tiistai 14. marraskuuta 2017

Somepaaston satoa - Rainbow-huivi, Cacao-poncho, suppiksia ja myyränkokoinen ongelma

Mulle sattui hassunhauska juttu pyhäinpäivän aattona. 18 päivän työputken jälkeen oli edessä ruhtinaalliset kolme kokonaista vapaapäivää! Oli sovittu Karvisen kanssa romanttiset treffit Turkuun hautuumaalle torstai-illaksi. Hiukan pitkäksi venähti viimeinenkin työpäivä ennen vapaita ja kiireessä lastasin auton töistä lähtiessä. Etten vaan treffeiltä myöhästyis... Kotiin tullessa huomasin et yks ihan pikkujuttu oli unohtunu töihin - tietsikka! Siispä edessä oli ihan kunnollinen somepaasto - tällä kertaa se tärkein eli kässäpussi lankoineen, ohjeineen ja otsalamppuineen sentän oli mukana!

Perjantaiaamuna lähdettiin saareen. Ilma oli hieno - aurinko paistoi ja meri oli ihan tyyni. Venerannan laituri oli hiukan jäinen, mökissä sisällä lämmintä 2 astetta ja ulkona 4. Kun saatiin tulet hellaan, niin meikäläinen singahti samantien metsään... Kerroin et tuun takas ku ämpäri on täynnä:
Tassu ei ehtinyt mukaan metsään, mutta kävi tarkastamassa saaliin... Mökin, pataveden ja saunan lämpeämistä odotellessani haravoin. Kohta kului hiukan epätoivoinen lausahdus: "Meillä taitaa olla saunassa ison myyrän kokoinen ongelma!" Tassu näytti metsäkissantaitonsa jo toistamiseen ja oli tuonut toisenkin ison myyrän näytille - saunaan! Karvis hoiteli tulokkaan takaisin metsään, mutta Tassu etsi saalistaan koko viikonlopun ajan:
Tuossa seinää vasten nojaavassa ammeessa minun vauvapyllyni on pesty yli viiskyt vuotta sitten kun mökkiä rakennettiin...

Ennen saunaa syötiin evässoppa - Ravintola Teijosta keväällä ostettu hernari. Soppaa jatkettiin kaupan sopalla - ihan vaan sen vuoksi et saatiin mukaan lihan lisäksi muutama hernekin! Saunaan ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa:
Kauden viimeinen "sielunmaisema". Meille ei aurinko enää paista, mutta näkyihän se siellä. Vastarannalla.

Merivesi oli 6,4 asteista. Sinne pulahdettiin pukemaan talviturkit päälle. Illan pimetessä sytyteltiin ulkotulia ja ihailtiin täyden kuun siltaa:
 Koska illat pimenee aikaisin ja koska ei ollut aikavaras tietsikkaa niin... Puikot viuhuivat ja lepakkotuolissa takkatulen lämmössä syntyi silmukoita...
Teetee Rainbow-lanka ei ehtinyt naismessuille, mutta puotiin tuli viimein ja mökille lähti tuttujen värien jälkeen ihan uusi jouluinen, punaharmaa väri. Laatikollisesta lankaa tikuttelin huivin. Ohjeen mukaisesti 600 metriä lankaa pistelin menemään Knit Pikcsin puikoilla nro 4. Tykkään.
Kotona kastelin huivin ja pingotin. Muitakin värejä on taas saatavilla - se suosittu mustaharmaavalkoinen, pinkkilila ja suomisininen.

Piikun teetee Cacaosta tehty ponco oli messuilla hitti. Siispä päätin meille puotiinkin tikutella mallin. Ohjeesta poiketen tein vähän pienemmän. Samoilla silmukoilla, mutta 5 mm Pryn Ergonomics pyöröillä. Lenkkialpakka Cacaon neulominen ergoilla oli nautinto. Puikot ovat kevyet, muovilla päällystetty metallivaijeri ei mene kiepille, pisarakärki ei tökkää lenkkialpakan lenkkeihin ja valkoiset puikot hiukka huonossa valossa toimivat mainiosti! Kappaleen koko oli 50*120 cm ja pääntielle jätin 30 cm ompelematta:
Poncon voi pukea moella tapaa:
Vaikka ihan vinksin vonksin ja aina näyttää kivalta:
Värejä on paljon ja uusiakin - valkoinen, petroli ja pinkki.

