sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Joulu saaressa



 


Saavuimme mökille aattona yhdentoista aikoihin kahdentoista kassimme kanssa. Kahdessa oli vaateita, yhdessä kissa, yhdessä tietska, yhdessä lankaa ja puikkoja (tietysti) ja loput kassit olivatkin täynnä ruokaa…


 


Sytyttelimme tulet hellaan ja vesipadan alle. Sitten olikin jo aika kuunnella joulurauhanjulistus telkkarista ja soittaa hyvänjouluntoivotukset äidille ja isälle etelään. Yhdeltä nautittiin lämmittävät glögit Tassun kummien kanssa. He viettivät joulua naapurissa, joten ihan ypöyksin emme saaressa olleet.


 



 


Tassu sai ensimmäisen jouluhiirensä jo parin tunnin metsästyksen jälkeen. Taisi tarjoilu pelata talon puolesta, koska hiiri jäi syömättä ja seuraavana päivänä se olikin muuttunut pakastehiireksi!


 


 


 


Aaton ateria oli kanakeitto, kinkun paistoimme vasta aattoiltana. Illan hämärtyessä sauna oli lämmin ja sieltä pulahdimme 3,4 asteiseen meriveteen virkistäytymään monta kertaa. Ihanaa!


 


 


 


Saunan jälkeen piipahdimme naapurissa laulamassa kauneimpia joululauluja. Illalla sytytettiin takkaan tuli ja paistettiin makkarat. Tassu sai avata pakettinsa ja meillä riitti iloa kun katselimme hölmön näköistä kissaa könyämässä ympäriinsä karkkipussi päässään!


 


 


 


Joulupäivän aamuna mökissä oli lämpöä huikeat 16 astetta. Juuri sen verran, että peiton alla on mukavaa kölliä, mutta nenä palelee siihen malliin, että on pakko nousta sytyttämään tuli hellaan. Säämieheni viritteli tietokoneen ottaakseen puhelimella nettiyhteyden sääsivuihin – pitihän meidän koko ajan olla varuillamme jää- ja tuulitilanteen varalta. Mutta VOI KAUHISTUS – olin pakannut mukaan väärän piuhan! Ei nettiyhteyttä, ei kuvien siirtoa, ei lainkaan hyötyä uudesta nopeasta tietokoneestani! Pelkäsin jo jouluretriitin alkamista ja tarjouduin jopa käymään kotona hakemassa sen pahuksen piuhan, mutta sopeuduimme tilanteeseen valoisin mielin. Telkusta näkee säätiedotuksen jos vaan muistaa katsoa… Ja näkeehän tuulensuunnan kun katselee merta ja pakkaslukemat mittarista… Tassun kummitäti soitti ja kertoi valkoisen jättipupun olevan matkalla meille päin. Mahtaa pupu olla ihmeissään, kun keskellä talvea hänen reviirillään on valaistu kuusi, hälinää ja musta nelijalkainen ja pörröinen kissa! Pupu loikki toiseen naapuriin, ennen kuin kamera saatiin esille.


 


 


 


Päivällä kutsuimme naapurit jouluaterialle. Kovin askeettiseksi ei joulunviettoamme voi kutsua. Pöytä notkui herkuista – oli mätiä, smetanaa, graavia siikaa, kinkku ja laatikot. Ruuan jälkeen saunoimme vuorostamme naapurin saunassa. Merivesi oli ihan yhtä virkistävää, kuin meidänkin laiturilta… Myöhemmin illalla herkuttelimme juustoilla ja kekseillä. Sain puolen yön jälkeen blogikuvaajan lahjasukat valmiiksi ja annoin itselleni luvan tarttua omiin lahjalankoihini. Ja yhtäkkiä kello olikin lähes kolme…


 


 


 


Tapaninpäivänä piti tietenkin lähteä tapaninajelulle. Vaatetimme itsemme kuin naparetkeä varten ja Petteri Mercury –niminen johtajaporo kera neljäntoista muun porosvoiman kiidätti meidät ympäri saarta.


