maanantai 29. elokuuta 2011

Mohairia ja kyltyyriä



Ylläripylläri: Susun Silmukoissa on esiteltävänä käsityö!


 


Olenpa tikutellut uudesta teeteen Lumi –langasta huivin (sorry – kuvaustausta ei oo kovin esteettinen).



Puikoilla 4½ (Knit Pro pyöröt), menekki 4 kerää (miinus 3 metriä).



 Lumi on unelmankevyt lanka, joka sisältää 75% super kid mohairia ja 25% silkkiä. 25g:n kerässä (6,75eur) on 125 metriä ja siinä on kuusi utuista väriä:


 


Tapani mukaan neuloin nuo reunukset ensin ja sen jälkeen huiviin mittaa niin paljon kun lankaa oli. Huivin koko on n. 50x160 cm.


 


Malli nro 3 uudesta teeteen Verkkolehdestä. Jos et ole vielä tilannut niin se onnistuu kilkkaamalla TÄSTÄ. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa.


Neuloin reunusta yhden mallikerran ohjetta vähemmän ja olisin voinut tehdä vieläkin lyhyemmän. Olkoot kuitenkin kun jostain syystä purkaminen ei edelleenkään ole mun lempijuttuja…


Ja missä neuloin? Autossa, mökillä, kotona, veneessä… Tämä on Hullun Huivivuoden nro 21.


Kesän viimeisen lauantaivapaani vietin taas veneessä. Miten ihmeessä mä aina itse keksin ne veneilyjutut? Pitäiskö mun alkaa tykkäämään veneilystä? No jos on kaunis ilma ja illaks pääsee tukevalle maan kamaralle niin miksikäs ei… Varsinkin kun veneillen voi välttää ruuhkat, jonotukset, helteen ja ihmismassat.


Missä siis oltiin? Tietenkin Turku Culture Tall Ships Regatan suuria purjelaivoja katsomassa Aurajoessa! Kiitos Äiti kun kerroit et jokeen pääsee veneellä! Mukana paras ystävä lapsuudesta (joka pyyhki liikutuksesta silmäkulmiaan kun Ruissalon suunnalta tullessa Turun silhuetti alkoi näkymään…).


 Laivakuvia on Karvisen kamerassa noin tsiljoona, mutta tässä muutama yleismakupala teille, jotka ette nähneet paatteja joelta:


 


Turusta Åboon matkustetaan Förillä. Mainoslause huvitti. Joku saattaa tästä kuvasta tunnistaa myös meidän äidin komiat pelakuut.


 


Surullisenkuuluisa Myllysilta kuulemma avataan liikenteelle ihan lähiviikkoina. Tässä teimme U-käännöksen.


 


Ja palattiin takaisin tulosuuntaan:



Kotimatkalla nähtiin vielä muitakin innovatiivisia kulttuurialuksia:


 


Reissu kesti kolmisen tuntia (=sopiva veneretken kesto). Kotiin tullessa kerättiin ruoka (=kanttarellit) pihalta ja tehtiin niin gourmettia luomusapuskaa ettei varmaan sais edes Kaskenahteesta!


Ruuan vähän laskeuduttua poltettiin kesän aikana kertyneet risut. Olihan Elotulien aika eikä edes metsäpalovaroitusta. Hiilloksessa sitten illam pimeydessä kypsyi (kyseenalaisesti) rosvopaisti ja juurekset. Vasta Sunnuntaina huomattiin että kulttuuriviinit oli unohtuneet pöydästä. Karmee moka!


Sunnuntaina ilma oli sumppurainen ja meri möykkyinen. Päätimme jättää laivojen saattelun Grangrundeteilla väliin. Palasimme kaupunkiin jo illansuussa. Mökkikausi jatkuu vielä, mutta tästä lähtien The Lankakauppa on auki myös lauantaisin. Uusia syksyn lankoja tulla putkahtelee puotiin päivittäin. Tässä tänään tulleista pienet maistiaiset:


 


Frillaa hopeahippujen kera…


 


Ja Regian Sukkalankaa…


Matalapaineessa on kiva käpertyä soffannurkkaan neulomaan kun viikonloppumuistoissa on näin sininen taivas!


lauantai 27. elokuuta 2011

Kesän loppua



Kerran kesässä pitää käydä aamukahvilla Salon torilla. Meinas tulla kiire, mutta torstaiaamuna ehdittiin poiketa kupposella. Karvisen lähdettyä töihin minä jäin maleksimaan torille… Tuttujakin tapasin.


