maanantai 31. tammikuuta 2011

Työtapaturma


Joskus suusta putkahtelee asioita, jotka ei käy aivojen kautta… Ja joskus käy niin, että joutuu neulomaan sanojensa seuraukset…


 


Jotain tuntematonta vauvamerinoa (50g=200m), ohje Kauneimmat lasten neuleet –lehdestä (alun perin Lanetin vauvamallistossa julkaistu). Menekki 145g (=580m), puikot  2 ja 2,5.


 


Asiakkaalle neuloin. Joskus syksyllä hän kävi kyselemässä mallia tulevan lapsenlapsen neuleasuun. Lanka hänellä oli ennestään. Minä ja minun suuri suuni! Tokaisin, että jos hän ei saa neuletta itse tehtyä niin kyllä minä… Ajattelin, että jos oikein kehun, kannustan, neuvon ja rohkaisen niin kyllähän täti asun valmiiksi neuloo! Nuttu valmistui kyllä, mutta housut tuotiin mulle neulottavaksi. Ei auttanut nikotella yhtään…muistin kyllä suurisuisen lupaukseni, vaikka mun periaatteena on, etten neulo tilaustöitä muista kuin omasta puodista ostetuista langoista… Nimitän tämän neuleen Työtapaturmaksi ja yritän oppia virheistäni eli pitää tästedes vähän pienempää suuta!


 


Kennoneule on nättiä, mutta armottoman hidasta:


 


Marttailtaan tein sukanvarsia ja vähän kantapäitäkin. Välityönä olen rentoutunut tikuttelemalla niitä valmiiksi:


 


Lanka: Gjestal Maija


Puikot: 3 (sekalaisia metalli- ja bambusukkapuikkoja)


Menekki 74g


 


Nämä sukat valmistuivat eilen Hesanreissulla. Kävin parissa lankatukussa tuhlaamassa kevätlankoihin ja kirjontajuttuihin. IhkuKarvis lupautui kuskiksi ja minä nautin matkasta täysillä neulomalla koko ajan mennen tullen! Kaiken lisäksi matka sujui ainakin pari tuntia sutjakkaammin, kun mun ei itse tarvinnut ajaa ja etsiä parkkipaikkoja.


 


Viime viikko ja viikonloppukin oli täynnä tapahtumaa ja kotona olin tosi vähän (ja senkin ajan yritin selviytyä suunsoiton aiheuttamasta työtapaturmasta). Tassu ei moisesta tykkää yhtään ja sillä olisikin hyviä juttuja kerrottavana miten hän kuluttaa aikaansa minun ollessani poissa…

torstai 27. tammikuuta 2011

Liikaa lankaa



Jos lankaa on enemmän, kuin Puotiin mahtuu järkevästi esille niin mitä tekee Susu? No tietty hankkii lisää hyllyjä:


 


Hyllyt ostin Ikeasta jo muutama viikko sitten, mutta maanantai-iltana Blogikuvaaja Karvisen kanssa oli kokoomissessio. Yllättävän helposti homma sujui. Etukäteen olin aika skeptinen Ikeapalapelien suhteen. Kuvittelin kotimatkan jäätävää hiljaisuutta vinksallaan olevien hyllyjen ja kesken jääneen projektin takia vaan hienostihan se sujui. Karviskin hoiti homman ihan mukisematta pelkällä pusupalkalla ja hyllyt on nyt tukevasti pystyssä!


 


Tiistaipäivän siivoilin paikkoja ja yllättäen hylly tuli täyteen ja edelleen varaston puolella, omituisissa koreissa ja joka puolella on lankaa ilman paikka. Myös Ongelmajäteastiat tulvii yli äyräiden vaikka joka kuudes kerä on ilmainen… Näissä "kasvojenpesuissa" on se huono puoli, että kun yhden paikan kohentaa, niin viereinen paikka näyttää entistäkin rähjäisemmältä. Kiitin onneani, ettei mulla ollut eilen akkuporakonetta mukanani - olisin varmaan purkanut kaikki vanhat hyllyt pois samantien!


 Mitä uuteen hyllyyn sitten päätyi?


 


Puffaa tietysti. Puffalan Puodista tuli tekstari uusista värjäyksistä juuri, kun oltiin matkalla hakemaan hyllyjä…


 


Ja Kashmir Artsin Resham Silk Wooliin on tullut uusia upeita värejä:


 


Itse en vieläkään ole tehnyt tästä mitään… Mutta onneksi muutama muu on.


