torstai 31. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset



Usein mä haaveilen siitä, että saisi kerrankin ihan kokonaisen vuorokauden vaan löhötä sohvalla, katsoa töllöä ja neuloa. Siihen oli tilaisuus Tapaninpäivänä. Pimeän syksyn jälkeen iloisen oranssia Sirdarin Baby Bamboota puikoille ja tikuttelemaan!


 



Pikkutytön kaarrokejakku. Puikot 4 (resorit 3). Lanka Baby Bamboo DK (80% bambua, 20% villaa). Kokoon 2-3 v. meni lankaa 223 g. Malli löytyy tällä viikolla ilmestyneestä Moda 1/2010 –lehdestä. Samaisen lehden tokavikalla sivulla on muuten tämän langan tarjouskuponki


 


Tykkään Baby bamboosta ja kun vielä olen hurahtanut noihin poikittain neulottuihin palmikkokaarrokkeisiin niin tämä pikkuneule valmistui pikavauhtia.



 



Jostain syystä tänä vuonna lähes kaikkia neuleitani on kohdannut jonkinmoinen katastrofi (kaikkia en suinkaan ole raportoinut tänne…). Tämä neule ei ollut poikkeus. Viittä vaille valmis neule lojui puodin pöydällä kun mennä viipotin ohi ja kaadoin tuikkukynttilän! En sentään sytyttänyt tulipaloa, mutta kiva steariinitahra oli hihansuussa. Arvatkaapa harmittiko? Arvatkaapa purinko? Harmitti mut en purkanut. Tein valmiiksi ja ajattelin että jos en saa tahraa pois niin sitten heitän koko nutun roskiin!


 


Hihansuu sai sellaisen käsittelyn, ettei kummankaan kuidun sitä kuuluisi kestää. Rauta tulikuumaksi ja tahran molemmin puolin talouspaperia johon steariini pikkuhiljaa imeytyi. Käsittely uusittiin monta kertaa päivän aikana. Illalla sitten rasvanpoistoon tulikuumaa vettä ja tiskiainetta… Ja vielä konepesu päälle! Ja kas kummaa – tarha on hävinnyt ja nuttu muutenkin ihan kunnossa! Koska tämä vuosi on ollut kaikin puolin onneton neulevuosi niin olen tosi iloinen keskiyöllä alkavasta uudesta vuodesta. Sen on pakko olla parempi!


 


Rauhoittaakseni hermojani katastrofin jälkeen nappasin ongelmajäteastiasta kerän Sirdarin Just Bamboota (2 euroa/kerä) ja päätin tehdä tiskirätin. Siinä en kerta kaikkiaan voisi epäonnistua. Heivatuissa Kudelmissa näin kivan tiskikukan ja sieltä löytyi myös linkki ohjeeseen. Puikot 4, menekki 39g. Kiva pikkujuttu taitaa päätyä tuliaisiksi.



 




Neulevuosi julistetaan nyt päättyneeksi. Matkakässyjä toki pakkaan mukaan, mutta tuskin mitään enää tänään valmistuu. Vuosi vaihtuu ystävien seurassa Tottijärvellä, huomenna jatketaan sieltä kohti Nokiaa ja lauantaina palataan kotiin. Ja huomenna on taas suuri perhejuhlakin: Tassusta tulee kolmevuotias!


 


Neuleikasta Uutta Vuotta 2010!


 


t. Susu






Miks Susul on AINA villasukat?


Kaikki tietty luulee et viran puolesta mut syy on kyl ihan muu…


 


Se johtuu siitä, että kymmenen vuotta sitten rakastuin. Tarkalleen 16.12.1999. Päätä pahkaa rakastumisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää – olisihan mun se pitänyt tietää… Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt sopivaa kerrostaloasuntoa. Asustelin siihen aikaan mukavassa lähes sadan neliön rivarissa, tein ihan oikeita töitäkin – joka toinen viikko Turussa ja joka toinen viikko pääkaupungissa. Meidän rivarissa oli kiva ja edullinen talkkarisysteemi – jokainen vuorollaan hoiteli hommaa kaksi viikkoa. Ja annas olla jos Turussa joskus satoi puoli metriä lunta niin oli takuulla mun talkkarivuoro ja hesaviikko… Siispä etsimään sopivaa kerrostaloasuntoa…


 


Silloin joulukuun puolivälissä satoi räntää, oli pimeää ja kamalaa, mutta kun mä näin sen kämpän vielä betonisten seinien lomasta meren niin se oli menoa. Rakastuin. Tammikuussa olin paastolla ja tein kaupat. Helmikuussa pääsin muuttamaan. Voi sitä ihanuutta! Täysin uusi asunto, merinäköala, tilaa sopivasti ja se talkkari, joka teki lumityöt mun ollessani töissä.


 


Tippaakaan en kiinnittänyt huomiota naapurien valituksiin vedosta (olinhan rakastunut ja kymmenen vuotta nuorempi). Ei haitannut yhtään, vaikka sopivalla tuulella tuikkukynttilät olohuoneen pöydällä lepattivat uhkaavasti (naapurissa ne sammui). Olin elämääni ja seiniini tyytyväinen, vaikka mieltä kaihersi puoli vuotta se rivarinpätkä, joka ei kelvannut kenellekään… Kahden asunnon loukosta tuli tietty velkaakin pikkuisen enemmän kuin olisi ollut suotavaa.


