torstai 31. lokakuuta 2013

Sukkasadon viime hetket

Sukkasato päättyy tänään ja ihan pikkupikkuperunat sain vielä vietyä Perunalaariin:

Olen kerran aikaisemminkin tämän tapaiset tehnyt, mutta sillä kertaa koko oli "Baby Born". Tämän ohjeen löysin sattumalta teeteen verkkolehdestä vuodelta 2011.
lanka teeteen merinovillainen vauvalanka helmi (50g=200m). Puikot Knit Pro 3 mm sukkikset, joita tarvittiin vaan kaks. Menekki oli 17 g. Eli kahdesta kerästä sais vaikka kunka monta paria!

Eiks muuten ole hassua, et kun selaa lehtiä ja hakee jotain ohjetta niin kaikkea muuta löytyy? Tämä ohje löytyi kun hain ihan jotain muuta asiakkaan kanssa. Ja sit oli aikas nolo tilanne kun melkein unohdin sen, mitä alunperin olin hakemassa...

teeteen seuraava ilmainen verkkolehti muuten ilmsetyy marraskuun alussa. Mitähän kivaa siinä onkaan?

Itte ajattelin kuun vaihtuessa siirtyä sukista lapasiin. Koitin hakea jotain vertaistukiryhmää blogistaniasta, mutta näyttää ihan siltä, et lapaskuu on tänä vuonna ollu jo! Ypöyksinkö tässä nyt pitää alkaa lapastelemaan?

Suunnitelmissa siiliä, kirjoneuletta, huopalapasta ja ehkäpä joku ranneke... Tai sit jotain ihan muuta. Hyvä Piiku!

Mukavaa marraskuun alkua!


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lipokkaat, kipuapusukat ja muuta outoa puuhaa



Sukkasato alkaa olla loppumetreillään. Monta suunnitelmaa oli pari kuukautta sitten vaan harva niistä päätyi puikoille, saati sitten koukulle. Koukkuhan ei oo mun juttu eikä huovutuskaan mut aina silloin tällöin päätän yrittää… 

teeteen uusi taiga high on vanhan taigan uudistettu versio. 100% ylämaan villaa oleva lanka soveltuu myös huovuttamiseen. Huovutettujen lipokkaiden ohje löytyy teeteen nettisivujen ilmaisohjeista. Kasin koukulla pistelin, muutama tunti vaan meni amatööriltäkin ja tossut olivat valmiina hyppäämään pesukoneeseen:
 Menekki oli 1 vyyhti. Varovasti aloitin, vaikka oman pyykkikoneeni tuntien oletin ettei 40 asteen pikapesussa mitään tapahdu. Vaan kun se sama ohjelma aina välillä tuottaa ylläripylläreitä niin parempi varoa ku katua… Ei tapahtunu mitään. Eikä 40 pitkässä ohjelmassakaan pahemmin. Siispä kuutenkymppiin  ja johan huopui! 
Liikaakin… Mut kyllä nämä nyt saunatossuiksi jollekin käyvät ja Perunalaariin vein vaikka vähän nolotti epämääräinen muoto. Ei perunatkaan kaikki niin symmetrisiä ole! 

Minä kun aina yritän keksiä jotain positiivista niin ainakin näissä on aito käsintehdyn ilme. Ja langasta tykkäsin. Ohjeessa sanotaan et huovutus muun pyykin joukossa ja näin voi todellakin tehdä. Langasta ei lähtenyt väriä eikä kylppäri ollu huovutuksien jälkeen täynnä karvaa niin kuin monien muiden huovutuksien jälkeen. 

