Tunnisteet

Neule (146) Anjalin (120) Blogikissan seikkailut (116) Lankaa (115) Mökkihöperöt (101) höpöhöpö (72) Valmis 2013 (65) Valmis 2015 (64) Sukat (60) Valmis 2016 (56) Valmis 2014 (55) virkkuu (43) Tyks Sytomyssykampanja (34) Verkkokauppa (33) Alpakka (29) Knit Picks (29) Huivi (27) teetee (27) Hyväntekeväisyys (25) Pipo (23) Verkkolankakauppa (21) joulu (20) messut (20) tilaustyö (20) vauvaneule (19) Puikot (17) Ulkoilua (17) Katia (15) Tossut (15) sukkalanka (15) tärvellykset (15) Pyöröpuikot (14) KnitPro (13) Pitsineule (13) valmis 2017 (13) Tundra (12) huovutus (12) hyvä mieli (12) Kirjonta (11) Sukkasato 2014 (11) Askartelu (10) SMC (10) lapaset (10) valmistuneet 2012 (10) Myssy (9) Pallas (9) Sukkasato 2015 (9) teetee neulelehti (9) Poncho (8) Salla (8) Sukkasato 2013 (8) Susukatastrofi (8) Addi (7) Arvonta (7) Helmi (7) Waves (7) lahja (7) tiskirätti (7) värjäys (7) Jottai ihan muuta (6) Tilastoja (6) alpakkasukkalanka (6) bambulanka (6) haaste (6) teetee Saga (6) tilausneule (6) Junasukat (5) Kirjoneule (5) Novellikoukku (5) Puuvillaa (5) Blogi (4) Koukkuaminen (4) Primanova (4) Pääsiäinen (4) Step (4) kauluri (4) kädentaitomessut (4) virkattu hattu (4) yllätys (4) Quetzal (3) Ryijy (3) Rähinää (3) bambusukkalanka (3) kypärämyssy (3) tuubihuivi (3) Arne & Carlos (2) Arte (2) Bolero (2) EXP (2) Elegant (2) Ergonomics (2) Hardanger (2) Hullun Halpa lauantai (2) Juuret (2) Kierrätys (2) Käsityökirja (2) Laukku (2) Lumio Fine (2) Makrame (2) Neulomakerho (2) San Remo (2) Sirdar (2) Siskorusettisukat (2) Tahiti (2) Tunnustus (2) Turku (2) koru (2) käsityönäyttely (2) mekko (2) pikkutytön mekko (2) puuvillalanka (2) teetee Apollo (2) teetee neuleviikko (2) teetee virkkausviikko (2) valmiskauppa (2) Adriafil (1) Adriafil Primula (1) Amina (1) Baleno (1) Bambupyöröt (1) Bremont (1) Bucaneve (1) Caleido Lace (1) Helmivene (1) Hilos Omega la Espiga (1) Juhlat (1) Katia Arte (1) Kotivinkki (1) Kuokkala (1) Lumi (1) Magig loop (1) Muistot (1) Pellavalanka (1) Pöllöpipo (1) Regia (1) Revontuli (1) Rowan (1) Sevilla (1) Silkkilanka (1) Suomi 100 (1) Terijoki (1) Turvalonkero (1) Tölkkinipsut (1) Zing Cubics (1) hahtuva (1) heijastinlanka (1) nettineulekurssi (1) neulemekko (1) pannulappu (1) ruokaa (1) teetee Hilla (1) trikoo (1) tunika (1) verkkokurssi (1) villahousut (1) virkattu matto (1)

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Sukkasunnuntai ja mökkikauden avaus