 



 


Pilkille piti pysähtyä hyväksi kalapaikaksi tiedetylle vihreälle reimarille. Mutta mitä kummaa – koko reimari oli kadonnut!  Pilkimme jonkin aikaa, mutta jouduimme palaamaan kotiin ilman saalista. Onneksi ei tarvinnut Tassulle selitellä, koska kummit toivat lähtiessään hänelle ison ahvenen ja särjen. Voi mikä juhla kissalle!


 


 


 


Iltapäivällä koitimme polttaa takapihalla olevan risukasan. Oli tarkoitus sytyttää kunnon jouluroihu, juhannuksena kun harvemmin meillä kokkoa on poltettu (ei sitten hurjien nuoruusvuosien). Pyromaaneiksi meistä ei taida olla vaikka blogikuvaaja käytti kaikki mahdolliset ja mahdottomat sytytysnesteet… Edes makkarahiillosta emme saaneet aikaiseksi, joten lounaaksi saatiin tippa jäljelle jäänyttä kanasoppaa. Illan pimetessä naapurin laiturille lennähti erikoisen näköinen lintu. Lintukirjan avulla tulkitsimme sen harmaahaikaraksi… Kuviakin otettiin…mut ei saatu.


 


Saunan jälkeen pöytä notkui herkuista taas kerran. Myöhään illalla Karvinen kuuli naapurista rytinää. Miten se on mahdollista? Olemmehan koko saaren ainoat asukkaat! Taskulamppujen valossa ja Mora takataskussa lähdimme tarkistamaan tilannetta, mutta mitään ei näkynyt. Olisikohan ollut hirvi ja joku muu isompi eläin. Minä ehdotin joutsenia… Loppujen lopuksi päättelimme rytisijän olevan MÖRKÖ. Kissa otettiin sisään ja iltapisulla käytiin porukalla…


 


Lauantaiaamuna aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Meille ei aurinko yltänyt, joten lähdimme koko sakki metsään kävelylle.


 



 


Myöhemmin käytiin vielä veneellä bongaamassa aurinkoa saaren toisessa kärjessä. Palattuamme lämmitettiin päiväsauna ja blogikuvaaja valmisti minulle herkkupyttipannua joulukinkusta! Jouluhan oli virallisesti ohi ja mikä kuuluukaan olennaisesti mökkielämään:


 


 


Vuoden 2009 grillikausi avattiin vaan ihan vähän etuajassa 27.12.2008


 


 


 


Sunnuntaiaamuna oli aika laitella mökki takaisin talviunille. Pikkupakkanen oli tehnyt kevyen jääpeitteen meren päälle. Kannettiin puut, tyhjennettiin vesipata, riisuttiin kuusi kynttilöistä ja pakkailtiin tavarat. Arki oli koittanut myös väylänhoitajille ja kadonnut kalapaikkareimarimme ilmestyi takaisin paikoilleen:


 


 


 


Lähtövalmiina oltiin vaan missä olikaan Tassu? Tulihan tuo viimein ja pääsimme matkaan. Tassun kanssa yhteen ääneen matkalauluna raikui: Kaikki joukolla jäätä särkemään… Tosiasiassa jäätä piti särkeä vasta venettä nostaessa.


 


Kotona odotti ankea kassien purkaminen. Viimeisenä purin vaatekassini. Sen yhdestä sivutaskusta käteeni sattui joku piuha. Hetken aikaa paniikissa katselin ympärilleni hyvää piuhapiiloa, mutta lopulta varovasti kysäisin blogikuvaajalta että mikähän piuha se tämä tämmöinen on? Se "unohtunut" nettipiuha oli siis ollut koko ajan mukana… Sain mahdottoman hepulikohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Kyljet on vieläkin kipeinä nauramisesta. Blogikuvaajalla ei ollut yhtä hauskaa ja hetken jo uumoilin joutuvani evakkoon parvekkeelle juomatta jääneen retriittiglögin kanssa…


 


Joulu mökillä oli ihana kokemus!



Tässä vielä bloggaaja täyttämässä öljylamppuja: Oli sitten kesä tai talvi niin meikäläinen istuu tuossa samassa kohdassa keskellä nurmikkoa merelle tuijotellen. Vaatetuskin on miltei sama kuin kesällä - talven kunniaksi vaan toppahousut ja uusi pipo heijastinkirjailuineen!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Hyvää Joulua!