 Illalla töiden jälkeen oli pakko käydä tutustumassa Crafts and Design –tapahtuman tarjontaan. Sieltä ostettiin Tassulle tuliaisia.



Ja olihan ne mieleisiä:


 


Kissanminttukala sai kyytiä...


 


Vielä seuraavana aamunakin sitä pidettiin hyvänä.


Illalla lähdettiin koko ”perheen” voimin kävelylle rantaan. Tarkoitus oli nähdä laivoja. Tassu tapasi kesän jälkeen taas vanhoja tutuja:


 


Jokisuistossa oli paljon porukkaa. Me tähyiltiin josko näkis laivoja mutta musta tuntuu, että Tassu varasti aika monen muun rannalla kulkijan huomionmso-hansi-font-family:"Times New Roman";mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:
Wingdings">


 


Eilen tultiin taas tänne saareen. Vähän oli kiirekin kun Ellu odotteli jo Myllykylässä portin takana. Onneksi noudatettiin nopeusrajoituksia, sillä Merivartioston pojat päättivät toivottaa meille hyvää elotuliviikonloppua… Nopeus oli kohdallaan, pelastautumisvälineet ja sammutin asianmukaisia ja veneen paperit kunnossa. Eivät edes puhalluttaneet vaan toivottelivat vaan hyvää viikonloppua. Sen verran jännittävä tilanne kuitenkin oli etten älynnyt edes kameraa kaivaa esille! Siispä tässä yksi kuva torstai-illan kävelylenkiltä:


 


Samoissa merkeissä jatketaan tänään.


 Hyvää viikonloppua!

tiistai 23. elokuuta 2011

Röyhelöä


Pitkään ja hartaasti kahden kerroksen päivävauhdilla neulottu frillahuivi on viimeinkin valmis! Toiset tekee tän kyllä yhdessä illassa...



Kiitos kaikille kannustuksesta, douppingista ja juttutuokioista tiskin äärellä puodissa. Ilman Teitä tämä ei olisi vieläkään valmis. Hullun Huivi Vuoden saldoon menee tämä numerolla 20.


Menekki kokonaista kaksi kerää, silmukoita huivissa oli kahdeksan ja ainaoikeaa nelosen puikoilla väänsin.


Niin paljon, kun tämän kalaverkkolangan neulomista inhosin niin yllätyksekseni valmis huivi näytti tosi kivalta! Piti hetimiten lähetä postivisiitille ja matkalla elvistellä kaikille vastaantulijoille (puhumattakaan postin tädeistä) hienolla röyhelölläni... Onkohan mulla nuppi lopullisesti sekoamassa? En tykkää langan neulomisesta (enkä tosiaan ole mikään röyhelöihminen), mutta lopputulos on kieltämättä näyttävä ja aika hauska. Harmi vaan ettei väri sovi yhtään mun punaisten keski-ikä-kakkulansankojeni kanssa.



Näitä röyhelölankoja on The Lankakaupassa eri toimittajilta ja värejä löytyy jokaiseen makuun. Lisää on tulossa - syksymmällä sit pikkujouluihin jopa kimalletta...


Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun syksyn lankoja tulvii puotiin laatikkokaupalla joka päivä. Tämän päivän uusista ihanuuksista kuvia Anjalinin Facebookissa. Käyhän kurkkaamassa ja pysy linjoilla!

lauantai 20. elokuuta 2011

Laiskan värjärin selätetty traktori sun muuta


Viikko kaupunkielämää ei sit kuitenkaan ollut mitenkään hullumpaa. Tassun kanssa luettiin iltaisin monta blogia ja neulottiin samalla:


 


Tassu tuli kolme kertaa ihan oma-aloitteisesti syliin kehräämään (=juttu, jota se ei tee koskaan). Sen seurauksena tietenkin mulle tuli kauhean huono omatunto – jospa sillä on koko kesän kestänyt halipula?


Nopeastihan se viikko taas vierähti. Torstaina oli Salon Seudun Kädentaitajien neuletapaaminen Salon Tykkipuistossa ja meitä olikin ihan mukava poppoo paikalla (osa ihan vahingossa – olisko olleet Antti Tuiskua kattomassa?) ja vain kolmella oli neuleet käsissä ja Yksi Meistä harrasti purkamista:


 


Turun taiteiden yössä, Piikkiössä ja ihan lähellä satoi ja uhkaavalta näytti:


 


Mutta näkyihän sieltä pilvien raosta kappale sinistä eikä torilla tullut kuin muutama pisara!