Tänään on sukkasunnuntai. Ihan kirjaimellisesti. Ilman villasukkia ei kerta kaikkiaan tarkene. Aamulla herätessä mökissä oli 14 astetta (plussaa sentään) ja ulkona kova koillistuuli ja pakkasta 2,6. Ensi töikseni napsautin kahvinkeittimen päälle ja virittelin tulet hellaan. Yllättäen Karvinenkin nousi jo ennen kahdeksaa. Eikös se niin ole, että vanhemmat ihmiset ei tarvii niin paljon unta kuin nuoret? Karvis nimittäin vanhenee tänään x vuotta päälle viiskyt. Lahjaksi hän sai yllättäen villasukkia!
Joulusta lähtien hän on vihjaillut, ettei omista yhtään paria ehjiä ohuita villiksiä. Jossain vaiheessa tokaisin et kyllä mä synttäreihin mennessä sellaiset teen… Silti meinas vähän pukata kiirettä.  Kiirastorstaiaamuna töissä päättelin silmukat. 
Nyt on Karvisella onnelliset varpaat! Lankana nimittäin hoitava Aloe Veralla ja jojobaöljyllä lisätty Austermann Step. Lankaa kului 79 g. Koko n. 42 ja vartta vähän yli 20 cm. Koska tämä oli satunnainen matkakässy, niin puikkoina oli kivan kevyet KnitPro Zing –puikot. 15 cm pitkät (tai siis lyhyet) 2,5 milliset. Ihan vaan siltä varalta, et jos joku vaikka ajaa autolla mun kässypussin yli niin alumiinipuikot ei mee poikki…

Paksuista saapassukista ei ole ollut vihjailua, mutta minä meinasin saada hepulin muutama viikko sitten, kun Karvis puki puunkaatohommiin turvasaappaihin mun tekemät ”rakkauskissasukat”. Ei parhana! Ne sukat on tarkoitettu tepsutteluun kotona suihkun jälkeen iltaisin eikä mihinkään hikisaappaisiin! Siispä äkkiä lankaa puikoille… Hups - tuosta linkistä päätellen hyvin on rakkauussukkia säästelty - yli kolme vuotta. Huomaatteko Karvisen säihkysääret? Vaikka täällä on jättikylmää, niin pitkiä kalsareita ei saanut näkyä kuvissa :)
Saapassukiksi ja mökkikäyttöön. Sutjakkaasti syntyivät. Paksu lanka ja isot puikot. Aika hauskaa joskus tikuttaa tällaista perussukkaa ilman aivoja. 

Lankana Hot Socks Madeira. Lankaa kului 101 g. Puikkoina testailin taas kerran niitä uusinta uutta ja hotinta hottia olevia Prymin Ergonomics – sukkapuikkoja. Puikoissa on jännä pisaran mallinen kärki, joka ei halkaise lankaa, kuten moni teräväkärkisempi puikko. Kärjen jälkeen on pyöreä osuus, jonka koko on se 3,5 mm. Puikon ”varsiosa” on kolmion mallinen ja vähän ohuempi. Jos vaikka tekee tosi tiukkaa, niin silmukat liukuu puikon päästä toiseen sutjakkaasti. Materiaali on jotain synteettistä, eli nämä puikot voi viedä myös lentokoneeseen. Mökkikauden alettua huomasin taas yhden Ergopuikkojen hyvän ominaisuuden eli värin: Valkoisilla puikoilla tumman ja kirjavan langan neulominen keski-ikäsilmillä ja huonossa valossa on mukavata :)

Mökkikausi on siis viimeinkin alkanut! Keskiviikkona laskettiin pikkuvene ja käytiin saaressa. Talven jäljiltä kaikki näytti olevan kunnossa. Vietiin saareen työkaluja, juomavettä sun muuta ja laitettiin pikkuisen sähköpattereita päälle.

Kiirastorstaina neljän maissa tultiin mökille koko konkkaronkka (eli edellisten lisäksi Tassu). Tuli hellaan, kaivovettä pataan ja vesi lämpenemään. Sitten se jokavuotinen kevään ensihomma – p-pöntön tyhjennys. Sit voidaan relata (ja syödä jos on nälkä). Saunan lämmetessä laskettiin verkko . Lähetettiin Ahdille Ahvenanomus. Kuhastakaan ei oltais oltu pahoillamme.
3,5 asteiseen mereen heitettiin talviturkit. Illalla paistettiin Ihme&Kumman Pääsiäismakkaraa takassa. Uni maittoi, kunnes aamulla oli pakko nousta kamalaan pissahätään vaikka peiton alta ei olis voinu tulla pois – mökissä vähän päälle kymmenen astetta… Tuli hellaan, aamupalaksi pekonia ja kokkelia ennen verkonnostoa. Saaliina yks vaivainen affena! Joku lahnakin oli, mutta se putosi pois ennen rantautumista. Tassu sai ahvenen – me syötiin kanasoppaa. Lämpimikseen vähän haravoin ja yritin kulottaakin. Saunan jälkeen paistettiin taas makkaraa takassa.

