sunnuntai 30. elokuuta 2009

R7T2


Ei tarvii peljästyä. Kyseessä ei ole mikään uusi maailmanlaajuinen pandemiauhka, vaikka siltä otsikon perusteella saattaa näyttää...


Viimeisen "lomautuslauantain" aamulla heräsin iloiseen sateen ropinaan. Ponkaisin ylös ja napsautin kahvinkeittimen päälle. Mökillä lataan keittimen aina illalla ja noustessani napsautan sen päälle. Miksiköhän sitä ei tule kotona tehtyä?


Avasin tietskan ja sähköpostissa oli kutsu Sukkasadon Heinälatoon! Heinälädosta olin salaa haaveillut - jostain syystä ei tuntunut houkuttelevalta ajatus päätyä pimeään kellariin - olkoonkin että se olisi ollut täynnä makeita hilloja. Kaisan mainioiden ohjeiden avulla selvisin hienosti kirjautumisesta ja esittelystä. Varasuunnitelma oli turvautua Jossuun niinkuin aina netti-neule-ongelmissa...


Netti saaressa toimii tunnetusti hiiiitaaaastiiii. Odotellessani sivujen aukeamista tikuttelin valmiiksi tätä:


Eli Revontulihuivi nro 7 (=R7) Kun jonkun mallin oppii ja siihen tykästyy niin niitä sitten tulee... Todennäköisesti sukkasadossakin nähdään pelkkiä perussukkia meikäläiseltä.


Huivi valmistui iltapäivällä ja sain kunigasajatuksen pingottaa sen samantien - Pömpelissä oli juuri sopivan kokoinen patjakin vapaana. Vaan nuppineuloista oli puute. Kaikki paikat pengottuani oli kasassa 9 nuppineulaa (yksi tosi ruosteinen) ja 6 hakaneulaa. Ei riitä.


Siispä jokaviikkoiselle lainausreissulle naapuriin. Elokuun viimeisen viikonlopun makkarajuhlien vuoksi naapurissa oli käsitöitä tekeviä naisia kolmin kappalein ja lähdin toiveikkaana hattu kourassa matkaan. Saalis oli loistava: 8 nuppineulaa lisää ja 3 hakaneulaa! Kiitokset jälleen kerran taas (lupaan et vast kahden viikon kuluttua tulen lainaamaan jotain seuraavan kerran).


Tämä Revontuli on suorastaan historiallinen. Tein ensimmäistä kertaa koko huivin. Tähän asti olen lopettanut huivin aina kerän loppuessa. Hirveetä säätämistä on ollut kun olen punninut langan joka kerroksen jälkeen ja laskenut miten monta kerrosta siitä vielä tulee...


Lanka: Regia Hand-dye Effect. Puikot Knit Pro pyöröt nro 6. Menekki 129g. Aika kiva tuli - langassa on tarpeeksi pitkä raportti ettei huivin alareunastakaan tule sotkua. Loppulanka menee tietysti Sukkasadon ekoihin sukkiin. Pitää opetella kärjestä aloitus jotta saan kaiken langan kulutettua ja kaks samankokoista sukkaa. Knit Pro -lähetys odottaa jo postissa ja huomisaamuna menen hakemaan sen (tiedoksi kaikille muillekin puikkoja odotteleville). Illalla klo 00.01 luon silmukat ja sit meen nukkuun.


Jaa et mikä se T2 sit on?


No tietty tiskitähti (nimeä käytti Seijasisko kommentissaan ja otin sen heti käyttöönkun se oli niin hauska) numero kakkonen. Kun ei kerran sukkia kannata vielä neuloa...


SWTC:n Bamboo. Tein tällä kertaa kunnon kokoisen. Loin 25 s ja lisäyskerroksia 20. Menekki 36g. Sukkapuikot 3. T3 on jo työn alla...


Tassu on taasen flirttaillut tyttökakkosen (onks se TY2?) kanssa pitkin viikonloppua. Väsynyt mutta onnellinen kisu on varsinainen punkkipyydys. Illana aikana olen nyhtänyt siltä jo 7 punkkia (P7?) ja ainakin yksi on kuonossa edelleen. Olen tän kesän aikana menettänyt uskoni punkkikarkotteisiin...


Viime viikonlopun saldo oli neljä litraa mustia torvisieniä:



Ja syksyn ensimmäinen suppilovarverokin löytyi:



Tänään keräsin pihalta 4 litraa kantsuja. Miten tässä nyt mitään sukkia ehtii neuloa kun pitää ravata kaiket vapaa-ajat metsässä?

perjantai 28. elokuuta 2009

Uusia värejä


Jaahas - mitähän äiskän kässäpussista löytyykään?



Pompulalankaan on tullut muutama uusi väri!