 


Pari vuotta myöhemmin olin taas ystävieni kanssa kimppapaastolla. Ja tammikuun alkupäivinä törmäsin ilmoitukseen myytävänä olevasta lankakaupasta. Olin työtön ja ohittamassa Saloa joten kävelin sisään ja kysyin: ”Tää on kuulemma myytävänä?”. Ja kauhukseni olin kuukauden kuluttua lankakauppias!


 


Taas muutama vuosi kului ja tuli ylivelkaiselle ratkaisun paikka, että kumpi on tärkeämpi – komia asunto merinäköalan kanssa vai lapsuuden unelma ja työ eli lankakauppa? Silloisen elämänkumppanini Sissi-kissan kanssa käytiin pieni neuvopito ja todettiin, että kyllä me vähän vähemmässäkin tilassa tullaan toimeen. Sattumoisin asun edelleen samassa talossa – pikkuisessa asunnossa meren rannalla.


 


Kymmenen vuoden aikana on vanha arvostettu turkulainen rakentaja onnistunut menettämään maineensa ainakin meidän asukkaiden silmissä. Ilmastointi ei pelaa, ikkunanvälit ovat huurussa aamuisin, joten jos haluat tietää minkälainen sää on niin on pakko mennä ulos katsomaan. Milloin on vesijohdot poikki ja milloin mitäkin… Ja aika kylmäkin täällä on. Viimein on ollut aika korjausten, jotka kuuluvat rakentajavastuuseen. Joulukuun puolivälissä viimein alkoi tapahtua.


 


Sain kotiin tullessa kirjeen, jossa kerrottiin korjattavista asioista ja lueteltiin myös ne asiat, joita EI korjata. Perusteluna oli: ”Asumisterveysohjeen mukaan seinän ja liitoskohtien välttävä lämpötila on 12,8 astetta ulkolämpötilan ollessa nollassa”.  On se vaan hieno asia tuo lankakauppa! Täällä asuessa villasukkia todella tarvitaan! Jotekin vaan kuvittelis, että kauniilla paikalla olevassa ison rahan asunnossa olisi maiseman lisäksi asumisterveystaso jotain muuta kuin välttävää…



Positiivisena persoonana keksin ainakin Joulun aikaan jääkylmästä vaatehuoneesta jotain hyvääkin. Kun pikkupikkuasunnossa on pikkupikkujääkaappi, niin hätätilassa voi kylmätilana käyttää myös vaatehuonettaSilmänisku


 


Korjauksetkin olisi aloitettu heti seuraavana päivänä. Mihin Tassu? Kokemuksesta tiedän, että Tassu olisi muutaman tunnin tuumailun jälkeen ollut remonttireiskoille innokas apulainen ja maalinsekoittaja… Soittelin sitten heti korjaustöistä vastaavalle mestarille ettei se nyt ihan puolen vuorokauden varoitusajalla käy tulla meille kun on toi lemmikki… Sain nuivan kysymyksen että miten pitkä varoitusaika olisi sitten ollut kohtuullinen ja tenttausta että mikä on se lemmikki. Kissojen kanssa kyllä tullaan toimeen mutta koirakotiin ei mennä. Siinä vaiheessa olin jo niin raivoissani että kiljuin pää punaisena et ”se on kyllä yks lysti ja aivan sama vaikka mulla olis KULTAKALA, mut teillä ei ole mitään asiaa mun asuntooni huomenna!” Saatiin sitten sovittua tää viikko. Tänään palasin evakosta. Ajattelin tarkastella remonttijälkiä sit vast ens vuonna tarkemmin.


 


Onko tarina vaan katkeran huijatun asunnonomistajan kiukkuinen purkaus vai onko tässä joku opetuskin?


 


Opetus ja tähän aikaan vuodesta tosi tärkeä neuvo:



Jos haluat pitää elämäsi järjestyksessä niin


ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ RYHDY PAASTOLLE!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Aika rientää


On se kyllä kummaa miten aika rientää! Yhtään se ei kysy multa lupaa vaan mennä kooheltaa vaan eteenpäin niin ettei perässä meinaa pysyä. Onks se ny muka oikein? Kysyn vaan… pikkuisen olen niin kuin nyreissäni Ajalle!


 


Tää blokikin otti ja täytti vuoden eikä puhunu mulle mitään! Mä kyllä ihan hyvin ymmärrän jos joku täyttää esim. 43 vuotta, niin sellaista ei pahemmin viitti mainita mut yksvuotissynttärit pitäis kyl muistaa. Mun mielestä ainaski.


 


No sit kun tään huomasin niin muisteloihin piti heti ryhtyä. Vuos sitten olin ihan innoissani kun olin ihan itse osannut luoda tuollaisen blokin Vuodatukseen (on muuten tosi käyttäjäystävälliset opastukset – kiitos ja kumarrus! Myös perjantaiset livetukisessiot Jossun kanssa sekä Tuomen rohkaisut auttoivat pahimman yli ). Ja ensimmäinen kirjoituskin kuvien kanssa oli julkaistu. Erityisen leuhka olin siksi, että Karvinen (=nykyinen virallinen Blogikuvaaja) piti ajatusta tyhmänä eikä avustanut yhtään! Itse asiassa suhtautui koko hankkeeseen kovasti miinusmerkkisesti… Ehkäpä juuri hänen kiusakseen Susun Silmukat näki päivänvalon. Kiitti vaan Karvis!