 


Uusi lankalaatu Kashmir Artsilta on Baby Nepali Wool – kuvan vasemmassa reunassa olevat vyyhdit (oikeassa reunassa lisää Reshamia). 100% ekovillaa, 6,60 eur/100g..



 Juu ja nyt paljastus: Melkein täyttä muovia (=vain 30% villaa ja loppu akryyliä) eli King Colen Moods Duettia. 100g kerä, puikot 4, tiheys 22s ja metrejä melkein 300 kerässä eikä hintakaan paha eli 6,10 eur/kerä. Jotenkin sain selitettyä itselleni järkeväksi tämänkin hankinnan…kauniit värit, riittoisa ja oli se edustajakin ihan mukiinmenevän näköinen nuorimies… Oikeasti ihmettelen miten paljon puodissa käy asiakkaita, jotka kysyy lankaa, jossa ei ole ollenkaan villa tai vaan vähän. Moni kokee villan pelkästään pisteleväksi ja kutittavaksi eikä uskota tai tiedetä villoissakin olevan eroja. Tästä sydämen aiheesta seuraa joskus ihan oma postaus…


 Monesti käy niin, että joku edustaja esittelee langan, josta heti päätän et ”vain mun kuolleen ruumiini yli tuota tulee meille”. Vaan kun tarpeeksi moni samaista lankaa kyselee niin nolona tilaan sitä muutaman kerän. Pompula oli yksi esimerkki aikoinaan ja tässä neulenurkkaukseni hassun sydäntyynyn syleisyssä toinen:


 


Kosmos, 74% villa, 18% polyarkyyli, 8% polyamidi, 100g=88 m. Yhden sortin pompulalanka tämäkin. Langassa on ohuita kohtia, joista silmukat ja paksumpi kohta jätetään väliin. Kerästä yksi huivi. Muttama kerä/väri ja hinta 10 eur/kerä. Viikonloppuna autoneuleena lenkkeilyn lomassa (=uusi elämä alkanut tänäkin vuonna) tikuttelin. Sileää neuletta eli oikealla oikein ja nurjalla nurin.


 


Puikoilla on ollut viime aikoina jos jotakin, mutta Kosmoshuivi on ainut valmistunut. KristiinaS vinkkasi viikonloppuna metrilaskurista ja pitihän se heti tänne blogiin hakea! Laskuriin tulee tämän huivin myötä 86 metriä (=97g) lisää vuoden kulutuksiin… Tämä tietokonenero miettii, että montako metriä olisinkaan neulonut sinä aikana kun tuon laskurin tänne blogiin asti sain! Hauska juttu kuitenkin nyt kun se täällä on.




 teeteeputiikeissa on tammi-helmikuussa tarjouslanka Big Softie. Sen tiedot löydät klikkaamalla tästä tai tuolta yläkulman linkistä. Työpajakirjeessä on ollut pari mallia ja eri lehdissä asusteohjeita jo parin vuoden ajan. Oli pakko ikuistaa tuo ihmeruusu tähänkin…jo 12 päivää hengissä! Piti ottamani pari kuvaa myös ilman ruusua, mutta testikissa tuli väliin:


 


Sukkakurssikin alkoi tänään. En olis ennen uskonut, että saan kaks tuntia aikaa kulumaan puoleentoista senttiin! Kiitti Piiku ku purit mun puolestaSilmänisku


 P.S. Näin juuri viherpeukalon kasvattaneena paljastan: Kukkakaupassa laitettiin ruusun varsi kattilaan ja keitettiin! Minä kuskaan kukan aina yöksi vaatehuoneeseen, jossa on niin kylmää, että viime viikolla siellä käytiin vuotokohtia kuvaamassa lämpökameralla…

lauantai 22. tammikuuta 2011

Virtaa taas


Tätä viikkoa voisi varmaan kutsua sukkaviikoksi vaikka valmiina on vaan yhdet perussukat kokoa 41.


 


Lanka: Gjestal Janne (85% villa, 15% polyamidi, 50g=100m)


Puikot: 3½ tavalliset sukkapuikot


Langan menekki: 127g eli 254m.