Kuten myös ihanaan villa-soija Brisiin:



Lisäksi erä (tää ei toistu) Gjestal Knopp: 100% merinoa, 50g=180m. Sopii vauvalangaksi tai vaikka helmirannekkeisiin tai puseroon tai huiviin tai... Hinta vain 2,20 eur/kerä:



Meidän Tassu se ymmärtää hyvän langan päälle (pompulat on saaneet olla ihan rauhassa):



Viimeinen "lomautuslauantai" edessä. Arvatkaapa mitä me tehdään? Tassu menee tietty treffeille ja hiirimetsään ja me muut poltellaan elotulia - mökillä tiettyHymy


Mukavaa viikonloppua kaikille!

torstai 27. elokuuta 2009

Hihatin


Sain alkukesästä lukunuttutilauksen. Vähän pitkäksi venyi toimitus, mutta eilen se tuli valmiiksi:


Lanka: teetee Primavera (75% merinovillaa, 25% silkkiä, 50g=115m) , menekki 301g.


Mallina näissä kuvissa on äiti, joka on suunnilleen saman kokoinen, kuin nutun tilannut yläkerran asukas.



Ohjetta en tietenkään etsinyt vaan aloin neulomaan korvakuulolta vähän sen perusteella, mitä silloin alkukesästä juteltiin...


Resorin neuloin 3:n puikoilla 2o, 2n ja oikeilla silmukoilla kiepautin huijauspalmikkoa (kai tälläkin joku nimi on mutten tiedä) joka 4. krs.


Hihan tein 4½:n puikoilla tähkämallia. Tein kaksi samanlaista suoraa kappaletta ja silmukoin ne keskeltä takaa yhteen. Näin sain kuvion menemään samaan suuntaan hihoissa ja varmistin, että jos pitää purkaa niin ei tarvii vetää auki koko tekelettä...



Aika nätti vaikka itse sanonkin:-) Toivottavasti myös yläkerran rouva pitää hihattimestaan. Eilisillan "luovutustilaisuudessa" ainakin Tassu oli riemuissaan kun hänen pieni ystävänsä tuli äidin kanssa hihatinta sovittamaan ja Tassu sai leikkikaverin! Eipä hirmuinen ukkosmyräkkäkään häirinnyt "poikien" leikkejä.


Kuvat on otettu äidin ja isän parvekkeella. Siellä on myös tämä:



Tuo pelakka on vuosi vuodelta komeampi! Ainakin 50 kukkaa! Mä en käsitä miten äiti voi saada sen kukkimaan joka vuosi uudelleen? Syksyllä kukat viedään talvisäilöön ja keväällä niitä ulkoilutetaan pikkuhiljaa...


Ja tässä taas isän taidonnäyte:


Hääkortti kummipojalle, takana äidin kasvattama basilika.


Näitä kuvia kun katselee niin pakostakin tulee mieleen että jopas on omena pudonnut kauas puusta... meikäläinen kun ei omista viherpeukaloa puhumattakaan ristipistoon vaadittavista hermoista!

Vastustan


Mul on tänään päivä kun vastustan kaikkea! Ensteks vastustan nettiä ja tietokonetta.


Piti täydentämäni poppanavarastoa. vanhoina hyvinä aikoina hommaan meni vartti. Otin poppanakartan käteen, tsekkasin mitä puuttuu ja soitin. Tavarat tuli parissa päivässä.


Nyt tuli toimittajalta uusi hinnasto. Siinä ei suoraan KIELLETTY toimimasta niinkuin ennenkin, mutta vihjattiin, että olisi SUOTAVAA tehdä tilaus nettikaupan kautta. Minähän en netistä tilaa mitään, mutta kun tavara oli tuttua niin päätin toimia niinkuin toivottiin... Rekisteröitymiseen, tilauksen tekemiseen sivuilta toiselle hyppimiseen, tarkikstuksiin, ehtojen hyväksymisiin ym ym meni KOLME TUNTIA! Tavara oli kyllä perillä nopeasti kuten ennenkin. Ja ihan oikeanlaisenakin - kumma kyllä. Hinnat olivat kuitenkin nousseet. Hiukan ihmetyttää kun ainakaan palvelusta en joudu maksamaan kun palvelen itse itseäni ja tätä p...een nettiä!


Toinen tän päivän vastustuskohde on joku ihme muotivillitys neulottuihin tiskirätteihin. Eiks muka järkevämpää neulontakohdetta löydy? Kun tuohon Sukkasatoonkin oli pakko mennä pistämään nokkansa niin eihän sukkia mitenkään VOI neuloa ennen syysykuun ekaa. Eihän? Joku pikkuneule pitää kumminkin aina olla työn alla...


