Lauantaina töiden jälkeen mökille mennessä ihan pikkuisen
häivähti mielessä et onko tässä nyt mitään järkeä… Matkan aikana tuli
vuorotellen räntää ja rakeita. Tuuli luoteesta 15m/s ja oli aikas kylmää.
Harvoin näkee näin komeaa aallokkoa:
Harmi, että myrsky ei kuvassa näytä yhtään niin hienolta kuin oikeasti. Perille päästyä ulkolämpötila oli 5 ja sisällä 4 astetta…
Omakeksimämme sääntö on et hömpsyt saa ottaa jos lämpötila on alle 14
astetta. Tällä kerralla lämpö ei edes
yhteensä ollut sitä, mutta ei sentään otettu tuplahömpsyjä. Ei tullu ittelle
mieleen – äiti kyl puhelussa heti epäili. Kovan tuulen avittamana tulet hellaan
ja saunan padan alle syttyivät mainiosti (ja sytykeruusut tietty apuna).
Mökin lämpeämistä odotellessa kävin mettäkeikalla.
Suppissaalis oli surkea – mitä muuta voisikaan olla kun koko kauden (7kk)
sademäärä saaressa oli vain 225 mm!
Tassu teki kesän viimeisiä reviiritarkistuksiaan. Ihmetteli pari viikkoa sitten ilmestyneitä kaislakasoja:
Saunan lämpö oli ihanaa ja kesän viimeisen kerran
pulahdettiin 8 asteiseen meriveteen. Saunan jälkeen maistui hellan uunissa
muhinut karjalanpaisti viimevuotisen puolukkahillon kera. Tuulikin alkoi tyyntyä
ja kuu nousi melkein pilvettömälle taivaalle:
Lepakkotuoliin oli mukavaa nukahtaa takkatulen lämmittäessä
varpaita…ja herätä samasta paikasta tunnin kuluttua siihen et peppu paleli!
Kylmillään olevan mökin rakenteet ei lämpeä ihan äkkiä…
Yöllä tuuli tyyntyi ja kuu kumotti niin, että oli valoisaa
kuin päivällä!
Aamulla oli maa huurteessa ja tuuli tyyntynyt:
Olen jo huomannut sen, et jos jompikumpi meistä aloittaa
lauseen sanoilla ”Olisko ihan hölmöä…” niin se on just se mitä tehdään.
Aamupalan jälkeen Karvis mietti ääneen et ”Olisko ihan hölmöä jos laitettais
oikein lämpimästi päälle ja lähdettäis vielä veneellä Airistolle – katsomaan aurinkoa”?
Tekemistä oli päiväksi vaikka kuinka ja olihan se hölmöä mut just niin me
tehtiin! Aurinko ei tähän aikaan vuodesta
muuten meille näy:
Kerrankin Airisto oli tyyni eikä siellä ollut meidän lisäksi
aamuaikaisella montaakaan venettä.
Yks venäläinen ruma tankkeri ja sen perässä
Ukko-hinaaja. Niitä Karvis kuvaili samalla kun minä ihastelin maisemia.
Kylmää
oli, mutta meillä oli kunnon varustukset:
Nähdessäni tän kuvan illalla kiitin onneani – kukaan ei
tullut pidättämään, Tankkerin kyljessä olen näyttänyt selvästikin
joltain aktivistilta hurjassa mökkivillapaidassani ja Varustelekasta tilatussa
euron maksaneessa villalippksessäni!
Kotiirantaan hissuteltiin hiljalleen nauttien auringosta.
Tuolla keskellä näkyvällä kalliolla me kesällä paistateltiin päivää ja
ihasteltiin auringossa kimaltavaa merta:
Kotiin tullessa alkoi mökin talvikuntoon laittelu.
Haravointia, puiden kantamista, tavaroiden suojaamista, kaappien tyhjennystä,
vesiastioiden tyhjennystä sun muuta…
Karvis ennakoi jo seuraavaa mökkikautta kaivamalla valmiiksi kuopan p-pöntön tyhjennystä varten (kun yleens meidän kausi alkaa kun maa on vielä roudassa).Tassu otti kaiken irti kauden viimeisestä mökkipäivästään. Jokainen mänty piti
merkata omaksi:
Ja katolle kiivetä ihailemaan maisemia:
Katolta laskeutuminen sujui kuin vanhalta tekijältä:
Tomerasti askel kohti metsää:
Kun kaikki oli pakattu ja valmista lähtöä varten niin Tassua
ei näkynyt eikä kuulunut… Onneks meillä oli vielä makkaraa – kissua odotellessa
ehti tulemaan jo nälkä…
Jostain se Tassu vaistoaa aina lähdön tunnelman. Se pyöri kyllä
lähistöllä, mut ei antanut ottaa kiinni eikä tullut sisälle. Tiesin, et sillä
on pakko olla jo nälkäkin. Välillä huudeltiin sitä napupurkkia rapistellen...välillä
luvattiin sille ahvenfielitä heti kotona JOS se vaan tulee kotiin. Välillä vaan
istuttiin sisällä ja odoteltiin ku muukaan ei auta. Lopulta tuskastuneena,
nälissäni ja kylmissäni karjuin metsään et ”Jos et sä nyt hetipaikalla tuu
kotiin ni susta tulee kesäkissa! Kuis sit viikset pannaan? Onks tääl sit kiva
olla mäyräpariskunnan, supin ja minkin seurana? HÄH?”.
Seitsemältä illalla Herra Hassu Tassu Kissanen antoi viimein
periksi ja suvaitsi saapua mökkiin. Kauhean karjunnan säestyksellä se
laitettiin heti koppaan ja veneeseen. Kuu valaisi kylmää kotimatkaamme:
Kotiin palatessa otettiin varaslähtö glögikauteen (joka
virallisesti alkaa vasta viikon kuluttua kun kellot käännetään talviaikaan).
Oli sen verran vilu ja kun tuo glögimehukin oli reissannut ees ja taas mökille…
Kissa sai herkkuja ja käpertyi tyytyväisenä omalle pedilleen:
Nyt alkaa talvikausi ja kotonakin on joskus ihan kiva olla! Ensi kautta odotellessa...