 


Korkealentoinen aloitustavoitteeni oli kirjoitella hirmuisen älykkäitä analyyseja langoista ja pitää kirjaa omista neuleistaniJ Toisin kävi… Ainokaistakaan "älykkäksi" tulkittavaa kirjoitusta en muista julkaisseeni, mutta hömppää sitäkin enempi. Tilastoista tykkäävänä tein pienen analyysin ja onneksi sentään yli puolet jutuista liittyy edes jotenkin käsitöihin… Blogikissa on päähenkilönä 10%:ssa tarinoista ja sivuhenkilönä melkein kaikissa. Melkein yhtä monta tarinaa on aiheuttanut alituinen mökkihöperyyteni, jonka jaan Blogikissan ja –kuvaajan kanssa yhtä intensiivisesti. Yhteensä suunnilleen 170 kertaa on olevinaan ollut jotain mahdottoman tärkeää sanomista! Onko se sittenkään mikään ihme – kyllähän multa tuota puhetta syntyy liiaksikin…


 


Hassuinta kaikessa on, että ihan oikeasti joku vielä käy näitä höpöhöpöjä lukemassa! Tänään oli jo yli 19000 kertaa käyty Susun Silmukoissa eikä ne mitenkään kaikki voi olla mun omia, Blogikuvaajan tai isän ja äidin visiittejä! Kommenttejakin on tullut yli 700! Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja kommentteja jättäneille! Mukamas päiväkirjaa itselleni pidän mutta ihan oikeasti on hauskaa lukea kommentteja ja tutustua niiden välityksellä uusiin mielenkiintoisiin sivuihin! Vaikka Tassulla onkin paljon enempi kavereita kun mulla… Jospa uuden nopean tietokoneen myötä minäkin kommentoisin enempi kuin ennen…


 


Ettei tulisi ihan kuvaton postaus niin pitänee kertoa, että yhdellä meistä oli kova toipuminen mökkijoulusta:


 


Sen sijaan minä, joka olen tunnetusti kieroon kasvanut, olin innoissani päästessäni töihin! Varmaan aiheutan kauheita mustia kateuden hetkiä (tai sit joku soittaa valkotakkiset), mutta ihan oikeasti oli kivaa lomailla viis päivää mutta ihan yhtä kivaa oli taas palata töihin! Ennen joulua jo kerroin "siivonneeni" puotia ja nyt on tuloksia katseltu sillä silmällä et taas on yli 500 kerää lankaa, jotka haluis olla jossain muualla kuin meillä ja ihan mukavaan hintaan… Tarkemmat tiedot löydät täältä tai ihan livenä puodistani.


 


Minä en noitten arvontojen systeemejä tunne, ja vasta kaksi kertaa olen muiden arvontaan osallistunut, mut kun tuo synttäri jäi juhlimati niin voisihan sitä yhyttää sen, joka bongaa lukeman 20000 mittarissa! Laita viesti niin jotain pientä kivaa tulee paluupostissa!


 


Ja nyt odottelemaan kaksvuotispäiviä…blogikissan nimittäin!

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tuplaa mahdollisuutesi!


Kiitokset kaikille virtuaalisiin kaksivuotissynttareihin osallistuneille! Monet positiiviset kommenttinne lämmittivät sydäntämme ihan tosissaan. Tai siis mun sydäntä. Tassuhan toki tietääkin olevansa maailman fiksuin, nokkelin ja komein blogikissa…


 


Jos ihan totta puhutaan, niin minä en ole tippaakaan innostunut blogiarpajaisista ja tosi harvoin osallistun itse niihin. Mut olihan se aika hienoa saada yhteen Tassun kuperkeikkaan 63 kommenttia! Tosi hauskaa nähdä kuka täällä käy kun se laskuri kuitenkin raksuttaa ja monta kertaa olen ihmetellyt että kuka näitäkin höpöjä viitsii lukea. Voin tunnustaa että toisinaan on itsellänikin ollut hauskaa näitä juttuja kirjoitellessani ja toivoisin, että joskus joku omakiva välittyisi ihan näppikselle ja blogiin asti. Moni kenkkukin asia muuttuu hauskaksi kun sitä aikansa pyörittelee mielessään ja katselee vähän eri näkökulmista. Niin kuin nyt esimerkiksi se miks me ollaan Tassun kanssa just nyt evakossa kotoa… Monta uutta kivaa blogia olen arpajaisten myötä löytänyt ja pyrin vierailemaan niissä kaikissa ennen pitkää ja kommentoimaankin. Ehkäpä muutkin tykkäävät saada palautetta vierailijoiltaan!