Pelkästään sukkapuikkojen virittämiseksi oli eilen ihan pakko kokeilla tätä ohjetta:



Törmäsin tähän malliin jossain blogissa kesällä ja se näytti ihan sormia syhyttelevältä. Hauskaahan tuota oli neuloa ja valmistuttuaan se pääsi heti hommiin. Eilisiltana keittelin yhden maijallisen punaista viinimarjamehua ja sotkuahan siitä syntyi muutaman mehupullollisen lisäksi... Hyvin toimi bamburätti.



Lanka SWTC:n Bamboo. Menekki huimat 13g. Sukkapuikot 3. Tuolle postimerkinkokoiselle ei mun huushollissa ole juurikaan tarvetta - postimerkkitahrat ei aiheuta mitään siivousvimmaa, joten aloin heti isomman, 25 silmukkaa. Siltä varalta, että joku on tosissaan rätteihin innostunut niin muistutan et mun puodissa on vielä maanantaihin asti tarjouksessa kilokaupalla oivallista tiskirättilankaa... Olenkohan siitenkin hurahtamassa näihin vaikka muka vastustankin? Niinkuin nettiäkin vastustan...silti joku meillä kirjoittelee blogia... Ai mää vai?

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Kauhia viirus!


Enkä tosiaan puhu sikainfluenssasta enkä edes siitä, että aina kun mulla on joku tärkeä lähtö mökiltä aamusella niin on kauhea sumu. Eka työpäivä Tyky-ykkösen jälkeen oli karmee sumu, yks aamu kun sovin aamutreffit Satavan kaupalle Piikun kanssa niin oli kauhea sumu ja tänä aamuna kun piti lähteä Hesaan niin taas… Onneks on Karvis ja gepsi ja uus kulkupeli pääsin kuin pääsinkin saaresta mantereen puolelle!


 


Puoli yhdeksältä lähdettiin äidin kanssa kohti pääkaupunkia. Kovinkaan montaa kilometria ei ollut takana kun teimme matkan ekan uukkarin ja palasimme hakemaan viime viikolla laatimani ”puutelistat” kotoa. Uusi moottoritie kuitenkin oli niin nopea, että viivästys ei koitunut pahaksi.


 


Piti tekemäni vaan järkeviä hankintoja – siksi ne puutelistatkin olivat niin tärkeitä… Mut kun se kauhea viirus iski kyntensä jo ekassa paikassa melkein ennen kuin päästiin ovesta sisään:


 


Noro Yuzen. 56% villa, 34% silkkiä, 10% Kid mohairia. 50G=110m. Puikot 4,2-4,8. 12,45 eur/vyyhti. LÄÄH! Onneksi mulla ei ole vyyhdinpuita kotona ja väsyttääkin ja on pari muutakin neuletta tekeillä. Noron Mini Knits kirjasessa on ainakin ohje kivalle hihattimelle ja pipo ja huivi. Työn alle ihan kohta…


 


Lisäksi oli tietysti pakko ottaa mukaan muutama uusi väri Silk Garden Liteä:


 


Viime viikolla huomasin, että muutama väri Litestä ja Kureyon Sockista on poistunut kartalta. Ne on nyt sit tarjouskorissa miinus 30%. Montaa kerää ei ol ja nopeat jyrää hitaat;-)


 


Seuraavassa kohteessa poimimme mukaamme hardangerkankaita ja – lankoja ja muuta kirjontakamaa pari säkillistä. Ja uukkareita tehtiin kaksin kappalein matkan varrella.


 


Viimeisessä kohteessamme tehtiin muutamia mukavia heräteostoksia, joista sitten myöhemmin lisää.


 


Ilman navigaattiritädin opastusta matkasta selvittiin niin sutjakkaasti, että päätimme alkaa eksyilemään omin päin! Raision Ikeasta hankitiin mulle uusi niskatyyny, molemmille puuhellojen uuniin sopivat uunivuoat ja syksyn pimeisiiin iltoihin omenantuokuisia tuikkuja. Päivä oli antoisa ja mukavan matkaseuran (ja ilmastoidun auton) vuoksi hauska sunnuntainen ”työ”päivä!


 


Koska kissa on poissa niin hiiri menee nyt sohvalle maate ja ottaa syliinsä paijattavaksi Yuzenia pari vyyhtiä…

perjantai 21. elokuuta 2009

Pysytään pinnalla


Maanantai-iltana, kun menin Kädentaitajien tapaamisesta Karvislandiaan niin pihalla odotteli tällainen:


Vaikka meno tässä kuvassa näyttääkin vauhdikkaalta niin tosiasiassa vanha vene otti nokkiinsa jouluisesta jäänsärkijän toimestaan ja vuotaa kuin seula... Eli koko kesän olen kulkenut osan työmatkaani toisella kädellä ohjaten ja toisella kädellä vettä veneestä äyskäröiden!


Eilisiltana oli juhlallinen veneenvaihto-operaatio. Koeajotkin ajettiin - mökille ja takaisin. Uutukainen todettiin merikelpoiseksi.