Perjantai-aamuna viimein valmistui onneton Zetorini:


 


Lanka: Wollmeise Twin, puikot Knit Pro pyöröt 4½, Menekki 150g (pikkunöttönen jäi). Sain tätä legendaarista lankaa, vyyhdillisen vaihtokaupassa. Saan varmaan koko nettimaailman neulojat vihulaisekseni kun sanon ettei se nyt NIIN ihmeellistä ollut. Upea väri kyllä (joka näkyy paremmin postauksen ekassa kuvassa) ja langan kierre oli mukavan napakka. Toisaalta tämä olikin koostumukseltaan sukkalankaa joten ehkäpä minä vaan väärinkäytin sen ja siks tää tunne. Siis sil, et mä jouduin purkamaan oman pöljäilyni, ei ol mitään tekemistä lankatuntemuksen kanssa… Zetor on siis HHV 19 ja pahasti myöhästynyt KYH 23


Perjantaina päästiin taas saareen. Lyhyt viikonloppu piti käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja ajattelin vähän ”oikaista” ja kokeilla kokonaisten lankakerien värjäämistä. Hömpsyttelin kerät kuohkeiksi ja laitoin lämpimään veteen likoomaan. Sinipuun jälkijälkiväriä oli vielä jäljellä ja hellaan piti sytyttää tuli. Ei siks et olis kylmä ollut mut vähän kostealta mökki tuntui.


 


Ennen nukkumaanmenoa hain kellarista ämpärillisen toissaviikkoisen krappivärjäyksen jälkiväriä. Homeessahan se oli mutta kevään värjäyskurssilla opin, ettei se haittaa. Sekaan kesän aikana kertyneet sipulinkuoret, joita ei ollu paljon – kuka nyt vanhaa sipulia käyttäis kun tuorettakin on tarjolla.





Aamulla taas pata porisemaan.


Laiskan värjärin tavoitteena oli hieno liukuvärjäys sinipuulla, mutta näyttää pahasti siltä, että kyllä ne kerät ihan läpikotaisin ovat värjäytyneet. Laadunvalvoja tarkasti ja hyväksyi:


 


Mut miten ihmeessä mä saan noi kerät kuivaks?


 



Laiska värjäri ei purettanut lankaa etukäteen vaan aluna lisättiin väriliemeen. Kauhavan Kangasaitan 2-säikeinen karstavilla muutti väriään krappi-sipulinkuoriliemessä. Blogikuvaajan diplomaattinen kommentti oli et eihän tuo ole kauhean beessi...



   



Musta tuo on Haalea Poltettu Oranssi. Aika kiva. Menee joukon jatkoksi suunnitteilla olevaan uuteen mökkivillapaitaan, jonka oletettu valmistumisaika on joskus kolmen vuoden kuluttua.


Piti sit käydä metsässäkin…





Normikierroksella ei löytynyt kuin paljon pieniä alkuja, joten päätin lähteä vähän pidemmälle. Retki kannatti – kesän ensimmäiset mustat torvisienet löytyivät vanhasta tutusta paikasta ja paluumatkalla komeita kantsuja kaatuneen kuusen alta!


 


Olin päättänyt, että ennen Zetorin valmistumista en aloita yhtään uutta kässyä. Koville otti, mutta valmistuihan se viimein. Siispä olen palkinnut itseäni ruhtinaallisesti. Koska olen tehnyt Hyvän Päätöksen olla tänä vuonna osallistumatta Sukkasatoon (vähän kyl tekis mieli) niin voin ihan rauhassa aloitella sukkia jo nyt.


  


Noita puikkonappuloita on muuten taas saatavilla… Ihan ehdoton juttu sukankutojille!


 Illansuussa jätin ”pojat” saareen ja lähdin vähän haikeana kaupunkiin. Huomisaamuna suunta kohti Hesaa ja syksyn lankatarjontaa haistelemaan. Pysykää kuulolla!

maanantai 15. elokuuta 2011

Petos ja palkinto



Ensin Blogikissa Tassu kertoo karmeita kuulumisiaan:


Siit asti ku mä olin pikkukissa ja Susust ja Karvisest tuli Mun Ihmiset ni mä olen kuunnellu ku ne juttelee lottovoitost. En mä ihan tarkkaan ymmärrä mikä se on mut hyvält se kuulostaa. Ne puhuu et sit ku me saadaan se lottovoitto ni muutetaan koko sakki saareen asumaan. Susu alkaa värjäämääm lakoja, Karvis ryhtyy luontokuvaajaks ja sit kalastetaan, sienestetään ja marjastetaan…





Susu kävi sen kasvivärjäyskurssin sillo kevääl ja sen jälkeen on padat porisseet. Karvis hilluu sen kamerans kans joka päivä. Ja siel mustikkapuskis Susu kans on ollu peppu pystys pitkin kesää. Monena aamuna se on lähteny sienimettään tosi aikaisin. Ja mä olen ollu saares tekemäs metsäkissan hommia yli kaks kuukautta. Kaikki oli ihan hyvin vielä viime viikon maanataihin asti.


