keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Julkkis-Salkkarit

Olen tainnu vähän jumiutua... Täs olis taas yks Salkkari:
Lanka teetee lumi color, puikot 4½ ja 6 mm ja menekki 59 g.

No onhan tämä nyt sillä tavalla aika jännittävä Salkkari, et nyt tämän ohjeen voi kuka tahansa tulostaa itselleen teeteen nettisivujen asusteohjeista! Moni on kysellyt ja lähettänyt sähköpostia ja kuulemma teeteeltäkin on kyselty. Ohje on nyt (omasta mielestäni) viimeistelty mut eihän sitä koskaan tiedä. Tärkeää on et se neulotaan rennosti ja löysin rantein.

Ohjeessa oleva kuvakin on niin pal nätti et ihan ylppiäks tunnen itteni. Helmetkin on valittu ihan sävy sävyyn. Ja meikäläisen nimi siin "suunnittelijan" kohdalla... Ihanku olis melkkest joku julkkis!

Salkkareita olen vuosien varrella tikutellut vaikka kuinka monta. Monenlaisista langoistakin. Lumi Color on pitkästä aikaa sellainen lanka, joka mielestäni sopii tähän ku nenä päähän. Keveä, kuohkea ja kauniisti liukuvat värit.

Hartiajutun nimeen liittyy hauska tarina, joka sopii näihin päiviin vallan mainiosti:

Olin vastikään aloittanut kauppiasurani (viime viikolla tuli 12 vuotta täyteen) kun puotiin tuli asiakas vanhan, kulahtaneen, nyppyisen ja vähän reikäisenkin hartiajutun kanssa ja kyseli josko osaisin tehdä uuden samanlaisen. Alkuperäisen nutun hän oli teettänyt äidilleen lahjaksi Anjalinin Käsityöliikkeessä vuosikymmeniä sitten. Edellisen iltana hän oli katsonut Salattuja Elämiä ja nähnyt siellä nuoren tytön harteilla "äitinsä" hartianlämmittimen. Samaiselle rouvalle olen tehnyt näitä aika monta myöhemminkin. Siispä mallista kiitokset myös liikkeen perustajalle Alli Anjalinille ja vinkistä tälle asiakkaalle.


P.S. Langat saa silti ostaa meilt tai jos et pääse, niin teetee SHOP verkkokaupasta.


maanantai 24. helmikuuta 2014

Sunnuntaina

Tein "kotiläksyjä" miesten viidenkympin hiihdon ajan... Ainakaan vielä en ole onnistunut hurahtamaan kirjontaan. Se on vähän niinkuin imurointi - pitää tehdä pois alta ennenkuin herää...


Hiihdon loputtua meille tuli päättelykeiju:


Onhan se keijukaiseksi aika iso ja musta ja karvainen, mutta kovasti avulias...

Aurinkokin pilkisteli. Aika kova tuulikin oli, vaan lupaus mikä lupaus - Tassun pitää päästä ulkoilemaan aina sunnuntaisin:

Vauhtia oli ja menoa piisasi. Turkki tuulessä hulmuten pitkin rantakiviä mentiin...
Ei koirille...kissoist ei puhuta mitään ja Tassuhan osaa lukea kuvakieltä!

Lenkin jälkeen lähdettiin vähän ajelulle. Mihinkäs mökkihöperöiden tie? Venerantaan teitenkin!