Illalla pääsee Tassukin kyytiin ja viikonlopuksi viettämään metsäkissan elämää. Oma viikonloppuni on tällä kertaa lyhyempi. Sunnuntaina lähdetään äidin kanssa Helsinkiin tukkukierrokselle. Siitä sitten ensi viikolla... Rouva Navigaattoria emme ota tällä kertaa mukaan!


Aurinkoista viikonloppua kaikille - Pysytäänhän pinnalla!

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Perusteellinen tutustuminen


Pyrin yleensä aina tekemään tuttavuutta kaikkiin lankoihini tekemällä niistä jotain. Mallitilkku on tietysti jotain, mutta joku ihan ”oikea” neule on tavoitteena. Sandnesin Duett innosti mua keväällä, mutta nyt kun sain sen oikeasti käsiini niin jostain syystä se ei innostanut yhtään… Maanantaina hain Duett-lehdestä sen kaikkein pienimmän söpön lasten kaarrokeliivin ja tartuin lankaan.


 


Lanka oli tosi mukava ylläri! Jopa niin, että innoissani jätin piirroskaavion vaan pienelle silmäykselle ja pistelin menemään:


 


Mallitilkun alussa näkyy miten mun pitsineuleeni meni ja lopussa taas miten sen olis pitänyt mennä…


 


Tiistai-iltapäivällä neule oli valmis! Piti pingottamani se ennen kotiinlähtöä, mutta aika kului ja Karvinen tuli hakemaan ja homma jäi. Ajattelin tehdä nutulle jotain kotona…


 


Kotona odotteli pikkupöksypyykki. Nerokkaana ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja hoidella pöksyt ja neuleen siloittamisen/langan pesutestin samalla kertaa. Olin opiskellut pesuohjeen langan vyötteestä ennen kotiinlähtöä.


 


Nuttu kera pöksyjen koneeseen ja kone käyntiin. Nappulat oli näin:


 


Kun niiden olis pitänyt olla näin:


 


Olen varmaan ihan kuuluisa siitä, etten koskaan milloinkaan pese mitään käsin. Sen verran monta neuletta olen käsin pesemällä pilannut että tiedän koneen olevan noissa asioissa paljon luotettavampi kaveri…ainakin jos muistaa laittaa sen linkouksenestonappulan alas. Tällä kertaa se unohtui…


 


Edestä:


 


Takaa:


 


Läheltä:


 


Hyvin huopui. Eli tään jutun opetus on että jos lankavyötteen pesupaljunkuvan alla on hellävaraista konepesua osoittava viiva, niin neuletta ei kannata lingota 1200 kierroksen voimalla!


 


Aika söpö nuttu kuitenkin vai mitäSilmänisku


 


Malli: Sandnes Duett –lehti, malli nro 3


Lanka: Sandnes Duett


Menekki: 181 g (ohjeessa 250 g) Venytänkö lankaa?


Puikot: Knit Pro pyöröt 4, Tavis metallit nro 3 ainaoikein neuleissa.


 


Pohdiskelin vähän aikaa postaanko koko juttua vai vaikenenko ikuisesti mut tietäähän mut. Kaikki nolot sattumukset on pakko kertoa muillekin ja lankakauppiaana mun on suorastaan VELVOLLISUUS kertoa hölmöilyni muillekin… Omasta töppäilystäni huolimatta olen nimittäin kovin tykästynyt Duettiin. Simppeli kokoluonnonkuituinen peruslanka. Villaa sen verran että lopputulos on aika tasainen eikä varmastikaan kutita tai pistele!


 


Mun parvekelaatikoissa on (kiitos ihanien naapurieni) elämää vielä loppukesälläkin:


 


Muistakaa noudattaa pesuohjeita!

Ihana syksy!


Mä olen varmaan jotenkin kummallinen kun nää syksyn merkit tuntuvat niin mahtavilta! Vaikka kesä on ihana niin jossain vaiheessa vaan alkaa tuntua siltä, että nyt riittää omituinen reissari-boheemielämä. Kotonakin on ihan mukava välillä olla – täällä tulee LÄMMINTÄ VETTÄ HANASTA! Parasta kaikessa on, että käsityöt alkavat taas maistua! Tai maistuuhan ne aina mut kun kesällä on niin paljon muuta tekemistä… Tänäänkin olin ihan iloinen kun Piikkiössä satoi niin rankasti, ettei viinimarjapuskaan ollut mitään asiaa ja me Tassun kanssa tultiin kotiin Turkun.


 


Puotiin alkaa tulla tupsahdella uusia syksylankoja ja sormet syhyy niiden kimppuun. Eilen sain tätä:


 


Regia Hand-dye effect. 70% villaa, 25% polyamidia, 5% akryylia. 100g:n kerässä on 420 m ja hinta 8,60 eur/kerä. Puikot 2-3.