 


Ennen Joulua Angelniemen Martat kysyi, jotta josko meikäläinen tulisi heidän käsityöiltaansa kantapäätä opettamaan. Silloin nauroin ja pidin asiaa vähän vitsinäkin, mutta samalla olin salaa itsekseni vähän ylpeäkin. Siis eikös Martat oo niitä jotka opettaa sukankantapäätä kaikille muille? Ja että minä kelpaisin opeksi heille? Sovittiin, että palataan asiaan tän vuoden puolella. Ihan tosissaan olivat ja tiistaina meikäläinen pakkasi mukaan pari kassillista lankoja ja muuta tilpehööriä, perussukan ohjeita ja valmiiksi neulottuja sukanvarsia. Ja oikeasti siellä oli ainakin neljä Marttaa, jotka olivat ihan tosissaan oppimassa! Lopuille lärpättelin mukavia langoista, materiaaleista, mallitilkun tekemisen tärkeydestä, pompulakluuteista sun muusta. Mulla oli hauskaa ja toivottavasti heilläkin! Toivottavasti vierailustani jäi jotain ”reppuun” kaikille paikallaolijoille.


 


Sukkajuttu jatkuu: Ilmoittauduin tiistaiaamuna itsekin sukkaoppiin:


Sen seitsemän sortin sukkia puikoilla -kurssi
perussukat osaaville
erilaisia kantapäitä, erilaisia kärkiä, kärjestä aloitetut, sukat pyöröpuikolla


Syksyllä kurssi täyttyi pikavauhtia, mutta tällä kertaa ehdin mukaan. Osaan tuon perussukan pimeässä ja unissanikin. Kärkialoitustakin olen kokeillut ja erilaisia kantapäitä. Ihan varmasti oppisin nämä jutut jostain netistä ja juutuubista ja kirjoista, mutta tuntuu tosi mukavalta jos joku OPETTAA ne mulle! Kurssin järjestää Turun Kaupungin Nuorisotoimi. Yli-ikäisenä joudun maksamaan myös ylihintaa… Niinku Piikukin, joka on tulossa kurssille kans! Mut ilmoittautumisen jälkeen tuli heti ihan tyttömäinen oloSilmänisku ja virtaa on taas vaiks mihin! Tänään olin lenkillä sen sijaan et olisin nukkunut kolmen tunnin päikkärit kuten yleensä lauantaisin!


 


Emmää mittää uudenvuodenlupauksia tehnyt, mutta ajattelin et kaksi keskeneräistä samaan aikaan olis ihan hyvä juttu – tulis sit jotain joskus valmiiksikin. Mihin sekin päätös unohtui?


 


Hän, joka Neuloo Mopsien Kanssa väittää, ettei muka kauheesti neulo. Miks sitten nuttuja on vaikka muille jakaa? Tällä viikolla yksi ylimääräinen nuttu päätyi lankakaupiaalle, joka ei itse saa aikaiseksi itselleen uutta nuttua. Väri oli just jetsulleen sama kuin uusien keski-ikäkakkuloiden vaaleampi punainen. Nuttu on sopiva, ja mainion mallinen! Lanka on kyllä kilpailevasta liikkeestä hankittua, mutta hyvähän se on koekäyttää…jospa sitä Debbie Blissiä Lankakauppaankin? Samainen rouva on huolehtinut siitä, että kakkuloihin sopivia huulipunia on kahtakin eri sävyä. Tässä asiassa mä vaan olen ihan toivoton – emmää aamun jälkeen muista sitä punaa huuliini läästiä jossei ole ihan superhiljainen päivä puodissa. Ja jos on hiljaista niin punaaminen on ihan turhaa ku kukaan ei näe!


 


Olen kuullut, että lapsilla on yleensä karkkipäivä kerran viikossa. Tassullakin oli tänään:


 


Katkarapu kissanmintulla! Ja kukas muu kuin Neuloo Mopsien Kanssa oli taas asialla. Tassu kiittää, kehrää, sekoaa, leikkii, lähettää kaikille mopseille kurnaut ja ottaa just ny pienet torkut.


 


Onko mulle kasvamassa vihreä peukalo vai miten on mahdollista, että viikko sitten meille tullut Tuhannen Myssyn Tainan sytoruusu on edelleen hyvässä hapessa?