Lankalauantaina herätys oli puoli seitsemältä. Ulkona miinus 4,6 ja sisällä tuttu 14. Ihmeteltiin hiukan – olihan mökkiä lämmitetty jo toista vuorokautta. Olisihan lämmön pitänyt pysyä vähän paremmin. Karvis huomasi sähköpatterin sanoneen sopimuksen irti. Rannan jääriitteestä matka lähti kohti vastarantaa – työpäivä edessä. Ihan kesäiseltä näyttää…
Iltapäivällä töiden jälkeen Tassu kiroili terassilla mökkielämän ”ihanuutta”:
Myyristä ei tietoakaan ja lunta tupruttaa pohjoistuulen mukana vaakasuoraan! Elä tässä nyt sitten oikeaa metsäkissan elämää…

Aika vinkeä keli oli. Lunta tosiaan tuprutti vaakaan! Ja taas välillä aurinko paistoi taivaan täydeltä:
Ja kohta taas sielunmaisema näytti syksyisen sumuiselta - tosin tällä kertaa lumipyry peitti vastarannan:
Haravoi täs ny sit:
Niin kamalan kylmä tuuli puhalsi, etten edes  minä halunnut mennä mereen saunasta kuin kerran!

Mulla on omatekoinen sääntö: Glögikausi alkaa kun kellot siirretään talviaikaan ja päättyy kun kesäaika alkaa. Säännöthän on tehty rikottaviksi. Koska on sukkasunnuntai ja julmetun kylmää niin…
Lämmintä Pääsiäisen jatkoa teillekin!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Lorvailupäivä

Olihan mulla viime perjantaina ihan tarkoitus töitäkin tehdä, mutta tilaisuus tekee varkaan ja päivä kului johonkin ihan muuhun.

Yksi kesän merkeistä on se, että Turun Kauppatorille ilmestyy Lindrothin puutarhan koju. Sinnehän on PAKKO päästä ennen viikonloppua. Ne ihanat salaatit, yrtit sun muut. Tuoksukin on huumaava! Avaavat tosin tähän aikaan vuodesta vasta ysiltä, joten lorvailin kotosalla telkkua katsellen ja neuloskellen, kunnes oli aika lähteä. Ostin jääsalaatteja, retiisejä (uippisystävälle, en tykkää retiiseistä itte) kaks komeaa basilikaa (toinen Idalle) ja herätteenää kevätisipulia. Samalla poikkesin Tannisella (niiden juustoviinerit kuuluu kans kesään). Lindrothin vihreitä saa ainakin Kupittaan kittarista ja Tannisen leipomon myymälä on ihan Karvisen naapurissa, mut mulle se on THE JUTTU mennä Turun Kauppatorille ostoksille. Kuntavaalikommenttina ja muutenkin: Vastustan toriparkkia. Toivottavasti joku valtusto tai valitus sen vielä kaataa.

Karvisella oli tarkoitus mennä Salon elektroniikkamuseoon visiitille. Oli tarkoitus mennä Saloon yhtä matkaa.Siispä poikkesin matkalla Karvislandiassa. Sielläpä olikin täysi tohina päällä! Niin jännittävää, että soitin hetimiten Idalle töihin tehdäkseni pikaisen myöhästymislupa-anomuksen. Lupa irtosi ja jäin seuraamaan tilannetta:
Kyllähän me itsekin ollaan jo aika hyviä puunkaatajia, mutta keskellä asutusta oleva jättimäinen kuusi vaatii jo ammattilaiset asialle... Tuo oranssi tuolla lähellä latvaa on kaatovaijeria kiinnittämään kiipustanut sellainen.
Komea kaatokolo sahattiin ja sitten puun sahaaminen alkoi... Vinsseistä huolimatta ei meinannut millään kaatua! Painavat oksat olisivat halunneet painaa puun ihan toiseen suuntaan (Naapurin talon päälle tai Karvisen autotallin). Kaatuihan se viimein!
Puuvanhuksen oksatkin ovat halkaisijaltaan yli kymmenesenttisiä. Niistä lämmittää torppaa ja saunaa tovin jos toisenkin - kunhan ne ensin ovat klapeina.
Ennen matkan jatkumista tein pikaisen laskelman puun vuosikasvuista, ja totesin sen olevan vähintään seitsemänkymppinen! Ja surkeasta ulkonäöstään huolimatta ihan terve puu.