 


Jostain syystä mulla on ollut aikaisemmin kauhean skeptinen asenne Regian sukkalankoihin. Ne on mun mielestäni ollut kalliita verrattuna muihin vastaaviin eikä jälki ole ollut niin houkuttelevaa. Tää sen sijaan oli PAKKO SAADA puodin hyllyyn… Katsokaa nyt noita värejä!


 


Tuo hand-dye effecti voidaan taas tulkita Noro-plagioinniksi mut so what? Mielestäni värit on kaikki toinen toistaan kauniimpia ja Norolle ei mitenkään voi löytää korviketta. Noro on kuitenkin aina Noro…


 


Puikoillekin tuo lanka on äsken päässyt. Ei sukkaan vaan Revontulihuiviin. Mulla ei ole yhtään huivia just meneillään ja revontuli vaan on mun lemppari. Kattelin monia muitakin malleja mutta kun jostain tykkää niin…


 


Ja nyt seuraa SUURI PALJASTUS: ilmoittauduin hetki sitten Sukkasatoon. Siksi en tästä Regian langasta voi tehdä sukkia vaan on pakko tehdä huivi. Sukkasato alkaa vasta ensi kuun alussa... Tavoittena olisi tikutella sukat Regiasta, Kipuavusta, Suonikohjulangasta, opetella sukka pyöröillä ja muutama tossumallikin odottaa toteuttamistaan. Jännittää kun en koskaan aikaisemmin ole osallistunut mihinkään nettitempaukseen mutta siellä blogissa sanottiin et:


 


Sukkasato ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on pitää hauskaa yhdessä sukkien parissa. Jos niin käy, ettet ehtisikään neuloa yhtään paria koko tempauksen aikana, kukaan ei nuhtele sinua!


 


Sosiaalinen käsityöelämäkin alkaa kesän jälkeen taas elpyä. Skipattuani kaikki kesän neuletapaamiset ja Salon Seudun Kädentaitajien teematapaamiset oli eilen tosi hieno ilta! Salon Seudun Kädentaitajien syyskauden avaus (vai olikohan se kesäkauden päättäjäiset) pidettiin Muurlassa näin viehättävässä paikassa:


 


Teematapaamisen aiheena oli 3D-kortit. Tietääkseni vain yksi kortti valmistui illan aikana tapaamisen nuorimman osallistujan toimesta… Mutta tämän kuvan perusteella voisi kuvitella että siellä tehtiin kortteja:


 


Mukavaa oli tavata pitkästä aikaa ja miljöö mitä parhain! Nyyttäriperiaatteella toteutettu tarjoilu vei korteista voiton ja ainakin minä maistoin kaikki sortit – oli piirakoita, juustoja, keksejä, kakkua, muffinssia, kauralastua, Fanipalaa, paholaisenkakkua ja vaikka mitä! Olisin viihtynyt vaikka miten kauan mutta jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että ”epäsuoran vihjauslauseen” eli käärmeistä puhumisen tarkoitus oli vihjata että tämäkin suupaltti voisi vihdoin lähteä ajelemaan kotiinpäin…


 


Kiitokset emännällemme, kahvinkeittäjille ja kaikille mukana olleille. Kivaa oli!


maanantai 17. elokuuta 2009

Pyörylä


Edellisestä postauksesta puuttui valmiin liivin kuvat. Tämä tekniikan ihmelapsi ei ymmärtänyt, että pitäis vielä piuhojen kytkemisen lisäksi klikata sellaista ikonia, jossa lukee et "siirrä"...



Mallina käytin lapsityövoimaa, jolla oli sopivan kokoinen kroppa tähän neuleeseen. Minä ja Mari oltiin tähän pikkuisen liian kookkaita... Kiitos avusta Kata!


Edestä:



Levällään:



Speksit tuolla alempana.

lauantai 15. elokuuta 2009

Muutin kotiin


Kahden kuukauden mökillä asumisen jälkeen tiistaina oli taas se päivä, kun muutin kaupunkiin takaisin. Arvatkaapa miltä näyttikään asunto, jossa on imuroitu viimeksi pari viikkoa ennen Juhannusta, käyty suunnilleen kerran viikossa pesemässä pyykkiä, poikettu aamuisin työmatkalla viemässä mustikoita pakkaseen ja nukuttu muutama yö? Kolme iltaa meni valkotornaadona riehuessa ja nyt siellä voi taas asua.


 


Torstai-iltana oli ihana tunne, kun viimein sain puhtaat matot lattialle, istuin sohvalle ja avasin telkkarin:


 


Eli nyt alkaa taas käsityöaika!