 


Lämpöistä joulunaikaa ja onnellista vuotta 2009!



Toivotteleepi Tonttumuori Susu

maanantai 22. joulukuuta 2008

Vuoden pimein päivä


Vuoden pimein päivä oli eilen. Tänään oli melkein yhtä pimeä, mutta jo huomenna on yksi minuutti enemmän valoa!


 


Mitähän me tehtiin vuoden pimeimpänä päivänä? No tietysti lähdettiin mökille!


 


Lähtötunnelma oli jokseenkin ankea. Jotain veden ja rännän välimuotoa läiski taivaalta, kun suuntasimme kohti Kakskertaa. Matkan puolivälissä blogikuvaaja oli näkevinään taivaanrannassa hieman vaaleampaa… Ja oikeassahan tuo oli. Venerannassa ei enää satanut ja moottorikin käynnistyi jo toisella nykäisyllä. Oikeasti taivaassa oli vaaleampia kohtia, jotka me positiivisuuspuuskassamme tulkitsimme niin että ”Aurinko melkein paistaa!”


 


Mökin pihalla meitä odotteli oma Jättipupumme vitivalkoisessa talviasussaan! Innoissani hihkuin Karvista katsomaan – sen verran kaupunkilainen olen, etten muista koskaan ennen nähneeni oikeaa jänistä valkoisessa talviturkissaan! Pupu loikki karkuun, mutta minun mielestäni se toivotti meidät tervetulleeksi…


 


Virittelimme jouluvalot pihakuuseen, kannoimme vedet, lämmitimme vähän ja jätimme vielä sähköpatterin hiukan kuivattamaan mökkiä ennen kotiinpaluuta…


 


Illalla poikkesimme Turun Pyyntivälineestä ostamaan kaikkea tarpeellista (kuten kärpäsentoukkia) ja kävimme tervehtimässä isoisääni (melkein 94 vee) ja ruokahankinnoilla…


 


Nyt alkaa ihan tosissaan näyttää siltä, että haaveemme toteutuu ja menemme saareen joulunviettoon!


 


Ja illalla vielä kuultiin mukava uutinen - me emme suinkaan ole ainoat mökkihöperöt!


 


Tietäispä Tassu mitä aattona on odotettavissa!

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Hermot pinkeenä


Tässä on viime päivät ollu vähän hermot pinkeenä:


Tassulla on uusi kannettava:



Olen jo jonkin aikaa haaveillut uudesta koneesta. Vanha kyllä toimii, mutta kun kaikki illat menee sivujen aukeamista odotellessa ja kässyihin ei enää jäänyt aikaa ollenkaan niin ajatus uudesta koneesta alkoi muhimaan päässä. On tooosi masentavaa laittaa kommentti jonkun blogiin, odottaa viis minuuttia ja sen jälkeen saada herja et "varmistuskoodi virheellinen". Pari tuollaista ja juttu ei enää pahemmin luista...


Me saatiin se perjantai-iltana ja innoissani kuvittelin, että senkun heitetään piuhat kiinni ja kaikki pelaa kuin rasvattu! Toisin kävi...



Vaikeaa iloita silmänräpäyksessä avautuvista sivuista kun kumpikaan sähköpostiosoitteeni ei toiminut! Onneksi vanha kone on vielä hengissä! Ilta kului kaiken maailman helppilinjoilla roikkuen... Ja viimein edes toinen osoitteeni sekä lähetti että vastaanotti postia! Ihana nettisivuntekijäni lähetti lauantaina mulle yksinkertaiset ohjeet ja nyt myös toinen osoitteeni toimii. Kiitokset hänelle sekä kaikille hyvähermoisille asiakaspalvelutyypeille, jotka kärsivällisesti jaksoivat neuvoa hysteeristä ja kiukkuista hölmöläistä!


Ihan vaan siltä varalta, et joku muukin on yhtä pöljä kuin minä niin neuvoisin et kirjoittakaa johonkin talteen ne pahuksen käyttäjänimet ja salasanat!


 

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Kissakuvahaaste 94: Halaus


Moi!