 


Tämä ihme on pakko jakaa muidenkin kanssa samalla kun toivottelen mukavaa viikonlopun jatkoa!

torstai 20. tammikuuta 2011

Raglanpusero Kummipojalle


Vähän ennen Joulua kummipojan Äiti vihjas, ettei pojalla ole kunnollista villapaitaa ja et lempiväri on edelleen oranssi. Kylmä hiki otsalla myönsin heti, että Joulu on mahdoton dead-line mut et jos synttäriks… Synttäreistä on viikko ja tänään pusero on ollut perillä Nokialla:


 


Äidin mukaan paketin avanneen pojan kommentti oli ollut et ”Just tällaista olen toivonut” ja ”Ei kutita yhtään”. En tiedä oliko poika hyvin kasvatettu pehmeiden pakettien avaaja vai kommentti äidin rikkaan ja hyväsydämisen mielikuvituksen tuotetta… Aloittelin tätä neuletta onnettomana ja kipeänä uudenvuodenaattona kun ei päästy vuodenvaihebileisiin ja puseron saajaa tapaamaan livenä.


 


Speksit:


Malli: Sandnes barn –lehti 0807, malli 5, koko 6 v.


Lanka: Adriafil Primula (50g=150m, 100%merino). (Ohjeessa Sandnes Smart)


Puikot: Miehustassa Knit Pro pyöröt nro 4, 80 cm kaapelilla ja myöhemmin kaarrokkeessa ja kauluksessa 60 cm kaapelilla. Hihoissa 4 mm Prymmin perinteiset pitkät metallipuikot.


Langan menekki: 252 g eli 756 m (alkuperäisessä mallissa Smarttia melkein 400g).


 


Pohdintoja:


 


Juuri tällä hetkellä mun mielestäni tämä Primula on maailmankaikkeuden ihanin lanka. Mä nyt vaan tykkään peruslangasta ilman mitään ihme hörhötyksiä! Jälki on jopa meikäläisen käsissä suht siedettävää, lanka on riittoisaa, pehmeää ja kauniskierteistä. Langan riittoisuus (onks toi muka joku sana) saa sen tuntumaan kivahintaiselta. Olen muuten pohdiskellut viime aikoina tätä metri/gramma-systeemiä muultakin kantilta kuin omissa kulutuslukemissani: Langan hinta on 6 euroa ja metrejä on 150 eli metrihinta on 4 senttiä eli ihan siedettävä DK-langan metrihinta.


 


Ohjeesta poiketen tein hihat tasona nelosen tavallisilla pitkillä Prymmin metallipuikoilla. Olen aikaisemminkin huomannut tämän: Käsialani pitkillä suorilla metallipuikoilla on tasaisempaa kuin pyöröillä (eikä sillä ole väliä onko pyöröt metallia, puuta, bambua vai mitä). Onkohan kellään muulla vastaavia havaintoja? Aikana ennen Knit Pron De Luxe –settiäni oli tapani muuttaa kaikki mahdolliset neuleet pitkillä puikoilla neulottaviksi. Mut nykyään…kun ne Knit Prot on vaan niin kivat ja kauniit!


 


Tunnustuksia:


 


Olen sitä mieltä, että villa ja silitysrauta ei kuulu yhteen missään tilanteessa! Jos neuletta pitää viimeistellä, niin se kastellaan tai suihkutetaan kosteaksi ja pingotetaan tai vaikka pyöraytetään villaohjelmalla pesukoneessa, mut silitysrauta on mun huushollissa turhake numero UNO. Poikkeus vahvistaa säännön ja kun Karvisen oli pakko ikuistaa tilanne niin tulkoot sitten julki tämäkin:


 


JOS villaneuletta haluaa raudalla viimeistellä niin… Höyryrauta juur niin kuumaksi, että vesi höyrystyy ja sitten käyt läpi neuleen niin että rauta höyryttää suunnilleen sentin päässä neuleesta eikä missään vaiheessa vahingossakaan koske neuletta!


 


Ja sit se viimeinen tunnustus. En mä tätäkään puseroa ihan yksin saanut aikaan. Oli mulla apuri:


 


Laadunvalvoja testasi langan ja hyväksi havaitsi!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kulttuuria...


Tätä viikkoa voisi varmaan kutsua kulttuuriviikoksi. Kässyviikoks tätä ei ainakaan voi kutsua vaikka yksi neule valmistui tänä aamuna (myöhässä kuten tavallista), mutta siitä loppuviikolla lisää.