Muutama viikko sitten sitä oli oikein uutisissa miten Ranskassa on muotia tehdä neulegraffitejä ja järjestää neuletapaamisia. Höh - meillähän graffiteja on tehty jo monta vuotta! Tuon viimekesäisen röyhelö"graffitini" otin lastauslaiturilta pois. Teen kyllä ens kesänä jotain uutta... Oikeastaan aika hauskaa huomata, ettei kukaan ole sitä ottanut pois. Eikä toista - vielä vanhempaa parkkipaikan puomista.
Tähän aikaan vuodesta yleensä voi päästä kävellen saareen jäätä pitkin. Nyt pääsis veneellä:

Haaveet sikseen. Kotimatkalla Karvis toteutti lupauksensa ja vei mut "ulos syömään":

JOS mä söisin hampurilaisen joka päivä ni varmaan laihtuisin. Kotiin tullessa olin yhtä nälkäinen ku lähtiessä enkä kovin hyvällä tuulella... Onneksi me keksittiin Tassun kanssa projekti. Tehtiin yhdessä "Räsymatto" -puseroon hihan kaava ja laskettiin vähän silmukoita:

Aika noloa...lankakauppiaalta loppuu lanka. Piti sit kysyä et josko Neulefriikin varastoista löytyis joutilasta jämärowania sopivissa väreissä... Onneks löytyy. Ei sillä ettei sitä olis puodin hyllyssä mut ku parin raidan vuoks ei mitenkään viittis korkata uutta kerää. Ensin myyn lankaa ja sit ostan sen takaisin. Päivän korvamato: Onko järkee vai ei?

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Matolääkettä?



Kaarrokeneuleen jälkeen mulla soi mielessä ainakin kaks viikkoa Juicen Norjalainen villapaita. Ei auttanut mikään. Yritin rallatella kaikenlaista ja kuuntelin radiota. Aina vaan se pahuksen villapaita tuli mieleen soimaan. En tiedä miten yleisiä Korvamadot on muilla, mutta itselläni joku biisi soi päässä kaiken aikaa. Eikä aina ollenkaan sellainen biisi, josta tykkäisin… Tosi ärsyttävää.

Pääsin viimein Norjalaisesta villapaidasta eroon Matleenan ansiosta. Hänen blogissaan oli tosi kaunis sytomyssy, jonka nimeksi hän oli antanut Karoliina-myssy… Ja meikäläisen päässä alkoi soida Popedan Kersantti Karoliina! Karmea rallatus ei ollenkaan tee oikeutta  kauniille myssylle, mutta korvamadot vaan tulee ja menee eikä niitä voi itse valita.

Meidän Tassulla on oma Murunen. Se on sama riepu, jonka itse heitän iltaisin pyjaman päälle jos on vähän holotna. Aamulla sängyn petaamisen jälkeen Tassu tarpoo rakasta Murustaan ja kehrää ankarasti. Annas olla, jos unohdan heittää rievun sängyn päälle! Tassu hyppää sängylle ja katsoo syyttävästi ja kurnahtaa: ”Missä Muruseni on?” Arvatkaapa mikä biisi soi päässä useimmin kun ajelen aamuisin töihin?
Tassulla on myös muutama VaraMurunen. Ne ei liity tähän juttuun mitenkään, mutta se sana kuulostaa aika hauskalta. VaraMurunen… Karvis keksi sen viime viikonloppuna. 

Korvamadoilla on myös paha taipumus tarttua. Luulen, ettei Norjalainen Villapaita tarttunut Ida-Marialle, mutta meillä töissä yleisimmin hyräilty biisi on Pekka Töpöhäntä…. Välillä tulkitsen sen väärin ja alan hyräilemään jotain joululaulua (en muista mitä). Pahasta tartuntatudista tuli mieleen et montakohan matoa olen ympäristööni tartuttanut silloin, kun puhelimessani oli soittoäänenä Biolan-mainos?

Nykyisen puhelimen soittoäänenä on pelkkä kissan MIAU! Se herättää hämmennstä ympäristössä ja sillä on taatusti hauskaa kiusata Tassua. Se etsii vierasta kissaa ja ihmettelee missä missä! Korvamadon vikaa siinä äänessä ei sentään ole. Toisin kun esim. silloin kun Karvisen soittaessa soi Hectorin Piironkinjalka. Se ei tosiaan ole mikään lempparibiisi vaikka siinäkin ompeluseura mainitaan.