 


Koska mä olen kovin kenkku persoona ja haluan viimeiseen asti pitää kiinni langoistani ja teitä kaikkia muita jännityksessä niin kerron, että arvonta suoritettiin eilen, mutta tuloksia saatte odotella yli vuodenvaihteen! Joku onnellinen on saamassa lankalähetyksen…


 


Arvontaan olisi ollut tarjolla jotain nettigeneraattoreitakin, mutta meillähän on käsityöblogi joten täällä kaikki tehdään omin tassuin. Ensin kävin läpi kaikki kommentit ja tein jokaiselle oman äänestyslapun. Sitten Virallinen Valvoja eli Blogikuvaaja Karvinen viritteli kameransa. Seuraavaksi herätettiin itse Onnetar eli Tassu, joka tarkasti ja hyväksyi äänestysliput.


 


Ja hetikohta kuului Karvisen hihkaisu: ”Se on siinä”! Voittajan lipuke otettiin visusti talteen ja muut Tassu levitteli pitkin kämppää…


 


Vaan mikä se olisi se ihqulanka? Olen suunnilleen ziljoona kertaa törmännyt siihen, että mun mielestäni maailman ihanin lanka on jonkun muun mielestä ihan kamalaa ja päinvastoin. Toiset ei voi sietää monivärisiä, toiset sietää liukuvärjättyjä mut ei pätkärääkättyjä. Joku tykkää sekoitelangoista ja toinen taas vaan yhdestä kuidusta langassa. Joku tykkää ohuesta ja toinen taas alle seiskan puikolla neulottava ei ole mistään kotoisin. Joku tykkää tasaisesta ja toinen möykkyisestä. Joku pitää kasvikuituja parhaina, toinen taas eläin- ja omat kannattajansa on tekokuiduillakin. Joku tykää voimakkaista väreistä ja toiset luonnolaheisistä… Itselläni on tylsä asenne ja mietin aina myös käyttötarkoitusta sen lisäks et miltä se lanka TUNTUU, mikä tietty on tosi tärkeää, ainakin jos kyseessä on lohtulanka, josta ei ole tarkoituskaan tehdä mitään järkevää. Ja kaiken lisäks mun kaupassa on vaan suunnilleen sata sorttia. Jos se ihqu onkin jotain millaista meillä ei ole?!


 


Auttakaa ny vähän! Mitä ominaisuuksia on SUN lempilangassa? No tietty – ettei tää nyt olis ihan turha pohdinta niin tähänkin vastanneiden kesken arvotaan pikku lankapalkinto. Tassu on jo suostunut onnettareksi – napupalkallaHymy


 


Mun omaa lempilankaa neulotaan 2½-4½ puikoilla ja se on jotain ihanaa luonnonkuitua niinku merinovillaa tai silkkiä tai bambua tai niiden sekoitusta ja siinä on VÄRIÄ. Sukkalangassa kyl pitää olla jotain polyakin… Pätkärääkätyistä en tykkää mut liukuvärjätyistä useinkin. Napakkakierteinen ja selkeä… jne jne jne….

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Ihan koht o Juhannus!


Nyt sen huomaa jo ihan selvästi! Päivä on paljon pidempi kuin viikko sitten. Ihan kohta on jo JuhannusSilmänisku Tänään aurinkokin näyttäytyi.


 


Moni sanoo, että lapset tekevät Joulun. Meilläkin asustelee yksi pikkuinen, joka on ollut tosi kiltti ja saanut paljon lahjoja:


 


Tassu sai paketteja niin monta, että niiden avaaminen aloitettiin jo aatonaattona! Mopsiystävät Guru ja Mirkku lähettivät Tassulle ihanan paketin ja itse kirjoittamansa kortin. Paketista löytyi jos jonkinmoista herkkua, jota piti heti päästä maistelemaan.


 


Herkkupallon kanssa pitää vähän tehdä töitäkin:


 


Mummilta ja Pappalta Tassu sai gourmetherkkuja. Paketin avaaminen oli hauskaa…


 


Meidän paketeissa oli vähän leluja – pitäähän kaikkien herkkujen jälkeen myös liikkua. Liikuntaa Tassu saikin, sillä vietimme Joulun Atussa Mummin ja Pappan mökillä ja siellä sai olla pari päivää ulkona villinä ja vapaana. Tassu osasi käyttää kovaa ääntään ja palvelualtista henkilökuntaa hyväkseen – kova naukaisu ja heti joku (useimmiten Pappa) poukkosi avaamaan ovea. Tassu käveli ylväästi läpi talon ja naukaisi uudelleen, jolloin se pääsi toisesta ovesta ulos… Ulkoilma teki hyvää turkille ja yllätykseksemme joulukuusi sai olla kutakuinkin rauhassa. Ulkoilusta huolimatta ruokakupit eivät juurikaan tyhjentyneet. Syykin siihen selvisi – Mummi antoi Tassulle salaa parempia herkkuja!


 


Tämän vuoden itsetehtyjen lahjojeni saldo oli kaikkien aikojen surkein. Migreenistä kärsivä kummityttö sai Kipuapu-Calorimetryn:


 


Ja ”pienelle” tytölle piti tietty laittaa söpö hiirinappi kiinnittimeksi. Langan menekki 29g, puikot 3½. Tyttelin paketissa oli myös kolme dekkaria ja toive et josko kummitäti sais ne sitten lainata. Vähänkö olen kaukaa viisas lahjojen kanssaSilmänisku


 


Karvisen joululahjatoive oli kovin vaatimaton. Pari viikkoa sitten hän kiikutti mulle viimevuotiset lahjasukkansa ja pyysi parsimaan ne. Tuhat kertaa mieluummin neulon uusia sukkia kuin parsin vanhoja:


 


Lanka: Austerman Step, menekki 79g, puikot 2,75 mm Tampereen messuilta ostetut neliskanttiset, joita testasin nyt ensimmäistä kertaa. Taannoisen jalanmuotoanalyysin perusteella yritin tehdä sukasta paremmin Karvisen jalkaan istuvan. Neuloin kantalappua normaalia korkeammaksi jolloin myös silmukoita tuli poimittua tavallista enemmän. Kiilakavennuksiakin venyttelin saadakseni enemmän tilaa korkealle jalalle. Ensikommentti oli että hyvin istuu!