Asiakas pyysi tekemään joulupakettiin sukat Kipuapusilkkivillasta. Miehelle ja kokoa huimat 45! Lupasin hanakasti kun kerran oli tää sukkasato eikä just sillä hetkellä yhtään sukkaa puikoilla.Hyvähän niitä oli tikutella Tyksissä keskiviikkona kun kävin kohjuja vaahdotuttamassa. Vaadotus oli ihan kivuton ja nopea juttu. Sen jälkeen piti kuleksia pitkin käytäviä puoli tuntia ennen kuin päästivät kotiin. Kymmenen senttiä vartta syntyi sillä keikalla.

Kotona jatkoin (sekä kävelyä että sukkaa) mut hiukan oli huono omatunto kun keskellä arkea maleksin vaan kotosalla ilman mitään syytä. Tassukin oli epäluuloinen ja lymyili sängyn alla piilossa pari tuntia ennen kuin uskoi, ettei mulla ole metkuja mielessäni…Äiti oli kysellyt kreikkalaisen leivän ohjetta ja minä sain päähäni kokeilla. Minähän en yleensä leivo ku äärimmäisessä pakkotilanteessa… Käyn kyllä mielelläni virtuaalimaistelemassa muiden (erityisesti Intsun) leipomuksia blogeissa ja herkullisen ohjeen nähdessäni aina päätän kokeilla mut siihen se sit jää.

Keskiviikkona tein taikinan. Annoin nousta tunnin vedottomassa paikassa (=mikroaaltouuni). Kaulin ja levitin puolelle levystä kaikkea mitä sattui kaapista löytymän:
Levy rullalle, ympyräksi ja taas puoleksi tunniksi nousemaan leivinliinan alle. Piti sit ottaa oikein vaihekuviakin mut… 

Ei tästä mitään leivontablogia taida tulla – kuvan ottaminen valmiista unohtui!

Viimeeks olen leiponut sämpylöitä vuosi sitten ku oli kohjuleikkauksen jälkeen muutaman päivän kotona. Piiku poikkes lankaa hakemaan ja näki valmiin tekeleeni (ei uskaltanut jäädä maistamaan). Kyseli vaan et koska mä menen kohjuja hoidattamaan seuraavan kerran…ku silloin on aina leivontapäivä. Toivottavasti ei vähään aikaan tarvii leipoa.

Ai niin – ne sukat! Kolmosen puikoilla, menekki 135g ja Perunalaarin viikkosaldoon ehtivät. Heti virallisen laaduntarkastuksen jälkeen. Pöytäliinan tahraa ette sit näe...

Kun kerran Tyksin syöpäpolin naapurissa kävin niin vein sinne myös muutaman puotiin tuodun sytomyssyn mennessäni. Hyvä olikin, sillä osaston kaikki myssyt olivat tässä:
Talvi on tulossa, joten tarvetta on sekä myssyille että sukille!

Vaahtokäsittelyn jälkeinen kamala turvotus nilkoissa alkaa olla ohi. Tämän laiskan sohvaperunan oli pakko myöntää, että liikkuminen helpottaa oloa. Yritän nyt ottaa itteäni niskasta ja jatkaa kävelyä kun siihen on jo parissa päivässä melkein tottunut. Tänäänkin olen käynyt pikku kävelyllä jo neljä kertaa jos lasketan myös silakkamarkkinoilla maleksiminen ja ulkoilu Tassun kanssa.  Nyt opetellaan taas kaupunkikissan tavoille:
Narun jatkeena pitää kulkea:
Mukavaa lokakuun loppua!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Mökkikauden päätös