Lankaa kului 80g. Koska Tassu RAKASTAA teetee Cacaota, niin kerin vyyhdin ja käytin "turvalokerona" tyhjentynyttä Rainbow-laatikkoa, jonka "ikkunan" keskeltä olevasta aukosta lanka kulkee sujuvasti eikä mene sekaisin.
 Kerrankin lenkkialpakkalanka sai olla rauhassa The Laatupäälliköltä.

Koska kellot on käännetty, niin tokihan on viimeinkin gögikausikin avattu. Kun laituri oli saanut talviturva-asennon niin oli viimein kuuman juoman aika...


Kaikki kiva loppuu aikanaan. Viikko sitten sunnuntaina jätettiin mökki talviteloilleen. Vielä aamusella Tassu painoi mieleensä Latosaari Express -nimisen hiirulaisen reitit ja me tehtiin lista asioista, joita mökillä on odottamassa seuraavaa käyntiä. Hernesoppapurkin ja kahvipaketin lisäksi kaiken varalta odottaa se tärkein eli Neulojan Ensiapupakkaus !
Jos ihan totta puhutaan, niin ihan mukavalta tuntuu sekin, että tästä lähtien voisi olla joskus jonkun sunnuntaipäivän ihan kotosallakin. Vaikka koti onkin se ihmisen vaarallisin paikka 😉 Pikkuvarvas meni sunnuntaina nurin niskoin pölyjä pyyhkiessä, mut nyt se on teipattu muiden varpaiden kanssa nippuun ja pysyy kyydissä. Onneksi se on se sama räpylä, joka on ennekin ollut tärviöllä - mulla on edelleen yksi kokonainenen ja ehjä kävelin kunnossa! Ja kaksi kättä.

Pyhäinpäivänä testattiin puuhellaan uunissa syksyinen resepti ja samaa suttua tarjottiin Tassun Papplle kaupunkikotona Isänpäivänä. Pappa oli alkuun hiukan epäluuloinen, mutta santsasi alkumaistelun jälkeen kunnolla. Myöhemmin pelattiin yksi erä korttia - vain yksi karvainen otus oli Mielensäpahoittaja - koska hänelle sanottiin et "Puh, Pah, Pelistä Pois"!

Onneksi menoa ja meninkiä riittää jatkossakin, joten enemmiltä susukatastrofeilta varmaan vältytään tulevanakin viikonloppuna. Perjantaina Piikun kanssa Tampesteriin messuille ja lauantaina myöhästynyttä isänpäivää viettämään "halvan" kinkun kera koko suvun kanssa Attuun. Heips vaa!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Messuilua ja loputonta lankaa

Viikonloppuna oli Turussa Osaava Nainen -messut. Meidänkin puoti - teeteeShop Anjalin - oli mukana pikkuruisella osastolla. Torstaina rakennettiin ja perjantaiaamuna juuri ennen hoohetkeä pistettiin kaikki uusiksi... Neulefriikki Piiku oli lupautunut messukaveriksi.
 Ehdittiin saamaan kaikki valmiiksi juuri ajoissa. Tervetuloa toivottaa Susu:
Messuilla kävi kivasti porukkaa pitkin päiviä. Mukavaa oli tavata taas paljon tuttuja ja uusia ihmisiä. Suosituimpia lankoja olivat suloisen pehmeä ja riittoisa lenkkialpakka teetee Cacao sekä tietenkin alpakkasukkalanka teetee Tundra. Molempiin ehdittiin saamaan syksyn uudet värit juuri ennen messuja. Myös Katian Stella ja kuvassa oleva "loputon" Hayfield Spirit kiinnostivat. Puhumattakaan heijastavasta langasta ja Ergonomics sukkapuikoista (molempia tilattu lisää eilen).

Cacaon "vetonaula" oli Piikun Kristiina-poncho sekä yllättäen huppuhuivi ja Tundran tietenkin palmikkosukat sekä muutama uusi ja ennen julkaisematon ohje. Teeteen silvuilta muuten löytyy molemmille langoille runsaasti ilmaisia ohjeita ja koko ajan tulee lisää. Myös suuri osaa teetee Neulelehtien ohjeista löytyy nykyään näppärästi suoraan sivuilta.