Mun pitää heti alkuunsa kertoa et mä en oo mikään halailijatyyppi ja mietin et tokkopa osallistun Kissakuvahaasteeseen tällä viikolla ollenkaan. Halailu on lällyä. Joskus sentään veljellisen riehumisen päätteksi voin halata Nisseä:



Nisse on ihankuin pikkuveljeni ja kun mä muutin tänne Majakkarantaan, niin olimme samankokoisia. Nisse ei jostain syystä ole kasvanut...


Vaikka en kauheasti tykkää halailusta niin iskän kainalossa on mukavaa ottaa sunnuntaisin päikkärit (tässä kuvassa mä olen kyllä aika vauvan näköinen):



Äiskällä on välillä kamala halipula. Eikä ihme - olenhan mä niin ihana! Mut mä olen äiskän halailuista vähän eri mieltä....



t.Tassu


P.S. Siltä varalta, että Mummi ja Pappa jossain kaukana pääsevät nettiin, niin toivottelempa heillekin mukavia ja aurinkoisia päiviä. Kuhat oli hyviä - Kiitti!

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Yhtä juhlaa


Sit kun se oikea Joulu on niin mulla ei ole enää mitään jännitettävää. Paitsi jäätilanne. Ja säätilanne. Ja se suvaitseeko Tassu palata kanssamme sivistykseen. Sunnuntaina sitä ei enää päästetä toteuttamaan itseään suurissa seikkailuissa… Kiitos Mopsien kanssa neulovalle vihjeestäJ


 


Teimme tänään excurison Kanelle ja sain förskottijoululahjaksi käytetyn Eva Dahlgrenin "En blekt blodins ballader 1980-2005" –CD:n! En mitenkään voinut odottaa melkein kahta viikkoa, vaan se piti kuunnella heti (siksikin, kun olin hiukkasen epäluuloinen käytetyn levyn suhteen vaikka siinä olisi ollut palautusoikeus). Kuuntelin levyä silmät kyynelissä. En ole ihan varma onko ne kappaleet oikeasti niin hyviä vai aiheuttaako tunnemyrskyä kaikki ne muistot ja elämäntilanteet, joita vanhoja biisejä kuunnellessa palautuu mieleen. Näitä en ole kuullut vuosiin – onhan mulla kaikki kappaleet älppäreillä mut levysoitin on jo vainaja… Vielä kun saisin vanhempia Evan levyjä CD:llä… Varmaan meitä naureskeltiin siellä levykaupassa, kun kävimme kassalla kolme kertaa ennen kuin lopulta kävelimme sieltä silmät ummessa ulos. Karvinen bongasi itselleen Eric Claptonia ja yhdessä hurahdettiin pariin vanhaan Maarittiin…


 


Levyjä kuunnellessani viimeistelin pompulakeeppi kakkosen:


 


Ajattelin tehdä toisen vähän vähemmän riemunkirjavan ja samalla testata tekemäni ohjeen. Hassusti kävi ja unohdin lukea sitä ohjetta! Kun noita yhden silmukan pätkiä piti olla viis tai seitsemän niin tässä on kuus… Taisi tulla kokoa M ja siinä ohjeessa on sit koot S ja L. Hah hah hah - Täähän oli oikeasti tarkoituskin…


 


Muuta kässyä ei viime päivinä ole pahemmin syntynyt. Kolme viimeistä työpäivää olen viettänyt puodin "joulusiivouksen" parissa. Nyt on kaikki neulelangat inventoitu ja kaikki lankahyllyt pyyhitty pölyistä. Nää mun siivoiluprojektit tietää yleensä sitä, että "ongelmajätettä" päätyy runsaasti "löytölaareihin"… Niistä lisää lähipäivinä.


 


Palatakseni otsikkoon – Tänään ei satanut yhtään! Tänään näin AURINGON! Tänään oltiin ulkona Tassun kanssa! Huomenna tulee YSTÄVÄ! Elämä on pelkkää juhlaa!


 


 


 Tassu ulkoilun jälkeen. Kissa pöydällä on meillä arkipäivää...


 


Joulun johdosta lankakaupan ovet on monta päivää peräkkäin kiinni. Tarkemmat tiedot täältä.


Paitsi jos ne jäät tulee...