Lauantaina töiden jälkeen mökille mennessä ihan pikkuisen häivähti mielessä et onko tässä nyt mitään järkeä… Matkan aikana tuli vuorotellen räntää ja rakeita. Tuuli luoteesta 15m/s ja oli aikas kylmää. Harvoin näkee näin komeaa aallokkoa:
Harmi, että myrsky ei kuvassa näytä yhtään niin hienolta kuin oikeasti. Perille päästyä ulkolämpötila oli 5 ja sisällä 4 astetta… Omakeksimämme sääntö on et hömpsyt saa ottaa jos lämpötila on alle 14 astetta.  Tällä kerralla lämpö ei edes yhteensä ollut sitä, mutta ei sentään otettu tuplahömpsyjä. Ei tullu ittelle mieleen – äiti kyl puhelussa heti epäili. Kovan tuulen avittamana tulet hellaan ja saunan padan alle syttyivät mainiosti (ja sytykeruusut tietty apuna). 
 Mökin lämpeämistä odotellessa kävin mettäkeikalla. Suppissaalis oli surkea – mitä muuta voisikaan olla kun koko kauden (7kk) sademäärä saaressa oli vain 225 mm!
Tassu teki kesän viimeisiä reviiritarkistuksiaan. Ihmetteli pari viikkoa sitten ilmestyneitä kaislakasoja:
Saunan lämpö oli ihanaa ja kesän viimeisen kerran pulahdettiin 8 asteiseen meriveteen. Saunan jälkeen maistui hellan uunissa muhinut karjalanpaisti viimevuotisen puolukkahillon kera. Tuulikin alkoi tyyntyä ja kuu nousi melkein pilvettömälle taivaalle: 
Lepakkotuoliin oli mukavaa nukahtaa takkatulen lämmittäessä varpaita…ja herätä samasta paikasta tunnin kuluttua siihen et peppu paleli! Kylmillään olevan mökin rakenteet ei lämpeä ihan äkkiä…
Yöllä tuuli tyyntyi ja kuu kumotti niin, että oli valoisaa kuin päivällä!

Aamulla oli maa huurteessa ja tuuli tyyntynyt:
Olen jo huomannut sen, et jos jompikumpi meistä aloittaa lauseen sanoilla ”Olisko ihan hölmöä…” niin se on just se mitä tehdään. Aamupalan jälkeen Karvis mietti ääneen et ”Olisko ihan hölmöä jos laitettais oikein lämpimästi päälle ja lähdettäis vielä veneellä Airistolle – katsomaan aurinkoa”? Tekemistä oli päiväksi vaikka kuinka ja olihan se hölmöä mut just niin me tehtiin!  Aurinko ei tähän aikaan vuodesta muuten meille näy:
Kerrankin Airisto oli tyyni eikä siellä ollut meidän lisäksi aamuaikaisella montaakaan venettä. 
 Yks venäläinen ruma tankkeri ja sen perässä Ukko-hinaaja. Niitä Karvis kuvaili samalla kun minä ihastelin maisemia.

 Kylmää oli, mutta meillä oli kunnon varustukset:
Nähdessäni tän kuvan illalla kiitin onneani – kukaan ei tullut pidättämään, Tankkerin kyljessä olen näyttänyt selvästikin joltain aktivistilta hurjassa mökkivillapaidassani ja Varustelekasta tilatussa euron maksaneessa villalippksessäni!
Kotiirantaan hissuteltiin hiljalleen nauttien auringosta.