Kiitos kaikille messuvieraillemme ja erityisesti Piikulle, joka polvivaivaisenakin jaksoi olla mukana! Ja tietenkin Ida-Marialle, joka piti kivijalkapuotia pystyssä, sillä välin kun meikäläinen hurvitteli messuilla! Kaikkein hauskinta oli kun sain kolme kokonaista työpäivää vaan jutustella ihmisten kanssa ja olla avaamatta tietsikkaa ollenkaan!

Viime viikolla aloitin tuon yläkuvassa olevan huivin tikuttelun. Haeskelin malleja, mutta mikään ei tuntunut sopivan helpolta messuiluneuleelta. Lopulta vaan loin kymmenen silmukkaa ja pistelin menemään. Kuusi kerrosta sileää oikeaa ja kuusi sileää nurjaa. Monissa malleissa on lisäykset joko neljän tai kahdeksan kerroksen välein. Minä "suuri suunnittelija" (olisittepa kuulleet Piikun naurunhörähdyksen) päätin lisäillä joka kuudes kerros vaan toiseen reunaan kunnes lanka loppuu. Ja sitä riitti ja riitti! Kun langan pää viimein alkoi häämöttää, niin aloit toisesta kerästä ruttumyssyä., jonka prototyypin oon tehnyt aikaisemminkin.

Myssyyn meni puoli kerää ja loput tikuttelin huivin jatkoksi. Huivista tuli vähän turhankin iso, mutta senhän voi nyt kietoa vaikka hupuksi:
Koko settiin siis meni 200 g (yht. 690m) Hayfield Spirit -lankaa. Puikoilla 4 tikuttelin. Langassa on kauniit värit ja vaikka se on lähes "kokomuovinen" (=vain 20% villaa), niin sen neulominen tuntui mukavalta eikä se tunnu hiostavalta tai nyppyyntyvältä! Moni on jo tutustunut lankaan ja yksi heistä tuli jo hakemaan lisääkin "pirtua". Spirit on nyt siis mun puheissa pirtu ja minä en ole enää lankakauppias vaan pirtutrokari 😉

Ollaan sitten kellojen ees taas veivailusta mitä mieltä tahansa (mun mielestä voitais jäädä pysyvästi kesäaikaan), niin jotain hyvää siinäkin on - glögikausi alkoi viimein!
Olisinko voinut vastustaa tuon pullon nähdessäni? Neulojan glögi on odottanut hoohetkeä jo pari viikkoa ja sunnuntai-iltana viimein oli sen aika... Tuon jälkeen uni maittoi.

Tassu on jokaisen messupäivän jälkeen saanut palkinnoksi "perjantaipullon" eli herkkutikun. Naamakirjan suosikkiryhmässsäni (kissaryhmä tietenkin) KAIKILLA on jo kissasaippuapullo. Minä laumasielu pelkäsin, etten ehdi Cittariin ennenkuin ne loppuu, mut ehdin sittenkin! Tassu teki eilen tuttavuutta uuden kaverin kanssa ja totesi et ei toi mikään kissa oo ku sillä ei ole edes karvoja:
Samaan aikaan minä tein tuttavuutta uusien heijastavien helmien kanssa... Niistä myöhemmin lisää, mutta jo tänään niitä saa jo puodista! Siinä helmien ja saippuapullon kanssa hässäköidessäni meinasin ihan Tassun unohtaa kotiintulonaput! Mutta se kyllä osaa muistuttaa:

torstai 26. lokakuuta 2017

Osaava Nainen Messuille menossa

Mainos on, mutta myös kässypostaus, sillä Idan tekemän hienon mainoskuvan valkoiset teetee Tundra -palmikkosukat on ihan viimeeksi mun puikoilta pudonnet.
Kerissä näkee myös uudet - viime sunnuntaina Porvoosta mukaan vihdoin saadut.

Tundra-palmikkosukat kokoa n. 39 syntyy kahdesta kerästä (menekki 89g) puikoilla 3½. Tällä kertaa tikuttelin Prymin Ergoilla - supersuosituilla uutuuspuikoilla. Ohje ihan oma eli helppo, koska enhän minä mihinkään vaikeaan viitsi venyä...

Anjalin osallistuu viikonloppuna Osaava Nainen -messuille Turussa. Minä, joka olen aikaa sitten vannonut, etten koskaan osallistu mihinkään nais-alkuisiin juttuihin... Kui täs ny näi kävi? Huomenna nähdään. Tai lauantaina tai sunnuntaina. Mukana ihan oikeasti kässyjä Osaava Nainen eli ystäväni Neulefrikki Piiku. Toinen Osaava Nainen eli Ida-Maria pitää samaan aikaan pystyssä verkkokauppaa netissä, että kivijalkaa Salossa. Mun ympärillä on vaan osaavia naisia, jotenka mikäs tässä on messuillessa?