 


Olisko ollu punaiset puolukat


 


 vai itätuuli, joka ei tyynny yölläkään ku Susu sai yhtäkkiä jonkun ihme siepin. Se puhui et haluu posliinipytyn, lämmit vettä suihkust ja kutoo ja kattoo telkkarii iltaisin! No onhan saaressakin telkku. Sitä ei vaan koskaan avata. Ja ainakin mä pidän saarielämää paljon helpompana ku ei tarvita hiekkalaatikkoa. Paitsi jos sataa. Ja lankaa Susul on mukana aina kamalasti et sen kun tikuttais.


Seuraavan iltan Susu ei tullu. Ei se nyt niin ihmeellistä ollu – tietäähän noi akat. Oli kuulemma siivonnu kaupunkikotia. Sit se oli vielä toisenkin illan pois mut viikonlopuks taas tuli. Mä jo huokasin helpotuksesta.


 Saarielämä on halpaaki. Mäkin metsästän itte ruokani:


 


Ei ne kyl kalastaneet oo. Mut onneks on hyvät naapurit ja Mummi ja Pappa, jotka on pitäneet mut kalassa. Kehräykset sinne.


 Mökil mulla on koko ajan jotain tärkeää tekemistä. Metsästän kaikkea lentävää:


 


Ja ihmettelen mikä puupinon alla lymyää:


 


Ja olen päässyt jonkinlaiseen konsensukseen myös saaren toisella puolella asuvan ilkeän tyttökissan kanssa… Ja iltaisin voin pitää yhteyttä blogiystäviini ennen nukkumaanmenoa:


 


Tänä aamuna mut kuitenkin pantiin häkkiin. Ja veneeseen. Ja autoon. Ja kaupunkiin. Arvatkaapa karjuinko mä vastalauseita?


Mua on petetty! Ei mitään lottovoittoa ollutkaan. Tai oli mut kuulemma yhdeksän euroa viiskyt senttiä ei riitä. Täällä ollaan. Kaupungis. Eikä muuta tekemistä ku nukkua parvekkeen sohvassa. Ketuttaa ku mua näin petkutettiin. Lottovoitto mukamas. Höh.


 


Susu jatkaa tästä... Onneks Tassu ei oo pitkävihainen. Kehräs se vähän mullekin kun tulin töistä kotiin. Ja suosiollisesti pelas vähän hiiripalloa ennen kuin meni takaisin parvekkeelle nukkumaan.


 


Koska blogimaailma on osaltani ollut melko lailla hunningolla koko kesän, niin olen tosi iloinen blogin saamasta tunnustuksesta. Peräti kahdelta suunnalta. Piikulta (joka pahus vie asuu saaressa ympäri vuoden – tosin sinne pääsee autolla). Perusteena oli”The Lankakaupan upea tarinaniskijä”. Pitää iskeä tarinaa kun ei oo neuleita näyttää… Samaisen tunnustuksen sain Mammutilta ”Lempilankakauppiaalleni”. No lankakauppa ja kauppias ovat olleet hunningolla koko kesän mut eiköhän nyt ole aika viimein ryhdistäytyä. Oliskohan ollut kannustuspotku? Joka tapauksessa lämmittää mieltä ja ilahduttaa olla makein



 Tunnustuksen myötä tulee kertoa seuraavat kolme asiaa:


Lempiväri:


Pinkki. Kesällä myös valkoinen ja tumman sininen. Kaikki muut paitsi beessi, joka ei oo väri.