Karvisellakin soi. Viime viikonloppuna Miljoonasateen Olkinainen ja monesti talvella saman bändin Silmitön talvi.  Tosin tänä talvena harvemmin kun lumilinkoa ei ole tarvinnut käyttää varmaan kertaakaan. Vai onks se niin et nää mun neulomukset on niit rakkauden riepuja, joihin kietoudutaan. Pitää kysyä. Tai en viitti. Jos tää biisi liittyy sittenkin siihen lumilinkoon eikä ollenkaan rakkauteen...

Sen verran kiusallinen vaiva nää korvamadot on, että olen viime aikoina pohtinut olisko niihin jotain lääkettä? Ihan samalla tavalla kun lemmikeille annetaan pari kertaa vuodessa matolääke, niin eikös ihmisillekin voisi antaa pari kertaa vuodessa korvamatolääke? Siitä vaan Axilurit kumpaakin korvaan ja vaiva olisi poissa päiväjärjestyksestä puoleksi vuodeksi! JOS sellainen lääke olisi, niin voisihan käydä jopa niin onnekkaasti, että tähänkin päähän mahtuisi joskus joku ihan järkeväkin ajatus?

Turha toivo…meidän pihalla ei ole yhtään lunta, enkä voi olla varma onko talon edessä oleva meri jäässä vai onko jään päällä vaan sulaa/sadevettä. Yhtään venettä en ole nähnyt, vaikka kuulemma Airistolla voijo kalastaa. Mun päässä soi tällä hetkellä ”On hanget korkeat nietokset…”

Tätä matolääkeajatusta on tullu mietittyä jo monta viikkoa ja tämä lörppähuuli on tullut maininneeksi siitä muutamalle muullekin. Eilen sain hyvän neuvon (en ole vielä kokeillut). Jos laulaa koko biisin sanansta sanaan ja alusta loppuun niin mato lähtee. En oo vielä kokeillut mut lähipäivinä…

Varmaan huomaatte et täällä ei viime päivinä ol pal kässyjä oo valmistunu. Kirjonta ei nappaa ja ennen kotiläksyjen tekoa en saa lupaa neuloa. Töissäkin ikävöin lankoja kun viime päivinä sielläkin on ollut käytössä vaan monta tietsikkaa ja kamera... No siit tuli seuraava mato, joka ei liity juttuun mitenkään mut jos lankojen keskellä elävä ikävöi lankoja niin voiko korvamatona soida muu ku "Olen ystävien kesken yksinäinen"? Ou nou. 

Lankaterapiaa tarvii tää. Oltuani omasta mielestäni suht asiallinen jo monta kuukautta niin päätin viimein päästää myös oman Sisäisen Susuni ääneen... Koittakaa kestää.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uusi harrastus:



Asuu tässä iloisessa kässäpussissani:
Mun käteen sopii puikot. Kaikenlaiset puikot. Pyöröt, sukkikset ja ihan tavalliset pitkät puikotkin tuntuu mukavilta. Koukkukin on viime aikoina alkanut tuntua jotenkin mahdolliselta vaihtoehdolta. Neula ja lanka ei mun hyppysissä viihdy. 

Suunnilleen kymmenen vuotta sitten kävin Turun Työväenopiston Hardangerkurssia parin vuoden ajan. Kolmantena vuotena Hirvensalon ryhmään ei enää tullut tarpeeksi monta osallistujaa, joten huokaisin helpotuksesta kun ei enää tarvinnut mennä…

Toista viikkoa sitten olin piirtämässä asiakkaan tilaamia jugend-liinoja kun mieleen tuli et olishan se hauskaa edes vähän osata kirjontaakin, vaikka en todellakaan usko siihen hommaan hurahtavani. Samana päivänä vielä toinen asiakas toi puotiin kastemekon, johon pitää ommella suvun uusimman tulokkaan nimi. En kehdannut kieltäytyä kun edellisetkin nimet olen mekkoon saanut aikaiseksi.