Tuolla keskellä näkyvällä kalliolla me kesällä paistateltiin päivää ja ihasteltiin auringossa kimaltavaa merta: 
Kotiin tullessa alkoi mökin talvikuntoon laittelu. Haravointia, puiden kantamista, tavaroiden suojaamista, kaappien tyhjennystä, vesiastioiden tyhjennystä  sun muuta… Karvis ennakoi jo seuraavaa mökkikautta kaivamalla valmiiksi kuopan p-pöntön tyhjennystä varten (kun yleens meidän kausi alkaa kun maa on vielä roudassa).Tassu otti kaiken irti kauden viimeisestä mökkipäivästään. Jokainen mänty piti merkata omaksi:
Ja katolle kiivetä ihailemaan maisemia: 
 Katolta laskeutuminen sujui kuin vanhalta tekijältä:
Tomerasti askel kohti metsää:
Kun kaikki oli pakattu ja valmista lähtöä varten niin Tassua ei näkynyt eikä kuulunut… Onneks meillä oli vielä makkaraa – kissua odotellessa ehti tulemaan jo nälkä… 
 Jostain se Tassu vaistoaa  aina lähdön tunnelman. Se pyöri kyllä lähistöllä, mut ei antanut ottaa kiinni eikä tullut sisälle. Tiesin, et sillä on pakko olla jo nälkäkin. Välillä huudeltiin sitä napupurkkia rapistellen...välillä luvattiin sille ahvenfielitä heti kotona JOS se vaan tulee kotiin. Välillä vaan istuttiin sisällä ja odoteltiin ku muukaan ei auta. Lopulta tuskastuneena, nälissäni ja kylmissäni karjuin metsään et ”Jos et sä nyt hetipaikalla tuu kotiin ni susta tulee kesäkissa! Kuis sit viikset pannaan? Onks tääl sit kiva olla mäyräpariskunnan, supin ja minkin seurana? HÄH?”.
Seitsemältä illalla Herra Hassu Tassu Kissanen antoi viimein periksi ja suvaitsi saapua mökkiin. Kauhean karjunnan säestyksellä se laitettiin heti koppaan ja veneeseen. Kuu valaisi kylmää kotimatkaamme: 
Kotiin palatessa otettiin varaslähtö glögikauteen (joka virallisesti alkaa vasta viikon kuluttua kun kellot käännetään talviaikaan). Oli sen verran vilu ja kun tuo glögimehukin oli reissannut ees ja taas mökille… 
 
Kissa sai herkkuja ja käpertyi tyytyväisenä omalle pedilleen:

Nyt alkaa talvikausi ja kotonakin on joskus ihan kiva olla! Ensi kautta odotellessa...

torstai 17. lokakuuta 2013

Pieniä virkkauksia pakosta



Jos elämäs ei olis sellaisia asiota ku ”viime hetki” tai ”pakko” niin meikäläinen ei sais aikaseks yhtikäs mitään. Ei ainakaan tulis opeteltua mitään uutta…. Onnks niit on.

Eilisiltana oli Anjalinilla Salon Seudun Kädentaitajien virkkausilta. Kaikkihan tietää miten paljon meikäläinen diggaa virkkaamista… Jäsenkirjeessä puhuttiin kohohpylväistä ja krokotiilivirkkauksesta. Vinkkelivirkkauksestakin oli ollu puhetta.  Viikko sitten alkoi tulla paineita. Googletin enkä meinannu löytää ohjeita ja päivämäärä lähestyi. Paniikki! Pakko! Päivämäärä on ihan just! Olosuhteiden pakosta oli pakko tarttua koukkuun.
Krokovirkkauksen ohje oli ollut Suuri Kässylehdessä joskus, mutta siitä ohjeesta  en löytänyt päätä enkä varsinkaan häntää. Mut onneks on tää netti. Ohjeen löysin täältä ja virkkasin jämäpallaksesta mallitilkkua. Ohje oli niin mainio, että heti pukkasi idealla.Olin nähnyt jossain facebookin syövereissä kuvan vauvan tossusta… Ja kun sukkasatoonkin on joku pöljä mut ilmoittaut. Kyl tästä varmaan tulee joku plagiointisyyte mut ihan omin päin tein.
Ensin piti virkata varsi ja sit kerätä silmukat ja neuloa sukka. Mut eihän se niin mee – kun toi kroko kasvaa ihan väärään suuntaan! Siispä ensin neuloin kantapään, ja sit sukan ja sit aloin miettimään varsiasiaa. 
Purkua ja uudelleen tekemistä riitti pariksi illaksi, mut ainakin prototyyppi tuli valmiiksi ja Perunalaariin päätyi: 
Lankana teetee alpakka, menekki 30 g (12 g neuletta ja 18 g virkkuuta). Puikot 2½ ja koukku 3.