 


”Meidän pojat” eli Tassu ja Karvinen olivat siivousurakan ajan ”evakossa” Karvislandiassa, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja pingotin pyörylät eteisen mattoon:


 


Valmiistakin on kuva puhelimessa, mutta tää tekniikan ihmelapsi ei osaa sitä siirtää tänne koneelle…


 


Malli 15 uudesta Novitasta. Lanka Gjestal Bris (50% villaa, 50% soijaa). Puikot Knit Pro 6. Menekki toiseksi pienimpään kokoon 269g. (Ohjeessa oli Puroa 350 g).


 


Uuden Novitan pyörylämallit olivat mielestäni tosi hauskoja. Muutenkin lehti tuntui jotenkin uudistuneelta. Mielenkiinnolla olen seurannut Novitan ja Puron ympärillä olevaa vilkasta keskustelua Ravelryssä… Mut kun mulla ei Novitaa ole myynnissä niin katselin sopivaa ”korviketta” omista valikoimistani ja Bris on muutenkin yksi lempparini – kevyt ja varmasti mieleinen vähän rauhallisempien värien ystäville. Brisiin on muuten tullut neljä uutta väriä, joista kaksi kotiutuu meille maanantaina. En ole nähnyt niitä edes kartassa mutta kuulin että toinen olis aniliininpunaista. Olen jo etukäteen innoissani!


 


Alun perin oli tarkoitus tehdä se hihallinen pyöryläversio itsellenikin, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mun neuleet ei yleensäkään ole kovinkaan taidokkaita tai monimutkaisia, mutta tuon reunuksen neulominen oli kyllä maailmankaikkeuden tylsin urakka!


 


Nyt ollaan taas saaressa ja monta neuletta on mukana (mm tämä lanka). Tiedän varmasti, ettei yksikään edisty… Illalla tein sienikierroksen metsään ja löysinkin kolmisen litraa komeita kanttarelleja. Samalla reissulla tapasin Tassun tyttöystävä ykkösen ja pidin palaverin pupujussin kanssa. Tänään on ohjelmassa se ilta-aurinko-projekti. Saadaksemme sen naapurin puolella olevan lepän nurin on ensin kaadettava mänty omalta puolelta…


 


Olisittepa nähneet Tassun eilisiltana kun se neljän päivän jälkeen pääsi takaisin mökille. Innoissaan turkki hulmuten se juoksi ympäri pihaa ja merkkasi kaikki puut. Voi sitä riemua!

torstai 13. elokuuta 2009

Kissakuvahaaste 117 Ruttunaama


Tassu osallistuu pitkästä aikaa Kissakuvahaasteeseen. Mökillä on ollut kivaa, mutta joskus sielläkin joutuu pistämään naaman ruttuun:



Vankina. Kohta joutumassa koppaan ja veneeseen ja kaupunkiin.


Ei se ihme että on kuono kulmikkaana ja naama rutussa!

Puun hinta


Mul on taas pari vuotta ollu pien ongelma. Meijän mökin rantaa ei paista aurinko näin syyskesäl pal ollenkaa. Tämmönen ongelma oli kerran aikasemminki ja mä ratkasin sen omast mielestän ihan jouhevast, mut siit seuraski rikosilmotus… Ihan tosi mä en tienny et se leppä oli naapurin tontil!


 


Täl kertaa mä ajatteli sit toimii vähä fiksummi ja neuvottelui on käyty jo pari vuot. Voiteluainet on kulunu mont litraa mut mittää ei ol tapahtunu. Ja se pahuksen leppä kasvaa koko aja! Täsä lomaviikol sit toretti et kaik punkut o menny valla väärää kurkkuu! Tai kait siin joku välittäjäaine on kuitenki toiminu…


 


Viime perjantain sit päästi neuvottelema sen varsinaisen päättäjän kans ja homma oli sil selvä. Hinnast sovitti ja sen jälke sopimukse sinetiks skoolatti neljä sentti hyvää kompassilient. Meil on nyt tulos ilta-aurinko iha terassil asti! Huono homma vaa o se et isäntä sanos et meijä täytyy itte kaataa se leppä ja siivota jäljet. Klapisulkeiset siis jatkuu…


 


Isännän ja tilan nimien mukkaa oli pakko alkaa heti tikuttama puumaksul paitaa kans. Ja ku sitä Maijaaki oli monta keränloppua saares. Oliskohan tää ny sit sitä puutulli ku kerra pöllit kuskata raja ylitte?


 


Malli Ullasta. Viinijussi. Tää ei ol iha ohjee mukane ku tota harmaat oli vaa ton verra. Pohjaki piti neulo ku sopiva kokost virkkuukoukku ei ollu mukan. Mut ei se maksuka mittää viinii ol. Oliskoha tän muunnelman nimi sit Kossujussi?