Kirja-ale... Ihan tosissani yritin kaikkeni välttääkseni kirjakaupan. Lähdin töihinkin viime tipassa, mutta olin silti perilla varttia ennen puodin avaamisaikaa. Että jos ihan nopeasti vaan käyn kurkkaamassa. Melkein selvisin! Sit mä löysin Karppiruokaa 15 minuutissa. Keittokirjoja mulla on kaapillinen vaikka sapuskantekoon käytetyn ajan voisi ihan hyvin käyttää vaikkapa neulomiseen. Mut et 15 minuutissa! Pakkohan se kirja oli ostaa. Jos osti alekirjoja viidelläkympillä niin sai kympin alennusta ja minähän olen tunnetusti kova tyttö "säästämään" joten... Omatunto rauhoitettiin Kaffe Fassetilla (jonka neuleistä en tykkää) ja Neulahuovutuksella (en tykkää siitäkään) mut on ne sentäs käsityökirjoja. Lauri Tähkää olen joskus katsellut "sillä silmällä" ja Alivatiosihteerin sanailottelut kuulostaa radiosta hauskalta. Ja koska Turku on Kulttuuripääkaupunki niin pitäähän kotikaupunkiin tutustua Vareksen avulla...



Sukuumme syntyi tiistaina pikkuinen tyttövauva. Omat lahjaneulelankani ovat vielä tilaamatta, mutta äiti ja isä ovat molemmat muistaneet pikkuista käsitöillään.


Äiti neuloi junasukat ja kypärämyssyn:



Isä pisteli kortin:



Tuo kaheli tyyny ei suinkaan ole missään lastenhuoneessa vaan mun sohvalla. Järjetön hankinta (niit on kaks) mutta sopii uuden maton väreihin. Karvinen yllytti hullutukseen...emmää muuten.



Eilen oli sit ne Kulttuuripääkaupunkiavajaiset. Aurajokisinfoniaa kuunneltiin näissä maisemissa lämpimän glögin ja äidin suolapalojen kera. Musiikillinen elämys oli niin korkeaa kulttuuria, ettei meikäläinen sitä oikein ymmärtänyt...


Vähän ennen kuutta puettiin naparetkivarusteet päälle ja lähdettiin kulkemaan ihmisvirrassa kohti satamaa. Siellä viidenkymmenentuhannen ihmisen joukossa mekin näimme miten Turku paloi:



Upea ilotulitus näkyikin paremmin:



Pakkasesta palattiin takaisin äidin ja isän luo skoolailemaan kulttuurille Turun Kulttuuripääkaupunkiviinillä ja nautiselemaan äidin herkuista.


 


Ilta jatkui tällaiselle tavalliselle tallaajalle sopivalla "kulttuurilla" eli korttipelilläSilmänisku Karvinen voitti (tää on pakko mainita koska sitä ei kovin usein tapahdu). Kotoa lähtiessä oli vakaa aikomus kävellä takaisin, mutta kahdenkymmenen asteen pakkanen kivan illan jälkeen ei houkutellut. Sitä paitsi taksimatkan aikana ehti neuloa ainakin kaks kerrosta sukkaa:


 


Mulla on tällä hetkellä projektina sukanvarsia siis... ainakin neljä pitää tehdä tiistaiksi.


Tuhannen Myssyn Tainalta saimme Piikun kanssa joululahjaksi sytoruusut. Viimeinkin oli aikaa olla kotosalla kukasta nauttimassa, joten eilen poikkesin kotimatkalla kukkakaupassa hakemassa oman ruusuni:



Voi olla ettei se ole ihan oikeanlainen, mutta oranssi ja ihana (ja yli vuorokauden meillä olleena edelleen hengissä). Kiitos Taina!


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Regia Lace


Kässyvuosi 2011 avataan huivilla:


 


Lanka: Regia Lace (71% villa, 29% polyamidi, 100g=600m, 9,60 eur/kerä).


Puikot: nro 4½ Knit Pro pyöröt


Menekki: 108g eli 648 metriä (hih). Tästä voisi tietenkin laskea montako silmukkaa tuli tikuteltua, mut sellaisen hulluttelun jätän ihan suosiolla Piikun tehtäväksi vaikka blogikuvaaja jo alkoi kehittelemään mulle virtuaalista silmukkalaskuria.