Ja messuilla tietenkin lankaa: Teetee Cacaota uusine väreineen, Pallasta, muutamia huivilankoja, heijastin- ja hikisukkalankoja,  hilavitkutinta joka lähtöön... Puikkoloisista mainittakoon Ergot, Karbonzit, Zingint... Ja pikkuruisen tiskin alta löytyy vaikka vallan mitä salaisuuksia. Kysymällä vaikkapa frivolite- tai kinnasneuloja...

Tervetuloa osastollemme B21! 

Koodrinaatit: Siinä jäätelökioskilta käytävää suoraan eteenpäin ja sammutuspisteen vieressä :)

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Pipon ja pannan prototyypit

Lauantaiaamuna töihin ajellessa pukkasi idealla. Olin varmaan nähnyt jossain nätin kuvan ja mietiskelin, et mitenkähän tuollainenkin tehdään. Heti töihin päästyäni ryhdyin kokeiluun. Sunnuntai-iltana sitten varsinainen testikappale. Ensin sileää pään ympäryksen verran, sitten keskimmäisten silmukoiden purku:
Seuraavaksi koukku käteen ja virkkalemaan purettuja silmukoita neljän kerroksen nippuina:
Lopuksi päät silmukoitiin yhteen ja panta siitä tuli:
Liian leveä pannaksi, joten päätinpä jatkaa pipoksi ja poimin reunasta silmukat:
Olihan mulla apulainen - ei näistä hommista muuten mitään tulisi. Ainakin lanka on hyväksi havaittu ja testattu:
Aika kiva lopputulos. Piukka pipo, mutta ihan nätti ja idea ihan kelvollinen jatkokehittelyyn:
Lanka on jo vuosikausia suosituin talvilankamme Katian Peru (villa, alpakka, akryyli) ja menekki 1 kerä. Kerä riittää, vaikka teksin vähän vähemmän pinkeän... Hauskaa tässä langassa on sekin, että kun yleensä hinnat tuppaa nousemaan, niin tämän langan hinta on laskenut! Puikoilla nro 5 tein alusta loppuun, virkkuun Prym Ergonomicsin koukku kuutosella.

Alun perin oli tarkoitus keksiä jotain kivaa heijastinlangasta. Peruproton jäljeen kokeilin pantaa. Koska palmikon virkkuu kiristää niin tein valmiiksi reilusti pään ympäryksen verran aina oikeaa. Edelleen vitosen puikolla. Ihan kiva tuli siitäkin, vaikka palmikko ei niin hyvin tässä erotu:
Lanka Red Heart Reflective, menekki 50 g, puikot 5 mm.

Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville viime viikolla ja eilen sitä saatiin lisää. JOS sitä on vielä loppuviikolla jäljellä, niin otetaan mukaan myös Turun Osaava Nainen -messuille. Löydät meidät pikkuruiselta osastolta B21. Myös kivijalkapuoti on auki normaalisti. Mukana messuilla heijastinlakojen lisäksi ainakin Tundraa, Cacaota, Ergonomicseja ym ym... Vielä tämä päivä aikaa laittaa viestiä toiveista. Tuuthan moikkaamaan, jos messuille poikkeat?

Loppuun vielä kiitos ja kumarrus:
Mun mielestä noi kavennuksetkin on aikas nätit :)

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lempipaikka * 2 ja muutama pääkappale

Hih - tällä kertaa blogin tekstit menee ihan väärin päin. Kässäjuttu lopussa ja höpöphöpö alkuun. Meemiä alkuun, mökkiä väliin ja muutama pääkappale loppuun. Ystäväni kertoi, et ohittaa kaikki käsityöjutut joten heitän ne pienet kässyt viimeeks. 

Matleena blogissaan muisteli menneitä ja heitti haasteen lempineulomispaikasta. Samoissa ajatuksissa minäkin usein. Kymmenen vuotta sitten blogit oli se ykkösjuttu. Oli tosi hauskaa lukea, kommentoida, kirjoitella omaa ja odotella kommentteja (niistä edelleen tulee tosi iloiseksi). Oli kilpailua ja meemiä vähän liiankin kanssa. Nykyään kaikki on vaan joissain pinteresteissä, twittereissä, naamakirjoissa ja podcasteissa... Mut me vanhat vaan porskutetaan blogeissa, joten seuraavana vastaus Matleenan haasteeseen: Lempineulomispaikkani kotona. Soffannurkassa, Tassu omassa pedissään vierellä:
Lattialla läjäpäin keskeneräisiä...