 


Puikot oli 3. Kaikki ei ollu viel puronnu terassilautoje väli. Menekki 40 g. Tarkempi painoi ei mökil saa ku kalavaaka toimii vaa 10 gramma tarkkuurel. On se hyvä et on sentää lankoi punnittavan ku kaloi ei ol juur näkyny…


 


Hiuka ajattelin et toivottavast kukka tuttu ei nää ku lankakauppias tulee ensmäisen päivän loma jälkke paikkakunnal ja enne oman puotis avaamist ryykää viinakauppa ostama puumaksui. Varmaa olis ajateltu et tais ol aika rankka tykyviikko!

tiistai 11. elokuuta 2009

Tassu sai postia!




Eilisiltana, kun palasin töistä mökille niin Tassu tuli vastoin tapojaan heti rantaan tervehtimään. Olisikohan aavistanut, että hänelle on tullut postia. Kuoreen oli kirjoitettu että ”Kissaherra Tassu H…” ja postipoika oli osannut sen oikeaan luukkuun tuoda. Lähettäjänä oli Pate, Nami, Neko ja Noona eli Tilkkutassut!


 


Kyseessä oli palkinto Kesätyttökissa–arvonnasta. Tassu äänesti kisassa tummaa kaunotarta Nekoa. Kesän aikana on kyllä huomattu, että kyllä Tassu tykkää kaiken värisistä tytöistä…


 


Kuoresta löytyi kaikkea ihanaa! Kaksi rapisevaa hiirtä – niitä ihan parhaita! Toinen pääsi heti ryöpytettäväksi. Hassua, minä kun olen kuvitellut ettei saaressa mitään leluja tarvita kun niitä on ihan  riittävästi luonnossakin… Hiiri pelastettiin kuitenkin sisätiloihin, koska oli vähällä pudota mereen. Ja karkkia! Yksi karkkipötkö hävisi saman tien koiramaisesti kahdella haukulla. Loput tylsä äiskä taas jemmasi myöhemmäksi (ei itse maistanut vaikka kirjeessä annettiin lupa).


 


Suloinen kisukortti, johon oli käsin kirjoitettu viesti meille molemmille ja vielä kauniit tilkkutyöt! Toisella puolella ruusuja ja toisella – kuinkas muuten – kissoja! Lempiväritkin oli huomioituHymy Möksälle mahtuu kyllä, mutta nämä laitetaan koristeeksi keittiön seinälle. Näin kauniita ei raaski puuhellan nokistamissa kattiloissa käyttää! Tippa linssissä Karviselle ihmettelin että joku tällaisia meille lähettää. Itse tehtyjä ja ihan tuiki tuntemattomille! Itselläni kun ei kuunaan olisi hermoja mihinkään noin tarkkaan työhön joka vaatii kaiken lisäksi ompelukoneen käyttöä…


 


Kiitokset kaikille Tilkkutassuille ja mammalleen! Mukavaa kesänjatkoa – ei tää säilöntäkausi enää montaa viikkoa kestäSilmänisku


 


Tassu ja Susu

sunnuntai 9. elokuuta 2009

”Tykyviikko” kakkonen


Kesän toinen ”tykyviikkoni” on takana. Mukavaa ja rentouttavaa on ollut ja sääkin on ollut mainio – yhdeksässä päivässä on ollut kolme kokonaan sateetonta ja lämpöä on piisannut liiankin kanssa.


 


Viime sunnuntaihin mennessä kaikki matot oli pesty. Niiden kuivaksi saaminen olikin sitten eri juttu. Liikuntaa saatiin, kun mattoja kuskattiin narulle ja suojaan sadekuurojen välissä. Välillä kesken saunomisenkin pihalla viuhahteli alaston matonpelastaja… Näin syyskesällä on muutenkin tosi kosteaa. Aamukasteen kuivuminen kestää pitkälle päivään ilman sateitakin.


 


Maanantaista alkaen alkoi viikon toinen projekti. Joka aamupäivä vietimme muutaman tunnin näiden parissa:


 


Aina silloin tällöin tikuttelin vähän. Näistä toinen on valmistunut yhden onnettoman kalareissun aikana ja alkuviikosta tuli valmiiksi toinen. Mökkisukat Maijanjämistä. Puikot 3 ja menekki 80 g.


 


Myös noitalientä piti alkaa keittelemään. Käävät oli pilkottu jo edellisellä viikolla. Mistä muuten johtuu, että blogikuvaajaa on miltei mahdotonta saada pilkkomaan salaattiaineksia, mutta kääpien siivuttamiseen fileveitsellä hän tarttui ihan pyytämättä?


 


Ulkogrillissä keittelin kääpäsoppaani kaksi tuntia:


 


Seuraavana päivänä siivilöinti, alunat joukkoon ja liemi kuumaksi uudestaan. Edellisen päivän koevärjäys (pieni nöttönen luonnonvalkoista Maijaa) näytti lupaavalta… Tässä se varsinainen lanka liemessään:


 


Ja mitä siitä syntyikään?