Vinkkeliäkin kokeilin. Ohjeen löysin tästä blogista. Mut ihmetyksekseni löysin hienon ohjeen ihan kotikaappia siivotessani! Jostain seitkytluvulta Jokanaisen Käsityökurssi: Neulon ja virkkaan –kansio löytyi makkarin yläkaapista viime viikolla. Olin jo heittämässä kansiota kierrätykseen kun viime hetkellä vielä selasin…
 Vinkkelivirkattu tiskirätti. Lankana teetee Bamboo&Co (varmaan täs on ajateltu et bambu ja cottoni mut mä olen alusta asti lukenut sen et bambu ja KUMPPANI). Koukku 3,5 mm ja menekki jotain vajaa kerä. Nyt on sellainen olo et tämä tekniikka näkyis paremmin vaikka kahdella yksvärisellä. 
 
Tavispylväitäkin virkkasin tuossa maanataina. Villanne on blogissaan ja facessa useaan kertaan maininnut Katian Cap-langan. Ei yhtään mun juttu, mut kun edustaja kävi niin vähän utelin… Ja tietty sorruin tilaamaan. Kun Villanne oli sanonut et tunti pipoon riittää niin ajattelin et ”kyl mä sen kestän”. 
Mulla meni kyllä ainakin kaksi tuntia ennenuin Salon Kiekkohain värinen pipo tupsuineen oli valmis.
Menekki 1 kerä ja koukku 6 mm. Ja niinku näkyy ni on tätä muitakin värejä.

Klipsuvirkkuusta olen ollu aluna alkaen sitä mieltä et ei oo mun juttu. En koske. Klipsuja kerään mut annan ne muille. Sain asiakkaalta viikoksi lainaan uuden Klipsukirjan. Ja taas hyvät päätökset heitettiin kaivoon. Päätin kokeilla kirjan kaikkein helpointa ja nopeinta ohjetta – klipsuheijastinta:
Tassu auttoi syömällä kaks purkkia Pirkan Kanaa Kastikkeessa… Kirjassa tuo oli sydänheijastin, mun mielestä tuo on pöllö ja Idan mielestä apina. Menekki kaks klipsua ja 1,5 m heijastinlankaa kolmosen koukulla. Klipsuharrastukseni päätty tähän. Piste. 

Kässyt on muuten jännä juttu. Kun niistä tulee pakko ja on deadlinet ni ei huvita sit yhtään. Kaikki muu kiinnostaa enemmän, Meil on Idan kanssa yks kimppaprojekti, jonka päiväys on marraskuun alussa. Kumpikaan ei ole tippaakaan innostuntut. Puretaan ja kiroillaan. Välillä vuorotellen ja välillä yhteen ääneen. Ja KAIKKI muu kiinnostaa enemmän! Viime viikkojen aikana puodissa on käynyt montakin asiakasta ihmettelemässä puodin uutta järjestystä. HEI HALOO – tiskien paikka muutettiin MAALISKUUSSA! Siispä tiistaina saatiin pultti ja alettiin taas möbleerata:
 
Alkuun näytti (ja tuntui) kaaokselta, mut kyllä taas tuntuu avarammalta! Ja tänään oli taas pakko tehdä muutama kerros kimppatilaukseen. Ja purkaa ja kiroilla…Mut marrastuun aluunhan on tosi pitkä aika vielä;)

Loppuun vielä ”Päivän Tassu”. Vanhempani olivat ruåttinlaivalla ja me Tassun kanssa saatiin perinteinen laivatuliainen:
Katkarapuleipä maistui meille molemmille!

Eilisillan Kädentaitajien virkkuuillan jälkeen huomasin, etten muistanut ottaa yhtä kuvaa! Vinkkelin ja krokotiilin lisäksi opeteltiin kohopylväitä ja haarukkavirkkausta.  Toivottavasti jokaiselle jäi sentäs joku uusi virkkuutekniikka reppuun jatkokäyttöä varten ja minäkin opin tunisialaista! Kiitos kaikille mukana olleille!