 


 

perjantai 12. joulukuuta 2008

Joulunviettoa


Meidän porukat viettävät tänä vuonna Joulun ja samalla yhdet seitsemänkymppiset Kanarialla parhaiden ystäviensä kanssa. Siitä syystä perhejoulumme vietettiin förskottiin jo viime viikonloppuna Atun mökillä. Isä ja äiti paistoivat kinkun, veljeni vaimo oli laittanut maailman parhaan perunalaatikon, kummityttöni perunasalaattia ja minä lanttu- ja porkkanalaatikon ja tortut. Oli mukavaa yhdessäoloa ilman, että kukaan oli joutunut raatamaan itseänsä umpiväsyksiin! Paketteja ei sentään ollut, mutta Tassu (=lapsenlapsista nuorin) sai erikoislahjuksia Mummilta ja Pappalta – neljä kuhafilettä!


Joulumme ei ollut valkoinen:


 


Förskottijoulupöydässämme oli myös ensiesittelyssä veljenpojan (16 vee) tyttöystävä, jota oli ilmiselvästi etukäteen varoitettu hirmuisen uteliaasta ja suorasukaisesta vanhapiikatädistäJ Nuori nainen sai hyväksyntäni hetimiten ja heitin kaksisataakohtaisen kysymyslistani saunanpesään kuultuani, että tyttelillä on lemmikkinä norjalainen metsäkissa…


 


Linnanjuhlien aikana tein äidille matkavaatteeksi tämän:


 


Lankana Kitten Mohair (1 kerä) ja Las Vegas (1,5 kerää), koukku 8.


 


Ei auttanut yhtään, vaikka sanoin äidille et noi rievut on auttamattomasti out. Viimeisen samanlaisen olin nimittäin myynyt kesällä hänen matkaseuralaiselleen ja äiti oli asiasta nyreissään ja kateellinen. Nyt saavat rouvat kuljeksia Kanarian illassa kuin kaksi marjaa…


 


Linnanjuhlien jälkeen pelattiin ja harrastettiin sisäelimien hölkkää nauramalla vatsat kipeiksi muistellessamme minun teini-iässä harrastamiani isänkasvatusmenetelmiä…


 


Ja Tassu otti rennosti kulutettuaan koko päivän ulkona suurissa seikkailuissa:


 


Sunnuntaina ulkoilimme näissä merkeissä:


 


Kotiinlähtöaika oli surkea – Tassu oli tehnyt katoamistempun, eikä sitä löytynyt mistään. Kuljimme pitkin metsiä ja rantoja, mutta poitsua ei löytynyt mistään! Mummi taisi pienet itkutkin tirauttaa kun oli niin huolissaan ja illan pimetessä meitäkin alkoi huolestuttaa. Juuri, kun Mummi ja Pappa olivat lähdössä niin Tassu tuli metsästä muina kissoina eikä ollenkaan ymmärtänyt kaikkea hössötystä ja halailua…


 


Tällä hetkellä elämme jännittäviä aikoja etsien netistä mahdollisimman pitkäaikaisia sääennustuksia. Suunnitelmissa on lähteä oikeaksi Jouluksi saareen jos ei meri jäädy. Ja jos me sinne päästään, niin sitten jännitetään koko Joulu sitä, että päästäänkö sieltä poiskin… Pikkuveneen jäänsärkijäominaisuudet on onneksi testattu jo viime Pääsiäisenä!


 


Tämä viimeinen litania tarkoittaa siis sitä, että lankakauppa on sit lauantaina 27.12. sulki kun kauppias lomailee kesämökilläJ Paitsi jos meri jäätyy…


 


 

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kissakuvahaaste 93: Kääryle


Viikon kissakuvahaaste on Kääryle:



Kun unettaa, niin oma kolo löytyy paikasta kuin paikasta...vaikka iskän tiskialtaasta!

tiistai 9. joulukuuta 2008

Aikas hyvä tuli!