Tuska omasta epävarmuudesta ja osaamattomuudesta kirjontahommissa kävi liian raskaaksi ja saman tien laitoin sähköpostia Salon Kansalaisopiston Kässäkurssien pääopelle, jotta josko jollain kirjontakurssilla olisi vielä tilaa niin täällä olisi yksi epätoivoinen tapaus. Tiistain aamuryhmässä oli paikka ja mut toivotettiin tervetulleksi jälki-ilmoittautuneena.

Ensimmäinen kurssikerta jännitti etukäteen. Tiesin siellä olevan monta tuttua ja monet ovat samassa ryhmässä tehneet kässyjä jo vuosikausia. Kurssi on nimeltään Erikoiskäsityötekniikat,  joten monenlaista siellä oli tekeillä. Kirjontatöiden lisäksi siellä tehtiin tilkkutöitä, kehruuta, neulakintaita, klipsuvirkkausta… Tunsin oloni aika noviisiksi. Noviisi olinkin – ainakin ikäni puolesta :)

Näistä lähdettiin:
Laitan tänne muistiin niitä juttuja, jotka itselleni oli uutta. Esim. se, että lyhyillä pistoilla tehden tulee siistimpää jälkeä (=tasaisempi suora viiva) ja lyhyt, teräväkärkinen neula on paras. 

Värien sommittelun jälkeen Mirja laittoi työn alulle ja minä yritin parhaani mukaan jatkaa… 

Hankintalistalle: Uudet silmälasit! 

Tein vielä häivepistoilla pari kukkasta. Aika kului tosi nopeasti ja kivaa oli. Onneksi mulla oli opintojen alkuun ”pehmeä lasku” ja seuraavana onkin vuorossa hiihtoloma! Annoin itselleni ”kotiläksyksi”  ommella kaikki pienet siniset kukkaset ja ton ”kehyksen”. 
Sunnuntaiaamun parituntinen vierähti syökylaskujen seurassa, mutta kuusi pientä sininstä kukkaa pitää vielä pistellä ennen seuraavaa kurssikertaa. Ja sit vähän tummemmalla vihreällä nuo ”saksalaistyyppiset” ristikot. Saas nähdä tuleeko tästä valmista ennen opiston kevätnäyttelyä? Vähänkö olisin ylpeä jos tulis!

Kukkien kirjominen on varmaan tosi vaikeaa. Paljon helpompaa on lirkutella kevään lempparikukkaset kookaupan kassajonossa Karviselta:

lauantai 15. helmikuuta 2014

Pienistä puroista syntyy suuri joki



Tyksin Ystävänpäivän Sytomyssykeräys on taas tältä vuodelta päättynyt. Torstaiaamuna Neulefriikki Piikun kanssa vietiin Tyksin syöpäpolille tämän vuoden keräyksen tuotto. Kiitoskukkanen kaikille, jotka olitte mukana:

Matleenalle, joka heitti haasteen (jota oli odotettukin), Piikulle, joka ponkaisi pystyyn Tyksin keräyksen sinä päivänä, kun itsellä ei ollut yhtään ”paukkuja” ja erityisesti kaikille teille myssyjen tekijöille!

Tänä vuonna en voinut kuvata jokaista keräykseen tullutta myssyä. Työt kai hiukan haittaa harrastusta? Tekstiiliteollisuus Oy sponssasi keräystämme lankalahjoituksella pariinkin otteeseen. Tässä muutama myssy ja sukka lahjalangoista:
Sain pahanlaatuisen huono-omatuntokohtauksen, kun näin keskiviikkoiltana miten Matleena se jaksaa kuvata (ja blogata) jokaisen Oulun keräykseen tehdyn myssyn. Kierin tuhkassa ja kävin ottamassa yhteiskuvan Salon keräyspisteeseen tuoduista myssyistä pikkuisen Rypäleeni takakontissa:
Facebookin Tyks Sytomyssyryhmästä  ja monista blogeista sentään löytyy vähän tarkempia kuvia…
Ja tässä yhteiskuva kaikista:
Mukana myös turkulaisten myssyt.