Eipä siinä touhussa ammattimiehiltä montaa hetkeä kulunut ja ennen yhtätoista oltiin jo Salossa.

Salon museoihinhan pääsee joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina ilmaiseksi. Elektroniikkamuseo ei nyt ihan ensimmäinen mielenkiinnoon kohde ole mulle, mutta kun paikalla oli erittäin asiantunteva henkilökohtainen opas niin... Tein lorvailupäivälle jatkoanomuksen ja sekin hyväksyttiin.
Näyttely alkoi radioilla ja kaiuttimilla... Ja jatkui telkkareilla. Tää oli aika hauska:
Matkapuhelimistahan Salo on kuuluisa. Alla olevalla  "Gorballa" ja Karvisella on yhteistä historiaa. Taisi olla ensimmäinen oikea matkapuhelin. Paino jotain 800 g:
 Olihan siellä vanhempaakin puhe-elukkaa näytteillä:
Hyvä reissu. Ja Karvisen "opastus" asiantuntevaa ja avartavaa. Mietin vaan, miten kauniita nuo vanhat laitteet olivatkaan... Puiset rungot kauniisti muotoiltuja ja intarsiakoristeltuja (en oo ihan varma onko tuo intarsia oikea termi). Entistä enemmän inhoan näitä nykypäivän litteitä, lattuskaisia ja lätteitä ja kulmikkaita lääpittäviä laitteita, joilla pitäisi "kommunikoida". Ennen puhuttiin ja kirjoitettiin oikeita kirjeitä. Mullakin on niitä aarteita (siis kirjeitä, ei puhelimia) laatikollinen kellarissa. Ja äiti löysi just pari viikkoa sitten mun kirjanmerkkinä käyttämäni silloisen (v. 1985) poikaystavän armeijasta lähettämän kortin. Nykyään kun vaan tekstataan ja meilaillaan tai jotain mesetetään tai watsappeitetaan tai mitä niitä nyt onkaan (blogataan?), niin mitä näistä on tallessa kolmenkymmenen vuoden perästä?

Kun kulttuurinnälkä oli tyydytetty niin massukin aloitti kurnimisen. Ehkä siitä syystä, että lounassuunnitelmana oli viimeinkin päästä oikeasti paikan päälle maistamaan Sannan herkkuja Ravintola Teijoon!

Mulla on ollut jotenkin kummallinen käsitys siitä, että Teijo on jossain kamalan kaukana. Tosiasiassa matka Salosta kesti jotain kakskyt minuuttia. Jos olisi ollut aurinkoinen ilma ja kesä, niin maisemat olisivat olleet tosi kauniita. Sumppuraisessa pilvisäässäkin näimme merta, järviä ja huimia korkeusreoja. Perille päästyä meidät vastaan otti Kurre Oravainen:
Sekä sisällä omistaja Sanna tyttärensä kanssa:
Puhumattakaan herkullisesta lounaspöydästä... Tällä kertaa tarjolla oli possunleikettä, kermaperunoita, muusia ja paprikakastiketta. Vihannekset oli just oikean aldentejä ja salaattipöytä maittava.

Satuinnaista syistä mulla on ollut tilaisuus maistella Ravintola Teijon  herkullisia ruokia jo aikaisemminkin. mutta oli tosi kivaa päästä ihan paikan päälle!  Voin kertoa, että perinteinen torstain hernesoppa on todellakin tehty lihaa säästämättä (mistä löytyy se herne?) ja lihapullien mukana lähtee kieli. Mukaan ostettiin vielä aamulla leivottuja sämpylöitä ja Sannan puolukka-saaristolaisleipää.