Vaiks itse sanonkinJ


 


  


Eilen varastoon tulla tupsahti kokolailla mukavasti tuota tavattoman suosittua pampulalankaa. Rivien välistä on varmaan ollut luettavissa, että en niin hirveän innostunut siitä ole ollut, vaikka välillä tuntuu siltä, että KAIKKI kysyy just sitä. Olen miettinyt, että siitä voisi tehdä siivousliinan joulusiivousta varten tai sitten rievun, jolla puhdistetaan kakkulat – onhan se mikrokuitua…


 


Illalla sitten unen rajamailla alkoi päässä kyteä idea. Niin tohkeissani olin, että nukkuminen unohtui ja piti tarttua puikkoihin. Muutaman kokeilun jälkeen homma alkoi muotoutua ja pääsin takaisin peiton alle yhden maissa saatuani mielenrauhan. Hetkeksi. Kuudelta uni kaikkosi silmistä (kerrankin ennen kissaa) ja nousin ylös toteuttamaan itseäni. Työpäivän aikana tein kerroksen silloin, toisen tällöin. Pitihän tuon hassun langan neulomista näyttää kaikille kiinnostuneille (ja niillekin, jotka eivät olleet kiinnostuneita…) Illalla Salon Seudun Kädentaitajien Viime hetken joululahjaillassa tää valmistui! Ja sen jälkeen piti kaahata sataa Blogikuvaaja Karvisen luo kuvattavaksi!


 


Hullun lankakauppiaan maine kasvoi varmaan entisestään kun tanssahtelin vastavalmistuneessa pikkujoulukeepissäni ympäri Meritalon Koulun ruokasalia hihkuen et "Vitsit mää olen hyvä!" Ehkäpä se porukka mut jo tuntee eikä passita hoitoon…


 


Takaisin maan pinnalle… Kyllä mä tiedän, ettei tää nyt niin ihmeellinen juttu ole. Tulin vaan niin mahdottoman iloiseksi kun kerrankin keksin jotain ihan itse. Minähän en ole tipan tippaa luova. Teen kyllä melkein vaikka mitä valmiista malleista mutta harvoin keksin itse mitään uutta. Please – älkää nyt sanoko et tää malli on ollut siinä ja siinä lehdessä silloin ja silloin… (tai sanokaa ihmeessa – olis se nyt noloa sanoa et tää on mun oma malli). Joka tapauksessa – jos joku on kiinnostunut niin kertokaa ihmeessa – teen kyllä ohjeen hetimiten!


 


p.s. Jos sinulla on hyviä vinkkejä pompulalangan päättelemiseen niin ole kiltti ja laita kommentti!


 


P.S. Edit: Ohje Sivuilla. Ettei kaikki olisi niin täydellistä - purin koko jutun tänään ja tein uudestaan pari pampulaa leveämmäksi. Aamulla kun tuli sellainen olo et pitäis näyttää vähän "puetummalta". Ohjeessa on tää koko ja sit se uus...


 

lauantai 6. joulukuuta 2008

Tonttuilusta enkeleihin…ja takaisin


Koska tonttukiintiöni oli viime viikolla täynnä, päätin välillä tehdä jotain muuta…


 


Viimeinen mohikaani:


 


Lanka Sandnes Tove 1 kerä ja Anchor Arista. Tove on takuuvarma huovutuslanka – sillä onnistun aina. Tuon kultalangan kanssa mulla ei oikein synkannut. Virkkaamiseen meni muutama minuutti, mutta kerältä lörtsähti aina välillä nippu lankaa, jonka selvittämiseen meni tuntikausia…


 


Tässä enkelini valmiina seuraamassa yhden lanka-addiktin joululahjan rakentumista. Kyseessä on ”Joulukuusi” – sisällä styroxkartio ja nuppineuloilla kiinnitettiin siihen 5 kerää Alpakkaa ja ”tähtenä” yksi Primavera silkkivilla.


 


Enkelin ohje oli Sandnesin uusimmassa joululehdessä, jonka kuvassa se näytti kivalta… Myös sen voi pukea pullon päälle heh heh. Tekeleen valmistuttua palasin tonttuilulinjalle valmistumassa on kaksi perinteistä pullopiiloa ja yksi uusi tonttumuori.


 


Valokoukkutyönä tällä viikolla oli Poncho:


 


Lankana Freedom Spirit (5 kerää). Tämä tilaustyö meni samalle asiakkaalle, kuin edellinenkin virkkamani poncho. Hän oli ihastunut lankaan, väriin ja kaulukseen niin, että halusi toisen melkein samanlaisen!