Vaikka tämänvuotinen kampanja onkin päättynyt, niin sytomyssytarve on jatkuva. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään väittävän myssyjä olevan liikaa. Siksipä keskiviikon Salonjokilaaksossa ilmestynyt juttu (kiitti Jaana vinkin heittämisestä) ei tullut yhtään liian myöhään – myssyjä passaa tehdä ympäri vuoden!

Sytomyssykampanja on ilahduttamiskampanja, jonka tarkoituksena on saada käsityötaitoiset ihmiset tekemään myssyjä ihmisille. jotka ovat menettäneet hiuksensa sytostaattihoidoissa. Ilahduttamisen ajatuksen tiivisti mukavasti Kikka lehden haastattelussa: ”Tässä on takana sellainen minulta sinulle –ajatus.” On tarkoitus tuottaa hyvää mieltä sairaudesta ja ankarien hoitojen sivuvaikutukista kärsiville, mutta myös meille tekijöille. Moni meistä työstää joko omaa tai läheisen sairautta. Moni toivoo toiselle hyvää ja joku miettii tilannetta jos sairaus tulee omalle kohdalle.

Hyvä tarkoitus voi joskus tuoda myös harmistusta. Ajattelin ensin, etten puhu koko jutusta ja häivyn myssysysteemeistä vähin ääniin takavasemmalle kunhan tämän vuoden keräys saadaan kunnialla pulkkaan. Mut koska minä olisin osannut olla hiljaa ja pitää mölyt mahassani? Tuolla Facen puolella on aina silloin tällöin käyty keskustelua siitä et miksi tälle osastolle ja miksei jollekin muulle? Syöpähoitoja annetaan Tyksissäkin monella osastolla ja myssyjä tarvitaan.  Välillä tuli itselle ihan sellainen olo, että vaikka on tarkoitus tehdä ilolla iloa niin pieleen menee.  Ystiskeräysten (ja muut Anjalinille ja Käsityö-Elisaan tuodut) myssyt viedään polille, mutta mikään ei estä muita osastoja sieltä kysymästä jos tarvetta on. Siitä puhuttiin osastonhoitaja Pirjo Haaviston kanssa eilen samalla, kun ihailtiin myssyjä:
Sairaalassa hoitajat tekevät omaa tärkeää työtään. Myssyjen jakelu eri osastoille ei varmaankaan ole niitä ykkösprioriteetteja, mutta varmaan yhteistyössä saadaan jokaiselle jotakin. Pienet myssyt on aina lähetetty lastenosastolle ilman pyyntöjäkin ja kuulemma tuo paffilaatikollinen on eilen lähetetty Syöpäosastolle 1:lle.

Pienistä puroista se suuri joki syntyy. Seijasisko ja Matleena haastoivat ensimmäiseen keräykseen tammikussa 2010. Kuulin eilen Matleenalta, että vuosien varrella on keräysten merkeissä sytomyssyjä tehty ainakin 40000! Jokainen myssy on pieni noro ja yhdessä niistä syntyy suuri ilahduttamisjoki!

Koska lukemat kiinnostaa, niin tässä tämän vuoden Tyksiin viedyt:
Sytomyssyjä 239 kpl
Villasukkia 39 paria
Huiveja 4 kpl

Keräys on siis jatkuva ja myssyjä saa tuoda Salossa Anjalinillle sekä myös Turun Käsityö-Elisaan. Meillä on myssykopassa jo 6 uuttakin myssyä… Toki suoraan Tyksin osastoille voi viedä tai lähettää.
 Vielä yksi kiitoskukkanen ja hyvää kevättä!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ystävänpäivä lähestyy



Tämänvuotinen Tyks Ystävänpäivän sytomyssykeräys lähestyy loppuaan ja se huomattiin myös Salon keräyspisteessä! Pitkin päivää puotiin poikkesi ihmisiä tuoden myssyjä. Toinen toistaan kauniimpia, iloisia, tyylikkäitä, virkattuja, neulottuja, suurella sydämellä tehtyjä – olipa mukana muutama sukkaparikin! Keräyslaatikko tulvi yli äyräiden jo aamupäivällä ja toinen laatikko otettiin käyttöön iltapäivällä. Osasin odottaa, mutta silti yllätyin ja liikutuin.