Teijon ravintolan löydät facesta ja nettisivuille päivittyy joka viikon lounaslista. Pöytävaruksia voi tehdä myös Pääisäiselle ja Äitienpäivälle ja vappuna on tarjolla karaokeakin. Terassilla voi ihailla puroa (silloin jo varmaan vähemmän synkkää maisemaan).
Olis siellä pidempäänkin viihtynyt. Massu täynnä herkkuja kuitenkin lähdettiin takaisin Saloon. Tällä kertaa Perniön suuntaan. Niinku rengasmatka... Ja kauniita misemia silläkin tiellä.

Veturitallin näytteyly jäi viime perjantailta ajanpuutteen vuoksi väliin, mutta jospa seuraavana toukokuun perjantaina? Ainakin pitää päästä "Pitsi on Pop" -näyttelyyn toukokuussa. Siitä on ollut lähipäivinä parikin kertaa juttua paikallisessa aviisissa ja facebookissa kannattaa liittyä Pitsisalo-ryhmään. Olen jo merkannut kalenteriini toukokuun 25. päivän, jolloin tykkipuiston ankkuri pitsitetään!

Illalla kotiin palatessa oli hiukan huono omatunto lorvailupäivästä. Siispä keksin tehdä jotain oikeasti tärkeää joten laittelin ojennukseen maaliskuun paperit kirjanpitäjää varten. Eihän siitäkään hommasta mittän olisi tullut ilman firman talouspäällikköä...


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Mökkikuumetta etsimässä

Männynoksa lumessa? No ei sentään - eihän täällä ole lunta ollut koko talvena. Olen odotellut mökkikuumetta nousevaksi, mutta se on vaan antanut odottaa itseään. Facebooki muistuttelee kuvilla viisi tai kolme vuotta sitten. Kuvissa on ollut pikkuvene mökkirannassa jäitten keskellä. Muistelin just, miten muutama vuosi sitten käytiin Myllykylän rannassa ripottelemassa tuhkaa jään päälle, jotta jäät sulais nopeammin ja saatais vene veteen...

Mökkiasennetta kasvetin viikon verran Karvislandiassa. Vähän ku olisin ollut lomalla, vaikka kävin töissä joka päivä. Pihalla sain lievitystä haravointihimooni ja monta kuukautta piilossa ollut sisäinen pyromaaninikin pääsi valloilleen sunnuntai-iltana:
Tynnyrissäkn voi polttaa risuja. Vaikka en meinannut uskoa koko juttua!
Ja illan pimetessä minä ja makkarat odottelivat sopivaa hiillosta... Makkaroiden alla pikkuvene odotteli myrkkymaalia ja vesillelaskua:
Ja se perinteinen (Karvisen bravuri) ruuanlaittoruokakin valmistui tynnyrihiillosta odotellessa:
Ja viimein: grillikauden avaus:
Hyvältä maistui ja mökkikuumekin alkoi pikkuhiljaa nousta...

Kaiken "lomailun" keskellä on vaan pikkuisen neuleet edistyneet. Aikaisemmin tehdyille miesten Tundra-sukille kaveriksi naisten kokoiset:
Alpakkasukkalanka Tundraa meni 94 g ja tikuttelin ne uusilla supersuosituilla 3½ mm Prymin Ergonomics-sukkapuikoilla.
Taas maistuu kotoilukin. Luulenpa, että sekä Karvis, että sen naapurit ovat tyytyväisiä, kun tämä hirveä pihariehuja lähti kotiinsa. Täällä Majakkarannassakin on viimein kevät. Joutsenet ovat tulleet!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Laban vol 2 ja kiharoit