 


Lopuksi vielä pari kuvaa pikku enkelistämme, joka innostui omasta joulukalenteristaan:


 


Kuinkas kävikään, kun hetkeksi käänsin selkäni:


 


Pikku enkelistä tuli tonttu!


 


Nyt me lähdetään koko porukka Äidin ja Isän mökille. Otetaan förskottiin tuo joulunvietto!


 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

torstai 4. joulukuuta 2008

Lankaa lahjaksi



Mitähän me neulojat toivotaan joulupukilta? No lankaa tietty!


 


Mikä on meidän miestemme ja poikaystäviemme pahin ongelma tähän aikaan vuodesta? No tietysti et mitä rakkaalle pukinkonttiin…


 


Mitähän noissa paketeissa onkaan?


 


Pienemmässä voisi olla vaikkapa kerä Noron sukkalankaa ja isommassa vaikkapa kymmenen kerää Gjestalin Brisiä (50 villaa, 50 soijaa) ja valovirkkuukoukku tai vaikkapa joulukuun tarjoussatsi eli 5 kerää Teeteen Alpakkaa kahdella kympillä…


 


Mittavan hah hah – lähes seitsenvuotisen – lankakauppiasurani aikana olen huomannut, että moni herrahenkilö kokee ankaraa ahdistusta joutuessaan lankakauppaan. Poikkeuksiakin tietysti on mutta pääsääntöisesti kauppaani joutuneet miehet hermostuvat joutuessaan kuulemaan alpakkalangan tai merinovillan erinomaisuudesta. Joskus taas ovesta tulee levottomasti ympärilleen pälyilevä herra lankavyöte kourassa. Useimmiten tarvittavasta langasta on soitettu etukäteen ja se on pakattu valmiiksi, jotta herrahenkilö pääsee mahdollisimman pian ulos...


 


Meillä Anjalinilla on joulun alla toiminnassa Joulupukin apulaispalvelu (ihan kuin Stockkan lahjapalveluJ).


 


Poikkeat vaan puodissani ja kerrot oman toivelistasi (voit myös lähettää sähköpostia). Sitten ohjaat lempeästi siippasi (tai äidin, siskon, veljen, ystävän tai lapset) kauppaan ja kerrot et "Ole ihan rauhassa, kerro kenen lahjaa olet tullut hakemaan, ota kupillinen glögiä ja Susu hoitaa homman".  Jos toivelistaasi kuuluu useampia juttuja niin homma on pikkuisen hankalampaa kun pitää valita minkä lahjan hän haluaa sinulle antaa… Lahjakortti on myös ihan varteenotettava vaihtoehto!


 


Pakko myöntää, että tämä ei ole ihan mun oma keksintöni. Jossu käytti tätä "palvelua" viime joulun alla menestyksekkäästi ja sai lahjaksi 4433 metriä lankaa (ei ne kaikki kyl meiltä ollu)! Hän ohjeisti sukulaiset ja ystävät ja minä vaan kerroin jokaiselle mitä toivelistalta löytyy. Jokainen sai sitten itse valita omalle kukkarolleen sopivan lahjan. Milloin se oli yksi kerä Noroa milloin kaksi tai vaikkapa valopuikot!


 


Tiedoksi vaan Blogikuvaajallekin et toi kymmenen kerää Brisiä olis ihan mun toivelistan kärjessä…


 


 

tiistai 2. joulukuuta 2008

Kissakuvahaaste 92: neljä tassua


Vähänkö olin leuhka kun viikon kissakuvahaaste julkaistiin! Neljä meikäläistä - helppo juttu! Minustahan löytyy kuvia joka lähtöön...olen mä sen verran kuvauksellinen Tassu ja blogikuvaaja Karvinen on erityisen innostunut minun kuvaamisesta (pakolla ja hampaat irvessä se joskus kuvaa myös Susun lankoja ja neuleita). Mut onkohan otsikossa joku virhe? Neljä tassua? Siis tassu pienellä kirjoitettuna?


Kui voi?


Tässä projektissa oli pakko käyttää kaikkia tassujani:



Mökin katolle pääsi mageesti pitkin noita mäntyjä. Alastuloon tarvittiin ROHKEUTTA, PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ ja kaikki neljä tassua!