Kasvojen punotuksesta näkyy  vielä mökkiviikonlopun ulkoilut ja sylissä Rovanin peitto CAL Felted Tweedistä,. Projekti etenee vaikka hitaanlaisesti. Niskan takana blogiystävä Mammutin tekemä farkkutyyny. Ihania blogimuistoja sekin.

Mökillä taas lempipaikkani on takan edessä lepakkotuolissa:

Usein lattia on niin kylmä, että jalat pitää kääriä villasukkien lisäksi mun omaan villaiseen vauvapeittoon. Ja tuolissa on selän/pepunlämmittimenä "punttipaavon mökkivillapaita". Päällä oleva mökkivillapaita on se ainoa oikea. Rikki, huopunut, pitää sadetta ja tuulta ja kamalan näköinen, mut rakas, rämä ja lämmin.

Sinnikkäästi meinaan vaan tätä blogia kirjoitella. Harvakseen mut kuitenkin. Muodikkaisiin Podcasteihin en ryhdy. Koska en yhtään sellaista oo ikinä jaksanut kuunnella/katsoa loppuun asti niin miks kuvittelisin, et joku viitteis kattoa ja kuunnella mun tyhmiä höpinöitä? Sitäpaitsi - kun meikä sen puheen alkaa niin loppua ei tuu... Niinku nää kirjotuksetkin. Pitkiä ovat ja alkuaikojen hauskoihin juttuihin verrattuna tylsiä (joskus itteekin naurattaa vanhat tarinat).

Siispä keskityn kuviin - seuraavana viime viikonloppu. Oli satanu aika tavalla. Silti oli yllätys, et saareen päästäkseen oli viittä vaille tarvis saappaille. Merivesi oli +41 cm ja laiturit veden alla. Seuraavana päivänä jälkineet kuivumassa - arvatkaapa kummat on mun?

Joutsenperhe teki lauantaina ohimarssin:

Puita kannettiin. Näin syksyllä sitä taas kuluu. Jostain syystä mua ihan kamalasti riepoo Karvisen tapa kantaa puita. Se menee puuvajaan tsiljoona kertaa ja tuo "karviselliset":
JOS en tietäis, niin epäilisin puuvajapulloa mut ei - se vaan ei koskaan kanna koko korillista kerrallaan! Ja mä saan mahahaavan, ku pelkään et kesken saunomisen pitää lähteä hakemaan lisää puita...

Koska itse olen laiska enkä viitti solkenaan puita kantaa ja olen kaiken päälle käytännön ihminen niin maksimoin tehokkuuden ja tuon kerralla "susulliset":
Eikä tartte koko ajan puuvajalla juosta. Tästä riittää keskustelua... Koska ilma oli harmaa, niin käytiin valoisalla saunassa ja syötiin pimeän tullen uunissa tekeentynyt ruoka. Sen jälkeen "pienet päikkärit" - jotka venyi aamuseitsemään. Pimeys on mainio unilääke!

Lauantai oli harmaa, mutta sunnuntaiaamuna auringon noustessa taivas oli pilvetön:

Tähän aikaan vuodesta se aurinko ei vaan yllä meidän rantaan...Silti kaislat hehkuivat syksyn väriä:

Kunhan tuli riittävän valoisaa niin metsään piti päästä. Ja myöhemmin päivällä toinenkin reissu oli tehtävä. Kun ei millään malttanut lähteä kaupunkiin. Kuvassa alhaalla päivän saalis nro 1 ja ylempänä saalis nro 2:
Syksyn touhuja tehtiin. Ulkomööpeleitä kannettiin suojaan ja nostettiin pikkuvene ylös:

Iltapäivällä saatiin ihan pieni pilkahdus aurinkoa omallekin pihalle:
Ja ne pienet käsityöt. Päähän sopivia:

Ensin neuloin ruttupipon uudesta Sirdar Hayfield Spiritistä. vain puoli kerää meni.