P.S. Iskias ei sit iskeny ja huomasin illan aikana monta kertaa sanovani et joku virkkuu oli oikeastaan aika hauskaa. Uuden oppiminen  on aina hauskaa vaikka alku hankalaa ja usein on vaan pakko!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Rakastunut alpakkalankaan



Mulla tän talven rakkauspakkauslangat taitaa olla kovasti alpakkaisia. Mut jos joku otus on näin hellyyttävän näköinen niin voisko sitä vastustaa?
Kun Ensimmäiset Adriafilin Sierra Andinat saapui pari viikkoa sitten puotiin niin menoahan se oli… 
Ihanan näköistä ja ihanan tuntuista…
Ja kun Ida vielä toi Mel Clarkin Ihanat Asusteet –kirjan näytille niin valinta oli varma., Kansikuvan huivi HEITTÄYTYI puikoille alta aikayksikön.

Monta hetkeä meni. Joka ilta suunnittelin treffejä Alpakan kanssa, mutta aina jotain tuli meidän väliin. Mut ei sen väliä – hyvää kannattaa odottaa. Ja herkkuja pitää nauttia pikkuhiljaa ja vähin erin niin nautinto kestää pidemmän aikaa. Ja nautintoahan tämän langan neulominen oli.
Huivin miehusta tehtiin ylhäältä alas. Yleensä neuleohjeissa kannustetaan lukemaan ohje alusta loppuun ennekuin aloittaa ja KERRANKIN tein niin. Fiksu päätös, vaikka itse sanonkin.
Vaikka tunnetusti tykkään saumojen ompelemisesta niin raja se on minullakin! Melli taitaa tykätä saumoista vielä enemmän. On varmaan epäkorrektia oikoa jonkun ohjeita, mutta omasta mielestäni tämän huivin neulominen sujui mun tavalla logistisesti sutjakkaammin.
Miehustaosan jälkeen olis pitäny neuloa reunapitsi. pingottaa se ja sit ommella se reunaan. Minä laskeskelin kerroksien ja silmukoiden suhteita ja päätin neuloa reunapitsin ja SAMALLA PÄÄTELLÄ huivin silmukat ja yhdistää reunapitsin neulomalla.  Tätä systeeminä käytin ekan kerran Kerällä-Kaisan Basilika-huivissa ja muutaman kerran myöhemminkin. Nerokasta! Eikä ommeltavaa…
Huivi on aika metkan muotoinen.

Kaulusosassa oli myös (omasta mielestäni) vähän hassu viimeistely – loppuviimeeks olis pitänyt tehdä ainaoikeaa kolmella silmukalla ja OMMELLA se shaalikauluksen suoraan yläreunan. Käytin samaa systeemiä kuin reunapitsissä…
Langan menekki 248 g Adriafilin IHANAA Sierra Andinaa. 100% alpakkaa, 50g=133m, puikot tässä 4 mm.
Lanka oli herkullista ja valmis huivi tosi nätti. Sorry Melli, et vähän oikaisin sun ohjetta, mut ku mä olen käytännön ihminen ja laiska tekemään turhia työvaiheita…

Sit vielä päivän Tassut. Itse Päätähti makaa tällä hetkellä vessan lattialla sillä kohdalla, missä lattialämpökaapeli on kuumimmillaan ja kerää voimia vuorokauden mittaiseen mökkireissuun. 

Sain viimenikin aikaiseksi hankkia sisustyynyt viime keväänä sammutuspeitteinä tärveltyneiden tilalle:
Jo aikoja sitten olen saanut Tassutaiteilija Tuovi Hyttiseltä Tassutyynyliinat, jotka viimein koristavat sänkyäni. Jos vaikka joku muukin haluaa ihania kissatyynyliinoja niin yhteystiedot saat multa tai vaikka facebookista…  Ja Tassu on leuhkana saatuaan olla mannekiini!