Lempiruoka:


Mediumi naudanpihvi ja salaatti. Kaikki sapuska, joka on jonkun muun tekemää…


Minne haluaisit matkustaa:


Tosiasiassa mä tykkään olla kotona. Matkustaminen ei vaan ole mun juttu. Karvisen kanssa ollaan haaveiltu Hurtigruteniristeilystä (Karvis kuvaa ja mä neulon ja maisemat vaihtuu). Ehkäpä lähivuosina haluisin Kiinaan. Ei siks et haluisin sinnekään matkustaa, mutta ystävä lähtee sinne töihin ja olis kiva nähdä…


 Tunnustus pitää jakaa kolmelle blogille. Valinta on aina yhtä vaikea juttu, joten valitsen ne kolme, jotka ovat viime päivinä inspiroineet eniten:


Pamin Puminat: Pienten kisujen eli Ansan ja Oivan ruokakuppikylpyjä ollaan pitkin kesää naurettu koko ”perheen” voimin monta kertaa. Klipsuistakin innostuin, varsinkin kun koko suvun miehet ovat niitä mulle urakoineet, mutta annoin ne sitten parempiin käsiin....


Terhille Tulihan Tehtyä– blogiin. Upeita kuvia ja taidokkaita lasitöitä. Tällä kertaa inspiroi Terhin Hieno Hyyskä, sai mutkin hankkimaan purkillisen pinotexia oman hyyskäni ehostamiseen. Samalla innostuksella tuli nuorennettua muutakin kun vauhtiin päästiin.



  Ida-Marialle Yks oikein, yks nurin – blogiin. Kesän päätteeksi kauan suunniteltu blogi näki päivänvalon ja nyt saamme odotella kuvia ja juttuja monipuolisista ja mielenkiinoisista käsitöistä. Ja ehkäpä Tassu saa lähiaikoina myös uuden blogikissaystävän...kukapa tietää?


Nyt tää menee suihkuun, josta tulee lämmintä vettä ja sit sohvalle katsomaan telkkua ja kutomaan. Hei taas! 

lauantai 13. elokuuta 2011

Kaupunkilaistytön traktori



Mistä ihmeestä mä voisin tietää miltä näyttää traktorinjälki? Olen asunut koko elämäni kaupungissa eikä täällä saaressakaan oo traktoreita näkynyt. Zetor on mun mielestäni yks baari pääkaupungissa.


Elokuun alussa päätin vääntää kaikki Kyhäilyt valmiiksi vaikka aika oli ohi. Pitkin kevättä monissa blogeissa vilahdellut Zetori oli aloituskaaviossaan ja tartuin siihen lomaviikollani. Ohjeena oli vaan se kakkoskaavion suurennos printattuna. Mitä sitä nyt turhia papruja mukanaan kuljettelemaan. Muistelin, että ohjeessa oli sanottu kaavion käyttäytyvän ”hieman omituisesti” joten annoin asian olla ja pistelin silmukkaa toisen perään ajattelematta asiaa sen enempää. Aika nopeasti huomasin, ettei mun huivistani tule ihan muistikuvani mukaista mut ajattelin et tehdään sit oma sovellus…


 


Lanka hupeni, silmukat lisääntyi huimaa vauhtia eikä tekele näyttänyt huivilta ollenkaan. Puikot pois työstä ja…


 


Komeaa röyhelöä mutta missä on se traktorinjälki?


Vasta nyt tuli mieleen avata netti ja katsoa ohjetta tietsikan ruudulta.


Kun kesäkuussa printtasin ohjeen niin printteristä oli punainen väri loppu. Ihan pikkuinen yksityiskohta oli jäänyt kaaviosta pois…


 


Minähän en pura mut nyt oli pakko. Ja mikäs se oli purkaessa näin kauniissa loppukesän illassa:


 


Tässä ollaan. Kyllä siitä vielä huivi tulee. Ennenmmin tai myöhemmin. Uskokaa tai älkää.


 


Luulenpa että mulla on ollut koko kesän aivot lomalla. Ei uskois että mä teen oikeasti töitä neuleiden kanssa. Mun ”asiantuntevien” neuvojen mukaan Tassun Kummitädin Aeolianistakin olisi tullut vaan puolikas…


Oliskohan syytä lisätä tänne blogiin kategoria, jonka nimi on "Mokat ja muut töppäilyt"?

lauantai 6. elokuuta 2011

Veneretkiä ja värejä



Minä en tykkää veneilystä. Mun mielestä veneet on sitä varten, että päästään saareen ja takaisin. Hätätapauksessa veneellä voidaan käydä kaupassa jos on loma ja jos ollaan päätetty ettei mennä autolla kaupunkiin.


Miten ihmeessä mun yhdeksän vapaapäivän aikana olen siis joutunut kolme kertaa veneretkelle???