Koska en mitenkään ehdi kuvaamaan jokaista keräykseen tuotua sytomyssyä niin  tässä pari omaani… Helkky heitti minulle haasteen, jotta mun pitäisi tehdä myssy virkaten… Mun käteenhän ei tunnetusti koukku helpolla eksy, mutta koska Helkkykin on tarttunut puikkoihin, niin pitihän ainakin yrittää.

Lankapirtin Matleenan ”Hyviä Sytomyssyohjeita” –linkistä löytyi malli, jonka lankasuositus oli sama, kuin testattavaksi tilaamani SMC:n Catania-lanka. Siispä koukku käteen ja haasteeseen vastaamaan! Välillä koukkukin hävisi, mutta viime torstain KIPpailussa valmistui lierihattu:
Menekki oli tasan kaksi kerää ja Knit Pron pehmeävartisella Wawes (ja myöhemmin Soft Grip) –koukulla nro 3 virkkailin. Hassun näköinen lierihattu tuli ja ainakin itseäni nauratti valmis tekele niin, että toivon sen ilahduttavan saajaakin. Samalla mietin (=selitin itselleni), että on hyvä kun myssyjä on niin monenlaisia –toivottavasti tämäkin jollekin kelpaa… Ainakin lierin takaosa lämmittää myös niskaa. Kukkaan ei koukku enää suostunut.

Muuten – Salossa julkineulotaan (Knitting in Public) eli Kippaillaan joka kuukauden ensimmäisenä torstaina Plazassa Cafe Figarossa iltakuudelta ja sinne ovat kaikki tervetulleita. Viime torstaina meitä oli neljä (ja puoli - nuorin oli 10 kk). Oli mukavaa saada uuttakin ”verta” mukaan. Kaksi meistä myssytteli.

Kun kerran myssyhassuttelemaan aloin niin löysin Matleenan linkeistä toisenkin hassun lierihattulinkin. Tällä kertaa neulotun (huh huh) Ja kas kummaa – linkki ohjasi OMAAN vanhaan rakkaaseen vuodatuksen blogiini. JOS kerran tämä on päätynyt ”hyvien myssyohjeiden” joukkoon ja koska meillä on röyhelölankoja jäljellä runsaasti, en voinut vastustaa kiusausta. Kukkahattutätisytomyssy omalla ohjeellani valmistui eilisiltana:
Ida lainasi päätään kuvausta varten. Lankana Cancan ja SMC Catania. 3 mm pyöröpuikoilla tikuttelin ja molempia lankoja meni vajaa kerä. Langat on sittemmin päätelty. Ja Catania-langasta en löytänyt moitittavaa. Hyvä oli neuloa ja virkata.

Tyks Ystävänpäivän sytomyssykeräykseen tuodut myssyt ehtivät ystävänpäiväksi, kun ne toimitetaan 12.2. mennessä Lanka- ja käsityöliike AnjalinilleSalossa tai Käsityö-Elisaan Turussa. Neulefriikki Piiku on sopinut Tyksin syöpäpolin osastonhoitajan Pirjo Haaviston kanssa, että viemme myssyt osastolle torstaiaamunana 13.2. Ovat sitten perillä Ystävänpäivänä. Keräys on kuitenkin jatkuva eli myssyja saa tehdä ympäri vuoden – kaikki menevät varmasti perille!