 


Neliskanttiset puikot tuntuivat ensin vähän hassuilta, mutta äkkiä niihin tottui. Sileällä jälki oli kivan napakkaa ja tasaista. Jostain syystä 2o, 2n resorissa etumainen oikea silmukka oli aina suurempi:


 


Äiti sitten parsi ne Karvisen vanhat sukat ja samalla myös mun omat lempisukkani. Kiitos!


 


Minä sain Karviselta ihanan yllätyslahjan:


 


Musta tuntuu, etten ole viime aikoina ollut kovin kiltti, mutta nyt ihan pakko ryhtyä kiltiksi! Jotain ihana lankaa ihan itselle ja ihan omaan vaatteeseen! Täytyykin kysyä kauanko lahjakortti on voimassa ja yrittää pysyä kilttinä ettei sitä vaan peruta!


 


Aattona syötiin äidin herkkuja ylätalossa. Mulle olisi ihan hyvin riittäneet nämä alkupalatkin. Ja se äidin legendaarinen joulujälkiruoka… Kahvin kanssa saatiin kuin saatiinkin mun tekemää kovaonnista glögikakkua, joka vielä aatonaattona valui pitkin tiskipöytää… Liivatteen kanssa taitaa vielä olla vähän opettelemista!


 


Joulupäivänä tehtiin äidin kanssa kunnon kinkunsulattelulenkki. Sillä aikaa Isä ja Karvis lämmittivät saunan, josta mun oli pakko päästä lumihankeen kierimään. Kun kerrankin oli lunta missä kieriskellä!


 


Illansuussa käveltiin naapuriin veljen perheen jouluherkkujen ääreen. Tällä kertaa maistoin jo kinkkuakin vähäsen.


 


Pelätyt lumimyräkät ja paukkupakkaset jäivät tulematta ja joka päivä on ollut tilaisuus lenkkeillä. Ja mikäs on lenkkeillessä kun päivätkin on niin valoisia nykyään!


 


Jossu oli taas antanut ompelukoneen laulaa. Paketista paljastui tosi hauska ja mieleinen yllätys:


 


Tämä käsivarrellani olen ylpeänä keekoillut koko joulunajan ympäriinsä puikot kilisten. Juuri sopiva pikkukässykin oli työn alla. Tälläkään kertaa en tainnut ihan ohjeen mukaan neuloa, mutta ainakaan kukaan ei voi nimittää näitä insinöörilapasiksi!


 


Lanka Sandnes Palett Superwash. Kahta väriä yhteensä 81g. Puikot 4 tavalliset sukkapuikot.


 


Tuosta kässypussukasta on ollut puhetta monta kertaa, kun olen tuskaillut sitä, että jos lähtee lenkille, niin siihen käytetty aika on poissa neulomisesta. Kunhan ilmat vähän lämpenevät, niin voin lenkkeillä JA neuloa samaan aikaan uuden lankapussukkani ansiosta. Odotan jo innolla Majakkarantalaisten ilmeitä kun meikä lenkkeilee pitkin rantoja ja neuloo sukkaa! Kiitos Jossu ja kaikki muutkin ihanista joulumuistamisista!


 


Tapaninpäivänä tultiin kotiin ja Tassu nukkui suunnilleen vuorokauden yhtä mittaa. Me pidimme kaksi välipäivää jouluruuasta. Eilen kaapeista löytyi ainekset katkarapu-yrttipastaan ja tänään pidettiin pakastepizzapäivä! Huomenna joulusapuskat taas maistuu… Ja töihinkin on mukavaa taas palata. Pari päivää ennen joulua inventoin kaikki neulelangat. Seurauksena ongelmajäteastiat ovat taas täyttyneet alelangoilla!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Juhlatunnelmissa


Hepskukkuu kaikille!



 



Meillä ollaan tänään juhlatunnelmissa. Tällä meidän blogilla on nimittäin kaksvuotissynttärit! Hip hei!


 


Synttärien kunniaksi julistan arvonnan, jossa jokainen tähän postaukseen sähköpostiosoitteensa kanssa 23.12. mennessä vastannut on mukana. Minä Blogikissa Tassu toimin onnettarena ja virallisena valvojana toimii Blogikuvaaja Karvinen (aina me miehet joudutaan hoitamaan kaikki tärkeät asiat). Palkinnoksi Susu lupaa jotain ihanaa lankaa, koska sen mielestä langan hipelöinti ja neulominen on hauskempaa kuin mikään muu asia maailmassa.