Pikkasen meinas tulla kiirus tämän vauvansetin kanssa. Oli messua tulossa ja laskettu aika samaan aikaan… Ja yleensähän meille tilaustyöt tulee niin, et piti olla jo. En luvannu muuta ku nutun. Se olikin ihan ajoissa valmiina – tosin vauveli kerkis silti ensin, pari viikkoa etuajassa. Loppujen lopuksi pöksyjen kanssa ei ollu kiirettä – ehtii ne ainakin ristiäisiin.
Mallina teetee Neulelehdestä 1/2014. Tuttu(kiroilemani) Laban – ja olipa tällä kertaa ilo tikutella, koska verkkolehtien arkistoversioon oli päivitetty kaikki ohjekorjaukset.
Lankana teetee Helmi, puikkoina resoreissa 2½ mm Addin pyöröt ja muuten 3 mm sitä sun tätä puikkoa. Lankaa kului koko settiin yhteensä 174 g.
Napit tietty naapurista. Kun sain viimein pöksytkin valmiiksi ja kattelin niin totesin ittekseni et ”Tosi kivat tuli!”
Äiti lainasi reissulleen mun lempparihuivin ja sit piti tikutella ittelle uus. Keväisempi versio. Lankana SMC:n Tahiti, puikot 3½ mm Knit Picks pyörökärjet 60 cm kaapelilla. Menekki yksi kerä eli 50 g. Kolme metriä lankaa jäi ylikin 280 metristä. Tämähän oli viime kevään hittijuttu yhden kerän pikkuruinen keväthuivi. Tällä kertaa valitsin väriksi vähän aurinkoisemman.
Kuvia ottaessani hämmästelin omaa juuri katkaistua päätäni. Ihmeen kiharainen. Pentuna mulla oli ihan piikkisuorat hiukset. Kiharat tuli kolmenkympin kriisin myötä. Nyt on permanentit kuulemma muotia. Mä en tartte ku olen kikkurapäinen ihan luonnostaan!
Viikko sitten lauantaina me Tassun kanssa ollaan lähdetty reissuun ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
Tassun eväät, fleksit, kilikello, harja ja ruokakupit oli pakattuna Tassun ikiomaan hienoon reissukassiin:
Kassin alla kopassaan oli tosi kiukkuinen kissa… Ensin oltiin Mummin ja Pappan mökillä Atussa ja sen jälkeen ollaan loisittu täällä Karvislandiassa. Minä olen kyllä käynyt muutaman kerran kotonakin, mutta Tassu on viettänyt laatuaikaa isä-poikasuhdetta kehittäen ja terassin ikkunan takaa tirppoja, naapurien kissoja ja fasaaneja vahtien… Jostain kumman syystä se ihnokkikoppa on täällä silti se kaikkest paras nukkumapaikka:

Kopan turvasta on hyvä tutkailla äiskän uutta hölmöä kieputuslaitetta. Tosin tänään on jumpat ja kiertoliikkeet suoritettu ulkoilmassa haravan kanssa!


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sytomyssyjä Tyks Salon sairaalaan

Salolaiset ovat olleet tosi innokkaita sytomyssyjen tekijöitä jo vuosia. Myssyjä on tehty monissa tapahtumissa kuten Salon Pääkirjaston Novellikoukussa (tän kevään viimeinen 20.4.) tai kahvila Ihme ja Kumman kässäilloissa (joka kuukauden viimeinen keskiviikko). Puhumattakaan kaikista ihan itsekseen kotona myssyttelijöistä. Tähän mennessä Anjalinille tuodut myssyt on toimitettu Turkuun Tyksin Syöpäpolille.

Viime kesästä alkaen syöpähoitoja on annettu myös Tyksin Salon sairaalassa syöpätautien poliklinikalla. Poliklinikan yhteydessä toimii Lääkehoitopoliklinikka, jossa tiputetaan lääkkeet. Lääkehoito ja syöpäpoliklinikka toimivat tiiviissä yhteistyössä. Olen pitkään miettinyt, että olisi mukavaa jos salolaisten tekemät myssyt menisivät oman kaupungin sairaalaan. Keskiviikkona sain tilaisuuden viedä Ystävänpäiväkeräyksen jälkeen puotiin tuodut 80 myssyä ja 10 sukkaparia sinne.

Vastaanotto oli iloinen ja lämmin. Myssyjä ihailtiin, malleja ja värejä... Suunniteltiin myssyjen esillelaittoa... Myssyt vastaanotti sairaanhoitajat Elina Suonio-Peltosalo (oikealla), Johanna Metsänperä (vasemmalla) ja Laura Manner (puuttuu kuvasta). He totesivat, että nämä myssyt tuovat iloa ja valoa sairaille ja heille hoitajillekin. Minä tunsin ihan hiukan huonoa omatuntoa saadessani kiitokset ja halaukset, vaikka tällä kertaa mukana ei ollut yhtäkään itse tekemääni myssyä... Siispä välitän kiitoshalaukset nyt tätä kautta kaikille!