Keskiviikon klapisulkeisten jälkeen oli reilua lähteä Karvisen kanssa uistelemaan. Mulla ei ole edes kalastuslupaa, joten tikuttelin Zetoria kunnes tulin merisairaaksi. Kalaa ei tullu. Rantauduttiin Airiston rannale Grangrundettiin, jossa ollaan monesti saateltu matkaan Tall Ships Racen suuria purjelaivoja.


 


Rantahiekka oli niin kuumaa, ettei siellä paljain jaloin voinut kävellä.


 


Upea maisema kutsui – tänne palataan kolmen viikon kuluttua jos sää sallii. Kulttuuripääkaupunkilaivoja saattelemaan. Ystävän kanssa. Vaik mä en edes tiedä lähteekö ne laivat milloin…


 


Karussa ympäristössä kukkii…


 


Ja ihankuin joku jättiläinen olisi heitellyt kiviä rantaan. Loikittiin kivillä – punaiselta kiveltä harmalle ja harmaalta mustalle…


 


Alaston kokki viritteli uimisen jälkeen grillitulet:


 


Sorppa vaan mut ihan kaikkia kuvia ei julkaista


 


Ja eväsmäkkarat paistui… Mikä ihmeen metsäpalovaroitus? Onneksi oli se tyhjä kalaämpäri mukana ja tulet sammutettiin asianmukaisesti ennen kotiinlähtöä.


Mä jo ajattelin et tän kesän venretket olis ollu tässä ja suunnittelin puunkaatoa perjantaiks. Jo mut myöhään illalla naapurit (=Tassun Kummit) tulivat ehdottelemaan veneretkeä Majholmeniin… Ei kiinnostanu. Ei sit niin yhtään. Mut sit kuulin taikasanan: Kanttarelli! Ja olin valmista kamaa…


 


Perjantaiaamuna aikaisin lähdettiin ja saavuttiin määräpaikkaan hyvissä ajoin.


 Matkalla nähtiin merimetsoja moneen otteeseen.


 


Majholmenin metsä tuoksui rutikuivalta eikä sieltä kovin montaa sientä löytynyt. Mut JOS olisin orava niin siellä mieluusti asustelisin makeasti sammalvuoteellani. Metsä oli ihan varmasti kilttien menninkäisten ja peikkojen kotipaikka. Tosin syyspimeässä ja sateella voisin ajatella toisin…


 


Metsäkeikan jälkeen käytiin uimassa.


 Eipä oltu varauduttu retkeen, joten eväät oli köyhänlaiset. Lihapulleroita ja leipää:


 


Ja hätävaralihis, jonka parasta ennen taisi olla aika lähellä. Ihanalta maistui – niin kuin retkieväät aina.


 


Kotin lähdettiin kun eväät oli syöty ja nuotio taas sammutettu.


 


Tässä kuvassa lähtöpaikka oikealla, Grangrundetin saari keskellä ja Majholmen alhaalla. Paikat osoitettu blogiiin sopivasti Knit Pron sukkapuikoillla



 Ja koska on loma ja aikaa on vaiks kuinka niin se koivukiin kaatui vielä iltapäivällä:


 


Hitsit et tuostakin olisi vaikka kuinka paljon värjäysmateriaalia tarjolla! Tänään karsin ja pilkoin oksat ja vein kaikki lehdet roskienpolttopaikalle... Ja joku vielä myy netissä kuivattuja koivunlehtiä!!! Olisko tuossa nyt bisnesidean paikka? Ku me vaan kaadetaan puita siks et saadaan sauna ja tönö lämpimäks ja valoa maisemaan!


 Kaikissa väleissä olen värjäillyt. Viimeiseksi krappijuurella:


 


Lomavärjäykset vasemmalta oikealle:


 


Trekking Pro Natura ja Adriafilin Zephir 50 (50% villa, 50% akryyli, 100g=1200m) krappiuurella, Trekking Undyed ja teetee Kamenaa Sinipuulla, Trekking Undyed (=75% villa, 25% polyamidi) ja Trekking Pro Natura (75% villa, 25% bambu), sinipuun jälkiväri ja Kamena ja Trekking Undyed punapuulla. Kaikki langat alunalla puretettuja.


Värit on kivoja ja liemet säästin myöhempää tuunausta varten. Jotenkin tuli sellainen tunne, että se kokonainen värjäysprosessi kaikkine kasvien keräilyineen ja keittämisineen on kuitenkin paljon hauskempaa kuin nettikaupasta tilattujen ulkomaisten värikasvien kanssa. Vaikka sitten tuloksena olisikin sitä inhoamaani beessiä.


Sieniaikaa odotellen…