 


Kauhean monta vierailijaa meillä on näiden kahden vuoden aikana ollut ja monta ilahduttavaa kommenttia olemme saaneet. Kiitos kaikille kanssanaukujille ja – neulojille ja muuten-vaan-lukijoile. Edelleenkään blogin alkuperäinen tavoite eli älykkäiden lanka-analyysien kirjoittaminen ei ole toteutunut ja nyt me tehdään ens vuodeksi lupaus ettei enää edes yritetäSilmänisku Sama hömppä jatkukoon…


 


Tää blogikissana oleminen ja juhliminen ottaa voimille joten:


 


Otetaan rennosti!

torstai 17. joulukuuta 2009

Vannomatta paras


Nyt on sit sekin periaate heitetty roskakoppaan! Olen nimittäin tähän saakka ollut niitä harvoja ihmisiä, jotka ei koskaan ole tilanneet mitään nettikaupasta. Ja periaatteena on ollut, etten tilaakaan! Mulle on täysin käsittämätön asia että miten joku voi ostaa esim. lankaa koskettelematta sitä ensin! Ja muut asiathan ei mua liiemmälti kiinnostakaan… Kunnes tuli Jotain Jota Ilman Ei Voi Ensi Vuotta Aloittaa! Nyt mullakin on SE. Lauantaina tein elämäni ensimmäisen tilauksen nettikauppaan. Maksoin ja muutaman päivän kuluttua sain sähköpostiini ilmoituksen, jotta kalenterini on matkalla! Jännää (joo joo – mä olen ensikertalainen). Sitten nuuskimaan Itellan lähetysten seurantaa öin ja päivin monta kertaa. 15. päivä se oli lähetetty Jyväskylästä ja tänään on jo 17! Töistä lähtiessä tsekkasin vielä viimeisen kerran ja – lähetys oli ollut Salossa jo puolilta päivin! Suoraan postiin ja kotiin. Joku ehti paketin kimppuun ennen minua:


 


Tästä on iloa meille molemmille. Tassu sai paperipussin ja minä tämän:


 


Jo on suunnitelmissa tehdä joka kuukauden kässy vaikka lähipiirissä ei ole yhtään vauvanhousujen sisuksia eikä Tassu varmasti suostu pukeutumaan koiran nuttuun (vaikka kuvissa poseeraakin kissa ko. nuttu yllään).


 


Kässyraporttia ei pahemmin viime viikon ajalta ole antaa. Viikonloppu meni siivotessa, taloyhtiön pikkujouluissa  korttisulkeisissa:


 


Kuten kuvasta näkyy – korttien tekemiseen ja kirjoittamiseen sain ”apua” meidän pojilta. Viikolla taas on syntynyt tähtitorttuja, sinappia ja laatikoita.


 


Viimeiset tilaussukat piti tehdä kaksin kappalein. Kipuapusukat naiselle, koko 39. Neuloin 1,5 sukkaa ja sitten oli aika keria lisää lankaa… Uusi lanka oli paljon valkoisempaa kuin edellinen. Eihän tällaista sukkaparia kenellekään voi myydä varsinkaan kun sukat ovat menossa lahjaksi! Siispä oli pakko tikutella vielä toisetkin. Kuvassa väriero ei näy, mutta päivänvalossa ero on kiljuvan suuri. Puikot 3 Knit Pro, menekki kahteen pariin 168 g. Uskon, että ne erivärisetkin löytävät paikkansa joten hukkaan ei tämäkään tikuttelu mennyt!


 


Monissa blogeissa on näkynyt toinen toistaan hienompia ovikransseja. Meillä on kesät talvet vaan yksi ja sama. Siihen piti saada vähän jouluilmettä:


 


Viikko enää ja sit päivä on yhden minuutin pidempi!




P.S. Pidin taas pienimuotoiset yyteeneuvottelut itseni kanssa. Niiden serauksena "joudun" lomailemaan muutaman päivän joulun-vuodenvaihteen aikoihin. Siispä lankakauppa on vähän poikkeavasti auki parin seuraavan viikon aikanaHymy

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Insinöörilapaset ja muita pikkujuttuja


Kolme päivää raivaustraktorina ja nyt on joulusiivous tehty ja koti näyttää ihanan asuttavalta! Siivoaminen on vähän sama kuin käsitöiden tekeminen – siinä tosiaan näkee työnsä jäljen! Ainakin jos sitä harrastaa vaan kolme kertaa vuodessa… Sitä paitsi ihan kannattavaakin puuhaa, sillä pari kuukautta kadoksissa ollut askelmittari löytyi patjojen välistä. Olenkohan kuvitellut käveleväni unissani? Sohva oli syönyt Knit Pro puikot 5,5 ja metrin kaapelia… Tassukin on tyytyväinen kun taas on paljon pieniä mustia rapisevia hiiriä jahdattavaksi.


 


Viime viikolla tikuttelin viimeisiä ennen joulua luvattuja pikkujuttuja. Kahdet junasukat teeteen Pallaksesta:


 


Puikot 3,25 Knit Pro. Menekki punaisiin 52g ja sinisiin 54g. Toive oli sukat 1 v. 3 kk tytölle ja 2 v. pojalle. Taaskaan mulla ei ollut hajuakaan minkä kokoisia tassuja sen ikäisillä lapsilla on… Loin 11 silmukkaa puikolle ja lisäsin sinisten terään 4 kerrosta. Näyttävät isoilta mun mielestäni, mutta kyllähän ne tassut kasvaa.