Tyksin syöpäosastolle Turkuun on muutaman viikon aikana tulvinut satoja myssyjä ympäri maata. Tänään saimme kuulla tuloksista Ylen paikalllisradiosta ja uutinen on levinnyt ainakn facessa monien jakojen myötä. Tosi mahtava uutinen!

Moni kaukanakin asuva on ottanut langan, tarttunut puikkoihin tai koukkuun tai hankkinut pehmeää kangasta ja ommellut trikoomyssyn. Uutinen kertoo, että myssyjä on ainakn pariksi vuodeksi syöpäosastolla.

Jos edelleen myssyttely innostaa, niin muistathan, että syöpään sairastuneita on ympäri maatamme ja hoitoja annetaan monissa sairaaloissa eri osastoilla. Otathan yhteyttä omaan lähisairaalaasi ja kysy onko siellä tarvetta myssyille. Monilla paikkakunnilla on pysyvä sytomyssykeräys meneillään. Niistä löydät tietoa "Myssymimmi" Matleenan Lankapirtistä. Matleena myös on lupautunut neuvomaan, jos haluat järjestää keräyksen omalle aluellesi.

Visiittini Salon sairaalaan oli muutenkin valaiseva. Myssyt hiuksensa rankkojen hoitojen seurauksena menettäneille tuovat lämpöä, iloa ja ehkäpä hiukan voimaa ja lohtua. Sukat lämmittävät kylmiä varpaita (siitä lisätietoa Piikun blogissa vuoden 2010 Sukkiskampanjassa).

Toiveena on myös hihat. Tässä en nyt ole mikään asiantuntija, mutta yritän parhaani mukaan kertoa mistä on kysymys:

Joitain syöpähoitoja annetaan tipalla käsivarteen. Seurauksena käsi tuntuu tosi kylmältä ja kipeältä. Oloa lievittäisi lämmin "hiha" - ranteesta kainaloon. Se voisi olla vaikkapa resoria, n. 40 - 50 cm pitkä ja jotain lämmintä, eikä kutittavaa lankaa. Hihan pitäis pysyä paikoillaan, mutta ei puristaa tai kiristää. Tämä kiva idea "toisen sukan syndroomasta" kärsivälle neulojalle - ei tarvita kahta samanlaista:) Toinen toive oli kaulaa lämmittävät kaulurit tai huivit.

Salossa Anjalinille toimitetut sytomyssyt, sukat, "kaulattimet ja "hihattimet" toimitetaan ensisijaisesti Salon sairaalaan. Jos siellä on tarpeeksi myssyjä, niin ne ja Turussa Käsityö-Elisaan tuodut toimitetaan jatkossakin Turkuun Syöpäpolille.

Kiitos kun olet mukana!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kevät tuli - pyytämättä ja yllättäen kässämessujen jälkeen

Ihan varma kevään merkki mulle on aina se ensimmäinen päivä, kun ehdin töistä kotiin ja näen pilkahduksen auringosta ennen kuin se laskee vastarannan metsän taa. Monena keväänä olen kaahaillut motaria pitkin ehtiäkseni ja mikä juhlapäivä se onkaan ollut kun olen ehtinyt!
Se päivä oli keskiviikkona. Mut hei - aurinkohan oli vielä korkealla! Missä välissä kevät on hiipinyt tänne? Olenko vaan tullut aina kotiin niin myöhään vai onko kaikki viime viikkojen päivät ollet pilvisiä? Mulla on ihan sellainen olo et mua on huiputettu. Eihän täällä ollut edes talvea niin miten muka nyt voi jo olla kevät? Kaikki se ihana odotus on jäänyt tänä vuonna väliin...Olen tietenkin huomannut, että aamuisin on valoisaa ja linnut visertää sydämensä kyllyydestä mut tää ilta-aurinko... Joka tapauksessa jäätkin sulaa ihan silmissä ja jos nyt jatkossa oikein keskityn, niin ehkä huomaan Majakkarannan joutsenten saapumisen... Se kun on tällä rannalla sellainen merkkitapahtuma, että ventovieraatkin alkavat juttelemaan toisilleen - mikä ei ole kovin tavallista meille turkulaisille.