Koskaa lankaa oli jäljellä niin sulovileenin tapaan vielä toinen:
Koska lankaa riitti ja riiti, niin vielä tupsut molempiin. Puikot 3½-4 mm. Lanka ei varmaan pistele, ja ittelle yllätyksenä tämä enemmän tekokuidusta kuin villasta (80/20) koostuva lanka ei ollut yhtään pöllömpi neuloa. Ja värejä on joka makuun.
Tassua ei tietenkään yhtään kiinnostaneet tupsuhärvelillä tehdyt tupsut. Eikä yhtään säälipisteitä tullut siitäkään, että äiskä oli tärvellyt jo toisen kännykän tänä vuonna ;( Onneksi Karvis on kätevä puhelinmies ja sai tärveltyneen taas henkiin! Välillä tuli hiukan itkua ja kiroilua. Minulta siis - ei Karviselta.

Pahimmat pimeät on just nyt. Heijastimet on tarpeen. Meillekin tuli viikko sitten heijastinlankaa ja neuloskelin siitä äkkiseltään pipon kuutosen puikoilla tunturineuleella:

Kuvassa pipo päivänvalossa kuvattuna. Seuraavana salamavalon osuessa:

Kyllä toimii! Lankana Red Heart Reflective, puikot 5 ja 6 mm. Menekki tupsuineen kaikkineen 1 kerä.

Kuvassa viikon päähineet matkalla jonnekin:
 
Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville, mutta eipä huolta - kymmenen kiloa tulossa lisää. Saas nähdä riittääkö Turun Osaava Nainen messuillekin. Siellä tavataan vähän ylis viikon kuluttua jookos?

torstai 12. lokakuuta 2017

Hei tonttu-ukot hyppikää...

Mun tonttu-ukot ei vielä hyppelehdi, vaan seisovat kiltisti rivissä:
Joku tässä mun neulomisessa nyt mättää. Yhtään en oo jouluihminen, yhtään en tykkää kirjoneuleista ja Ida töissä vielä ihmetteli ääneen et miks kaikesta huolimatta kidutan itseäni koko ajan pitkillä kirjoneulesukilla! Tää malli nyt vaan on aika kiva. Ja nopia tehdä.
Kirjoneuletta on kohtuuvähän, kolmella langalla piti neuloa vaan jotain kaks kerrosta per sukka ja ihan oikeasti tykkään tuosta jalkateräosan raidoituksesta! Näitä oon toki tehnyt ennenkin, mutta mihinkäs hyvä malli happanis?
Lanka siis teetee Salla, menekki yhteensä 130g (kaksi kerää vaalean harmaata, yksi tumman harmaa, yksi punainen ja hitunen valkoista). Puikot 3½ mm Knit Picksin 20 cm Caspian Woodit. Ohje vanhasta Kauneimpien Käsitöiden Joululehdestä vuodelta 2012.

Se tässä nyt vähän kans ihmetyttää, et miksi ihmeessä mä yleensä teen sukkia vaan ohuista langoista? Eilenkin aloin suomisatasukkaa kakspuolikkailla Ergonomicseilla (ku nyt viimein ja viimein niitä kakspuolikkaita on saatu puotiin):
Mutta olihan se tonttusukkien neulominen kivaa. Paksulla langalla kun aloin sunnuntai-iltana, niin jo maanatai-iltana päättelin silmukoita samalla kun ruodittiin Saulin ja Jennin vauvauutisia ystävän kanssa napit korvilla puhelimessa... Päättelykin sujui siinä sivussa ihan huomaamatta.

Viikonloppuna ei paljon kässyt edistyneet. Mökille päästyäni lauantaina painelin heti metsään. Tähän aikaan vuodesta taas kiirettä pitää. Kaikkea pitää ehtiä ennen pimeän tuloa... Ja sit ku pimeä tuli, niin syötiin ja sen päälle piti ottaa pienet päikkärit... Päikkärit yhdeksästä yhteen ja sen jälkeen yöunet puoli kahdesta seitsemään. Eipä siinä neulottu vaan vedettiin hirsiä. Aamulla uudelleen metsään - heti kun tuli tarpeeksi valoisaa. Lauantaina oli ihan hyvä saalispäivä. Tassun kummeilla oli vähän ylituotantoa ahvenista - joku ei millään olis malttanut odottaa niitä kylkipaloja:
 Sieniäkin ihan mukavasti. Ja tämän viikon sateiden jälkeen ens viikonloppunakaan ei taida neuleet edistyä...