 


Lapaset Kipuapulangasta. Puikot 3 Knit Pro, menekki 53 g.



 


Lapasten jälkeen ennen Joulua luvattuja on tekemättä enää yhdet Kipuapusukat, joten päätin antaa itselleni luvan välillä vähän huvitella. Jossu teki Sandnesin Paletista kivat kenno-eriparilapaset. Sama malli on vilahdellut monissa blogeissa ja yhdet tavislapaset tehtyäni uskoin osaavani…


 


Perjantaina Jossun tullessa puotiin ja nähdessä mun puolivalmiit tekeleeni hän tokaisi: ”Päätit sitten tehdä insinöörilapaset”! Hölmistynyt ilmeeni olisi pitänyt saada kuvattua kun viimein tajusin missä oli mennyt pieleen… Kyllä taas saatiin hyvät naurut! Jossu ja Mari olivat sitä mieltä, että nämä ovat varmaan Karvisen mieleen säännöllisine ruutuineen. Minä luulen, että tarvittaisiin vielä kaksi tasaista harmaan eri sävyä, ennen kuin vastaanotto olisi yhtä riemästunut kuin aikoinaan pilkkutossujen kohdalla.


 


Mulla oli ne Jossun neulomat mallikappaleet ikkunassa ja ohjekin… Kuka opettais mut lukemaan ohjetta?


 


Puikot nro 4 kunnolliset vanhanaikaiset metalliset. Lanka Gjestal Janne ja Sandnes Palett. Yhteensä 83g (Jannea 46g ja Palettia 37g).


 


Ja kuten kuvasta näkyy…Meillä on maa valkoisena viimenkin!



Tässä vielä muistinvirkistykseksi kuva pilkkutossuista:



Puikot 4, lanka Jannea. Äidin neulomat.Kiitos avusta!


 


Iltapäivällä menen äidin ja isän kanssa Kakskerran kirkkoon Kauneimpia joululauluja laulamaan.


 


Joulun tunnelmaa myös kaikille lukijoille!

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Viistoista


 Jostain syystä muutamat viime päivät ovat olleet ihan harmaita. Mitään kunnollista syytä synkkyyteen ei ole. Muutama tavalliseen aikaan pikkujutulta tuntuva asia vaan harmittaa ja kun niitä harmistuksia kertyy sopivasti niin meikän maailma on ihan musta. Hetkeksi auttaa kun halailee ja pussailee jotain ihanaa lankavyyhtiä… Kässyt ei huvita. Blogiin ei siis ole mitän raportoitavaa. Eikä edes huvita lukea muiden blogeja kun niistäkin tulee vaan kateelliseksi. Siispä meikä mököttää ja kiukuttelee.


 


Eilisaamuna päätin edes käväistä lukemassa muutaman blogin ennen töihinlähtöä. Fifin positiiviset vol kolme sitten sai mut pohtimaan. Oikeasti mulle on viime päivinä tapahtunut tosi monta tosi hienoa juttua! Jostain syystä niitä ei vaan NÄE kun kieriskelee alituisessa itseaiheutetussa synkkyydesään! Edes Piikun positiivinen ajatus, että kun joulukuu alkoi niin pimeyden ”henkinen selkäranka katkesi” ei saanut mua hihkumaan.


 


Vasta nyt – muutaman päivän tai viikon jälkeen osaan iloita saamistani kivoista lahjoista. Sain joulukuun alussa sen ainoan oikean joulukalenterin – Partiolaisen. Tippaakaan en ole jouluihminen, mutta joka aamu avaan luukun ja ajattelen, että taas on yksi yö vähemmän siihen kun päivä on täällä Turussa minuutin pidentynyt siitä kaikkein pimeimmästä. Sattumoisin juuri 24.12…Eli siihen on tänään 15 päivää jäljellä!!!


 


Muutamaa päivää myöhemmin sain ihanan, muistoja herättävän levyn etukäteisjoululahjaksi. Salon Leiriveikkojen ja Leirisiskojen tuki ry on julkaissut hienon levyn:


 


Lauantaiaamuna töihin ajaessani olin varmaan vaaraksi liikenteelle kuunnellessani levyä ensi kertaa. Lauloin mukana vanhoja tuttuja lauluja. Välillä nauroin ja välillä kyyneleet silmissä. Vauhti oli motarilla välillä 130 ja toisinaan 80… Monia oman partsa-ajan ihania muistoja tulvii mieleen joka päivä edelleen. Vai voiko olla onnellinen muisto kun kuuntelee ”Räiskälettä” ja muistaa ettei meidän nuotio koskaan edes syttynyt niin että olisi voitu paistaa se räiskäle edes toiselta puolelta mustaksi ja heittää se kuusen oksalle roikkumaan? Voi se. Kiitokset! Tätä levyä muuten saa ostaa ainakin Salon Partiovarusteesta!


 


Viime viikon isompitöisten neuleiden jälkeen kaipasin jotain helppoa ja nopeaa… Lauantai-iltana töllön ääressa kokeilin pompulakolmiota. Sori vaan kaikki, jotka tätä inhooSilmänisku


 


Menekki yksi kerä Katian Big Snowta (miinus tahranpoistoriepu 13 g). Ohje oli ryöstetty viimeisestä Novitasta ja modattu niin, että ”hapsuihin” jätettiin vaan kolme palloa. Vajaat kaksi tuntia menee ja huivi on valmis! Vielä ehtii jouluaattonakin… Tää mikrokuituriepu meni kummitytölle.