 


Tämä heräteostoslanka ehti puotiin juuri ennen Joulua. Kauniisti liukuvia värejä on 6:


 


Tosi kivaa, kun lankojen mukana tuli myös pari ohjetta – tähän huiviin ja tunikaan. Huivin pitsineule ja muoto näyttivät huokuttelevalta…


 


Malli oli ainakin mulle keskittymistä vaativaa tikutettavaa. Varsinkin kun yritin neuloessani samalla lueskella parin viikon ajan heitteille jääneitä lemppariblogejani. Ensimmäiset kaksi kaaviota sujuivat, mutta kolmannessa alkoi työ takkuilla toden teolla. Joko mä olen ihan ymmärtämätön tai sitten kaavion riviltä 77 alkaa ohjeessa olla virheitä. Ensin väärä merkki, sitten ei merkkiä ollenkaan, sitten merkki, jolla ei selitystä ollenkaan… Omin päin keksin puuttuville/virheellisille merkeille selitykset, jotta sain jotenkin silmukat järjelliseen asentoon seuraavaakin kerrosta varten ja tällainen tuli:


 


Päättelin silmukat ihan tavallisesti neulomalla (ohjeessa oli joku virkkaushässäkkä) koska virkkuukoukku ei sovi mun käteeni ja muutenkin loppusävellysten jälkeen homma alkoi vähän kyllästyttää. Huiviin piti riittää 100g, mutta lanka loppui pikkuisen kesken. Nyt mulla on melkein täysi kerä tätä ei-susumaista väriä. Taidan jatkaa huivilinjalla ja rentoutua neulomalla loppulangasta pikkuisen Revontulen. Siis vaikka ohje olikin päin seiniä (siis mun mielestäni) niin lanka on ihan ookoo neulottavaa ja mukavan kevyttä.


 


Tää onneton laittoi tätä lankaa pariin joulupakettiin tuon onnettoman ohjeen kanssa. Vähänkö noloa!


 


Tassu kiittää kaikkia synttärionnitteluista. Mä luulen et katti tarttis jo oman blogin. Toisaalta – jos Tassul olis oma blogi, niin sen jälkeen kukaan ei enää kävis täällä… Ehkä tämä meidän yhteinen on sittenkin ihan ookoo ratkaisu.


 


Kaksi mopsineitoa – Mirkku ja Meeri – olivat päättäneet, että Tassu tarvii lahjan. Mitähän mopsiferomonia lahjapallossa mahtoikaan olla kun Tassu meni siitä ihan sekaisin. Ihkulelu!



 


 



Lisää lahjoja on tulossa. Mummi ja Pappa lupasivat ahvenfileitä heti kun jäät lähtee! 

torstai 6. tammikuuta 2011

Salosta Piikkiöön Vuodessa


Mä sain viimein tään tietskani takaisin! Korjattuna ja entistä ehompana. Vähän oudolta tää tuntuu, mutta eikähän me pikkuhiljaa totuta toisiimme. Sähköpostin kanssa taistelin vuorokauden. Posti lähti muttei tullut. Henkimaailman juttuja – en yhtään tiedä mitä tein mut yhtäkkiä se vaan alkoi toimimaan. Ettei kaikki olis liian täydellistä niin nyt mun puhelin on hukassa. Luulen että se on kotona sohvalla mut sen näkee sit lauantaina. Jos jollain on supertärkeää asiaa niin onhan mulla lankapuhelin puodissa ja nyt se sähköposti.


 


Sunnuntaiaamuna lueskelin vielä Karvisen koneelta blogimaailman kässyvuositilastoja. Ja päätin et mä en ainakaan moista tilastoa ala tekemään! Oliskohan syynä se, että tiedän neuloneeni vähemmän kuin vuonna 2009? Mutta mutta… Yhtäkkiä huomasin selanneeni omaa blogia ja tehneeni tilastoja pari tuntia! Just joo.


 


Omasta mielestäni viime vuoden isoin kässysaavutus oli asiakkaalle tehty Tähtipolku-ryijy. Sen tekeminen toi järkevää sisältöä liian kuumiin kesäpäiviin. Asiakaskin oli tyytyväinen. Hän muisti minua Joulun alla pajusta tekemällään valopallolla, jonka näitte joulutoivotuskuvassani. Toinen mieleen jäänyt kässy oli Pian suunnitteleman pikkutytön mekon koeneulominen.


 


Seijasiskon ja Matleenan Sytomyssykeräys levisi ympäri maata ja Piiku organisoi TYKS keräyksen, jossa minä huseerasin kakkosemäntänä. Kovin montaa myssyä en itse saanut aikaiseksi vaan keskityin enemmänkin ”julistamaan sanaa”. Syksyllä tehtiin samaan osoitteeseen villasukkia ja samalla osallistuin Sukkasatoon.