Viime viikonloppuna messuiltiin. Perjantai-iltana rakensin pienen osastomme sinne Turun messukseksuksen tuttuun nurkkaan tiskipisteen alle ja pehmisauton viereen. Karvis ajoi auton sisään ja ulos millintarkalla sihdillä, auttoi pöytien kasaamisessa ja lähetettiin pois jaloista.

Kotiin lähtiessäni näytti jo melkein valmiilta.

Ja kotona odotteli Tassu, jolle messuille vietyjen puikkojen laatikot toivat ihanaa hupia (ja mulle myöhemmin siivottavaa). Kiva kun on oma silppuri talossa!

Lauantai oli yhtä hulabaloota. Kivaa oli meillä Idan kanssa ja toivottavasti messuvieraillammekin! Kiva kun kävitte!
Messuhittejä:
Prymin Ergonomics -puikot ja -koukut.
Teetee Rainbow -huivilanka (uusia värejä tulossa lähiaikoina).

Kaiken maailman langanohjaimet, kerroslaskurit ja muut neulojan pikku apulaisina toimat härpäkkeet ja hilavitkuttimet.
Unohtamatta lankoja...

Päivä oli sen verran vauhdikas, että moni tuttu moikattiin, mutta kuulumisten vaihto jäi toiseen kertaan. Messupäivälle oli varattuna kunnon eväät. Pähkinöitä, suklaata, vissyä, ananaslimppaa ja pastasalaattia. Iltapäivällä sitä pastasalaattia jaettiin suoraan purkista kahden haarukan voimin - samalla pöperöllä nostettiin myös äidin ja hänen ystävättärensä ja Idan äidin messuenergiaa... Koska salaatti oli mun tekemää, niin oli hyvä, että ensiapuryhmä päivysti ihan lähellä...
Messuista selvittiin ilman ruokamyrkytystä koko sakki (kait?) .

Illalla keksin hoidella tärviöllä olevian tassujani Dermosilin kylmägeelitossukoilla... Seurauksena oli kauhea kramppi reidessä ja nauruun kuolemaisillaan olevat Karvinen ja  Tassu. Mua ei naurattanu. Tai ehkä vähäsen. Olisko pitänyt lukea käyttöohjeet ennen pakastimeen laittoa? Ei kyllä harmittanutkaan - vauhdikkaan päivän jälkeen mua hemmoteltiin perunacurryllä, joka oli tuunattu mehevällä naudanlihalla...

Sunnuntaina oli perinteisesti vähän rauhallisempi päivä - joskin porukkaa riitti ihan mukavasti. Piiku  poikkesi iltapäivällä päästämään mut pissitauolle ja vähän myöhemmin Salon nukkiskerholaisista Jossukin huolehti et pärjääkö. Tuntui mukavalta.

Iltasella Karvis tuli auttamaan purkohommissa. Alkuviikko menikin sitten messukuorman palauttamisessa puotiin. Kun kahdella autolla mentiin, niin yhteen mahtui paluukuorma. Kiva!

Vaan ne tietotekniset onkelmaiset sen kun jatkuu... Uusi verkkokauppa näyttää jo tosi hienolta (ainakin mun mielestäni).
Minäkin pikkuhiljaa opettelen käyttämään systeemiä. Osaan jo vähentää myydyn tuotteen varastosta ja ehkäpä jopa lähettää paketin jos joku on jotain tilannut. Yllätyksiä kuitenkin pukkaa jatkuvasti - taas tänään huomattiin Idan hienojen lankakarttojen hävinneen joistain tuotteista. Ja ihan varmasti ne on sinne laitettu kertaalleen - jotkut jopa kahteen kertaan... Mulla palaa päreet monta kertaa päivässä. Pahin oli tänään kun näytti siltä, ettei tänne blogiinkaan pääse vaikka tämä ei ole missään yhteydessä vanhan domainpalvelun eikä verkkokaupan kanssa!

Joka tapauksessa työt jatkuu, kevätlankaa pukkaa puotiin ja aurinko paistaa joka päivä pidempään. Ja kyllä täällä vähän neulotaankin. Silmukka silloin ja kerros tällöin. Keskeneräisiä töitä riittää...

 Hyvää viikonloppua!