 


Jälleen ”kaunista” vauvan ripulikakan väristä lankaa… Toinen vyyhti on värjätty jäljellä olevassa liemessa. Toteutin itseäni tällä kertaa laittamalla vyyhdin solmuun ja lisäsin liemeen merisuolaa ja etikkaa… Jostain syystä blogikuvaajalla on ollut hauskaa touhujani seuratessaan… Onnettomana päätin ettei enää ikinä mut kai mun syksyllä pitää vielä kokeilla joitain seitikkejä…


 


Tassun paluu arkeen tulee varmaan olemaan ankeaa. Se on nyt saanut viettää lähes kolme viikkoa oikeaa kissanelämää mökillä. Uskoisitteko, että tämä kuono kulmikkaana sateen loppumista terassin tuolissa odotteleva suloinen otus on todellisuudessa Karmea Kyyntappajakissa?


 


Tiistaina näin että sillä oli saalis. Kauhuissani kiljuin Karvisen paikalle ja kyyhän Tassulla oli hampaissaan. Tassu sisälle ja pari tuntia seurattiin onko lähtö eläinlääkäriin edessä. Kissa oli ihan normaali, ei aristellut mitään eikä saanut muitakaan oireita. Ihmetteli vaan miksi se suljetaan sisälle kesken metsästyksen… Karvinen viimeisteli Tassun työn ja hautasi madon kompostiin. Siitä päivästä lähtien meikäläinen on pysynyt poissa mustikkapuskista ja metsästä… Pihalla kuljen kengät jalassa kauheasti tömistellen.


 


Keskiviikkoiltana käytiin veneellä Paraisilla hakemassa Nauvossa lomaileva manselaistunut lapsuudenystäväni kyläilemään. Tuliaiset olivat runsaat ja hauskin juttu oli tämä Mökötyskivi:


 


Sitä kuuluu puristella kun oikein hatuttaa. Tällä lomalla kiveä ei ole tarvittu, mutta olen varma, että ajan myötä se kyllä muotoutuu pyöreäksi.


 


Torstaiaamuna lähdettiinkin veneretkelle Vepsään. Helteessä hikoillen kiivettiin kapeaa kalliohalkeamaa pitkin näköalapaikalle, josta oli komeat näkymät yli tyynen Airiston.


 


Kotimatkalla kierrettiin vielä Kakskerta. Matkalla pysähdyttiin kuvaamaan Kulhon saaressa olevaa vanhaa poikakotia. Tähän rakennukseen sijoittuu Leena Landerin romaani Tummien perhosten koti ja myös kirjasta tehty elokuva on tuolla filmattu. Kotirantaan päästyämme kaikilla oli kiljuva nälkä joka taltutettiin lähiluomuruualla. Eli taas meillä tarjottiin uusia pottuja kera kanttarellisoosin.


 


Perjantaiaamuna saari raikasi kun meikäläinen kiipesi katolle laulaen ”Pieni nokityttö vaan..” Savupiippu rassattiin näillä vehkeillä:


 


Iltapäivällä palautimme vieraamme Paraisille. Samalla reissulla haettiin rautakaupasta uudet kiuaskivet. Nyt taas kelpaa saunoa kun savu menee piipusta ulos ja kiukaasta tulee entistä paremmat löylyt!


 


Eilen päätin viettää ”en tee mitään” –päivän. Heko heko. Mun tapauksessa se tarkoittaa ruuanlaittolakkoa. Sain Karvisen bravuuria eli muurinpohjapannulla paistettua pyttipannua. Oma projektini jäi seitsemän terassilautaa kesken kun puuöljy loppui kesken.


 


Toiset mökkisukatkin valmistuivat. Maijanjämiä edelleen. Koko mies, menekki 110 g. Noita raitasukkia on hauskaa tehdä. Saa samanlaiset ilman mittailuja kerrosten laskemisia. Onneksi mulla oli läjä varapuikkoja mukana. Mereen ei ole pudonnut yhtään mutta terassin alla oleva lautakasa on niellyt tällä viikolla kolme kolmosen sukkapuikkoa.


 


Iltapäivällä aloin jo pikkuhiljaa ajatella töitäkin. Suunnittelin vähän kesälankahyllyjen tyhjennysmyyntiä ja Knit Pro –tilausta (toiveita saapi esittää vaikkapa sähköpostilla).


 


Illalla auringonlaskua katsellessa mulle tuli ihan tippa linssiin kun Karvinen sanoi että on ollut ihanaa viettää lomaa yhdessä. Minä kun poden vähän huonoa omatuntoa siitä, että kun mulla on vapaata niin haluan vaan mökille ja täällä oleminen on yhtä alituista työleiriä. Onneksi meitä on kaksi yhtä mökkihöperöä!


 


Aurinkoa, uimista, saunomista, grillailua…tätä olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta ihan oikeasti tuntuu jo mukavalta palata töihin!