 


Kesäyön Hullutus oli siinä välissä hauska tempaus. Ilman sitä olisi Tähtipolku varmaan edelleen työn alla… Ihan kohtuullinen saavutus oli sekin, että 26 työstä valmistui 25. Se viimeinen on purettu ja odottaa päivää parempaa.


 


Mut ne tilastot:


 


Valmistuneita töitä oli vähän yli sata ja niihin kulutettuja lankakiloja vähän yli 12. Tässä laskussa ei ole mukana ryijylankoja eikä alkuvuodesta valmistunutta kissanhiekkapyydystä eli poppanakuteesta neulottua vessan mattoa, jonka tekeminen kesti useamman vuoden. Karvisen mieliksi pitää laittaa tähän sen paino eli 1,3 kg. Ja äitiä pitää kiittää ainakin kahdesta puretusta kilosta. Minähän en tunnetusti pura, joten äiti usein ”uhrautuu” purkamaan mun puolestani. Puhumattakaan kaikista niistä onnettomista tekeleistä, jotka on yön pimeinä hetkinä salaa kiikutettu roskikseen. Kyllä niihinkin jokunen gramma lankaa on kulunut.


 


Mun mielestäni ne kilot ei vaan kerro oikeastaan yhtään mitään! Helppoahan olisi saada komistettua kulutuslukemia neulomalla pitkä villatakki seiskan puikoilla Alfasta kuten heinäkuussa (melkein kilo) tai huivi Indiestä (syyskuussa 248g kahdessa tunnissa). Musta KUVAAVAMPI asia olisi kertoa kulutetut METRIT. Toukokuussa valmistunut Kaisan Basilika painoi vaan 50 g, mutta metrejä kului 500. Samoin Päivin 22 Leaves Shawlette painoi 41g mutta metrejä kului 370. Vertailun vuoksi Alfatakkiin kului 1008 metriä ja Indie-huiviin 165 m. Jotenkin pitäisi keksiä itselleen joku vaativuustasomittari… Nyt tämä ajatuskulku alkaa taas tuuppimaan sisäistä insinööriäni esille, joten lopetan tähän paikkaan!


 


Vaativuustasosta puheen ollen… Sain Piikulta joululahjaksi tennarit:


 


Tiedän tämän mallin kehittämiseen menneen monta monta tuntia, monta kerää lankaa, monta pesukonekertaa, suunnittelua, tunteja lukematon määrä. Kiitos! Olen sanaton.


Ne metrit. Vähän yli kolmekymmentä kilometriä (30779m) eli Salosta Piikkiöön. Jos lisään tähän vielä kaikki puretut ja muuten vaan hukatut lankametrit niin luulen päässeeni vuodessa töistä ihan kotiin Turkuun asti!


P.S. Kympin uutisissa on loppukevennys mut tässä kirjoituksessa onkin loppulatistus. Jatkoin sit kuitenkin vielä tuota ajatuskulkuani ja laskin keskiarvon. Olen siis vuodessa neulonut keskimäärin 240 kerää Maijaa, joka on maailman tavallisin lanka: 50g=130m, puikot 3-3½,

lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuosi vaihtui


Viikkoa ennen Joulua istuin omassa kotisaunassani ja katselin ikkunasta lohdutonta näkymää. Harmaata ja pimeää. Meri ei jäässä eikä lumesta tietoakaan. Sain kuningasajatuksen! Kerrankin sellaisen, jossa ”meidän pojat” eli Blogikuvaaja Karvinen ja Herra Hassu Tassu Kissanen olivat heti kybällä mukana: Me lähdetään uudeks vuodeks möksälle! Tapani-myrsky pisti jarrut idealle ja moottorikin hajos viime reissun päätteeksi. Isältä saatiin neliheppainen lainaksi.


Heti alkuun pitää antaa pienet varoituksen sanat: Täs postaukses ei sit oo yhtään kässyä. Sen sijaan on paljon kuvia, koska tuhlasin perjantaiaamuna pienet veronpalautusrahani uuteen pikkukameraan, joka piti hankkia jouluna tärviölle menneen tilalle. Piti harjoitella. Kamera on pinkki


Perjantaina päästiin saareen hyvissä ajoin ennen pimeäntuloa. Ei tarvinnu edes soutaa ihan koko matkaa vaan se moottorikin lämpes toimimaan jo puolimatkassa… Tassun kummeilta oltiin jo aikaisemmin kuultu, että saaressa oli myrskyn jälkeen sähköt eikä yhtään puuta kaatunut mökin päälle. Rantautuessa näky oli kuitenkin aika lohduton…