 


Ja kun nyt asiaan päästiin niin tässä on numero 15 pompulakeeppi. Tiskityönä lojunut muutaman päivän. Päättely vaan tökki aina pahan kerran. Menekki 167 g (eli tahranpoistoriepuun loput).


 


Puodissakin on poikennut monta mukavaa yllätysvierasta. Jokainen puodissa poikkeava on tietysti aina ilon aihe (kaikki tutut varmaan tietää sen), mutta tällä kertaa kiitän käynnistä Piikua, joka lähti ”saarivaltiostaan” pääkaupunkiin kulttuurimatkalle ja samalla sai houkuteltua Skorpparitytön ja Leijonamiehen pysähtymään Salossa. Ja maanantaina sain yllrärivieraita entisistä työkavereistani aikojen takaa. Ja sain myös hienon Intiantuliaisen – Tassun intialaisen veljen kuvan:


 


Kiitos. Käyntinne lämmitti mieltä enemmän kuin uskottekaan!


 


Ja kun lahjoihin päästiin, niin ystävä toi minulle suojelusenkelin:


 


Jostain syystä meikä paasaa heijastimien tärkeydestä kaikille, mutta omassa takissa ei sellaista ollut. Nyt on. Kiitos!


 


Sunnuntaina nostettiin se viimeinenkin vesikulkuneuvo pois vedestä. Jostain syystä minä stressaan näistä mökki/venejutuista ehkä enemmän kuin tarpeen. Joka tapauksessa nyt on rauha kun talvi saa tulla eikä tarvii huolehtia mökki- tai veneasioista. Veneen myötä myös blogikissa lähti iskän kaa Piikkiöön ja minä lähdin hakemaan Kummityttöä perinnetalkoisiin:


 


Siitä asti kun Kummityttö oli ihan pieni niin me ollaan yhdessä leivottu pipareita itsenäisyyspäivänä. Viime vuonna homma jäi väliin kun Joulu vietettiin etuajassa. Aina vaan ajattelen, että tytteli on jo varmaan liian ”aikuinen” (22 vee ja sairaanhoito-opiskelija) piparitalkoisiin, mutta joka vuosi yllätyn iloisesti kun huomaan että tää on se meidän yhteinen juttu. Oli tosi kiva päivä ja saatiin piparit koko suvulle leivottua. Vanhaa tätiä helpottaa kun nykyään meillä on aika samanlainen musiikkimaku: Leipoessa YÖ pläikäsi stereoista täysillä (sori naapurit). Ennen vanhaan kävin salaa laittamassa strekkoja pienemmälle kun joku Radio Energy pauhasi kauheata kakofoniaa täysillä…


 


Viime viikon torstaina luistelin Salon Kippailusta. Huono omatunto… Kotiin tullessa siivosin vaatehuoneesta loput kolme neljännestä. Olen varmaan vähän kieroutunut, mutta siivoilusta saan aina välillä kicksejä. Edelleen - melkein viikkoa myöhemmin – aina kun avaan vaatehuoneen oven niin mulle tulee tunne et MÄ OLEN VARMAAN JOSSAIN KYLÄSSÄ! Vaatehuoneessa on lattialla tilaa, eikä yhtään hävettänyt tänään kun taloyhtiön hallituksen PJ kävi tutkimassa vaatehuoneen lämpötilaa. (Tästä asiasta seuraa varmaan joku kiukkuinen purkaus myöhemmin. Siis ei siitä, et se PJ kävi mun vaatehuoneessa vaan siitä miks se siellä kävi).


 


Tassu tuli kotiin oltuaan yhden yön piparievakossa. Varmaan sekä poika, että Karvis olivat tyytyväisiä. Kotiin tullessani ovella odottaa karvainen kaveri, joka heittäytyy lattialle rapsuteltavaksi. Yöllä se nukkuu kylki kyljessä ja käsi tassussa ja kehrää aina välillä. Ihanaa tulla kotiin kun joku odottaa ja on iloinen! Karvis varmaan ajattelee, et ihanaa kun katti on poissa ja hän saa nukkua…


 


Lapselle tietysti parasta, joten eilen kävin Hirvensalon K-kaupasta hakemassa kaupan omapakkaamaa porsaan sisäpaistisuikaletta Tassun appeeksi. Kaupassa näin tosi surkean näköisen hyasintin. Se oli ihan yhtä surkea kuin mun olo, joten mun kävi sitä sääliksi ja oli pakko ostaa se. Muistin, että jossain tämän huushollin kätköissä on juuri hälle sopiva suojaruukku… Sitä etsiessä tuli ihan vahingossa raivattua yksi kaappi. Kyllä me tästä tokenemme – surkea hyasintti ja minä. Enää 15 päivää!


 


P.S. Loppukevennys…


 


Älkää hyvät ihmiset ny soittako valkotakkisia hakemaan, mut mä olen tilannu tänään kuus kiloa 100% akryyliä puotiin! Helmikuussa siitä sit enempi…