 


Pikavauhtia laitettiin tulet hellaan, takkaan, saunaan ja vesipadan alle. Vettä saatiin kaivosta, joka ei tietenkään ollut jäässä. Vesi oli ihan konjakin väristä. Siispä voimme nyt leuhkia rusketuksella ja sillä, et ollaan oltu saarilomalla etelässä  Ennen pimeää oli lämmitys jo hyvällä mallilla ja myrskyn vauriot kutakuinkin selvillä. Siispä saunaan ja uimaan. Merivesi oli +2 asteista. KAMALAN IHANAA! Saunan jälkeen vielä paistettiin iltapalaryynärit takassa ja sen jälkeen nukkumatti heitti unihiekat. En muista koska viimeeks olisin nukkunu kahdeksan tuntia putkeen!


Aamuhämärissä Tassu toi kovaäänisesti näytille vuoden viimeisen saaliinsa. Olisi pitänyt avata saunakamarin ovi – sinne ne hiiret on tapana viedä…


 


Pekoni-muna-aamiaisen jälkeen alettiin tutkia paikkoja tarkemmin. Oma ”sielunmaisemani” oli saanut uutta ilmettä:


 


Tällä veneellä ei sit enää lasketa verkkoja tai soudella saaren ympäri…


 


Aina siinä vaiheessa, kun kesällä kaadetut puut on saatu klapeiksi ja pinoon minä alan kuleksia pitkin pihaa miettien seuraavan vuoden kaadettavia. Tällä kerralla luonto teki valinnan puolestani:


 


Olis tarvittu aika taitava metsuri kaatamaan kuusi just tuohon väliin! Sekä huussi että vaja ovat täysin ehjiä! Olishan se ollutkin aika ”paska” juttu jos kuusi olis kaatunu huussin päälle…


Karvinen entrasi laituria ja minä keräilin myrskyn heittämiä oksia pihalta. Kärrättiin kaikki rannassa olleet kaislat takapihalle. Tarkoitus oli polttaa ne pois mut eihän märkä kaisla kovin helpolla pala. Savutti kyllä komeasti:


 


Ensilumikin tuli viimein. Hectori lupailee laulussaan et se tulee kuudelta mut oikeasti se alkoi kahdelta. Sielunmaisema sai taas uutta ilmettä:


 


Hämärissä lopetettiin hommat ja lumisadetta katsellen otettiin pienet totit terassilla:


 


Tän jälkeen me sit haistiin "vanhalta viinalta", sillä mehuglögiin lurautettiin terästykseksi yli kolme vuotta pahan päivän varalle säästettyä kirkasta Päivän aikana hellan uunissa oli muhinut karjalanpaistia. Ruuan jälkeen otettiin pikku päikkärit ennen saunaa. Piti oikein tehdä ”lumityöt” rantaan et päästiin taas saunasta pulahtamaan mereen. Tavoilleni uskollisena en luovu villasukistani vaan kävin meressäkin villasukat jalassa!


 


Vaikka oltiin mökillä niin rakettien pauke kuului sinnekin. Koko maailman juhliessa Tassun synttärien aattoa sankari itse ei ollut moksiskaan vaan otti rennosti:


 


Saunan jälkeen valettiin hellatulella tinat koko porukalle. Tassun tina lupasi paljon ahvenia ja hiiriä.


 


Puoliyön aikaan katseltiin laiturilla uudenvuoden raketteja. Mökki näytti houkuttelevan lämpöiseltä:


 


Aamulla meri oli saanut kevyen jääpeitteen. Ilma oli kirkas ja tyyni ja ihanan hiljainen. Joutsenpariskunta ui rannan ohi:


 


Aamun ainut ääni tuli jostain ylhäältä:


 


Aurinko paistoi. Tähän aikaan vuodesta se ei edes keskipäivän aikaan yllä meidän pihalle asti…


 


Aamutoimien jälkeen laitettiin taas paikat talvikuntoon ja alettiin tehdä kotiinlähtöä. Moottorin käyttämiseen oli saatu tarkemmat ohjeet ja matka sujui tällä kertaa mainiosti. Pieni tuulenvire oli hajottanut jäät, joten meidän ei tarvinnut leikkiä jäänsärkijää.


 


Haikeina jäämme odottelemaan seuraavaa kertaa. Jos ei Pääsiäisenä niin viimeistään Vappuna!