keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kässämessuilla Turussa

Viima viikonloppuna Anjalinillakin oli oma pikkuinen loossi Turun Kädentaitomessuilla. Ihan ensimmäiset messuni olivat ja etukäteen jännitti ihan kamalasti!

Perjantai-iltana hurautettiin Mulperin Minnan kanssa peräkanaa Salosta Turun Messukeskuksen. Siellä meitä odotteli viikon verran flunssaa sairastanut Neulefriikki Piiku ja yhdessä alettiin laittelemaan pikkuruista yhteisosastoamme kuntoon:
Varsin kaoottisen alun jälkeen homma sujui mallikkaasti ja iltayhdeksältä oltiin valmiita lähtemään kotiin.

Mulperin Askartelupuoti oli tehnyt meillekin hienon nimikyltin:

Harmi vaan, ettei suunnittelemani ripustussysteemi toiminutkaan... Paria reikää oli kyltti vailla. Kaikkihan tietää, et omistan kaksikin porakonetta, mutta ne molemmat oli Salossa ja sinne en yön pimeinä hetkinä halunnut lähteä. Karvislandia olisi ollut lähempänä, mutta olin edellisen illan hysteerispaniikkikohtauksen jälkeen saanut luurin korvaani, joten hänellekän en tohtinut soittaa... Onneksi Piikun mies pelasti tilanteen ja aamulla kyltissä oli oivat ripustusreijät!

Illan kuluessa hävitin myös kotiavaimeni. Tiesin et jossain kassinpohjalla ne varmasti ovat, mutta väsyneenä ja kylmissäni en jaksanut edes ajatella sitä, että levittäisin meidän pihalle kaikki kassit, pussit ja nyssäkät... Onneksi äiti kiikutti vara-avaimet kadulle kun ajettiin siitä ohi. Lopulta avaimet löytyi - omasta povitaskustani!

Saunan ja kunnon yöunien jälkeen maailma näytti taas ihan mukavalta.

Viime hetken valmistelut:

Sain ylleni Salkkarin. Piiku oli senkin ehtinyt viikon aikana neulomaan. Vaikka pitkin viikkoa sain monta kiukkuista tekstaria ja meiliä inhokkimallista ja inhokkilangasta niin aika nätisti on omaan blogiinsa nutusta kirjoittanut...

Puotipuksu Piiku oli lankamyyjänä elementissään:

Vilskettä ja vilinää riitti heti kymmenestä ainakin iltapäiväkolmeen! Oli tosi kivaa tavata monta tuttua. Entisiä työkavereita, blogituttuja, salolaisia ja muualta tulleita. Äiti ja isäkin viettivät messuilla pitkän päivän - ei kyl kauheesti ehditty juttelemaan, mutta iltapäivän kahvikupillinen tuli enemmän kuin tarpeeseen!

Piikun hieno villatakki herätti ansaittua ihastusta molempina messupäivinä:

Myös naapurin tytöt Minna ja Murulan Askartelujen Tuikku alkoivat iltapäivällä näyttämään vähän...väsähtäneiltä;-)

Päivän jälkeen oli hieno fiilis ja jalat tärviöllä... Kotona sauna ja aikaisin nukkumaan. Viikon valvomisten jälkeen uni maistui ja sunnuntaiaamuna valmistauduin päivän seisomisiin rivakalla lenkillä ja pannullisella kahvia.

Messumiehistö vähän väheni ja vaihtui. Päivään valmistautumassa Mulperin Minna ja Anjalinin verkkokauppapäällikkö Ida-Maria (Idalla päällään teetee bambu&kumppanista virkattu verkkonuttu, jonka ohje löytyy uusimmasta verkkolehdestä).

Minnan villatakki "muodikkaan epäsymmetrisesti" puettu :-) Eli ei suinkaan juopponapissa!

Päivä oli mukava - paljon rauhallisempi kuin lauantai. Oli jopa aikaa jutella ihmisten kanssa ja iltapäivällä itsekin vähän kierrellä. Kotiin ehdin vielä näkemään auringonlaskun.

Ekat messuni oli hieno kokemus! Kiitokset kaikille asiakkaille ja varsinkin Mulperin Minnalle (kun yllytit mut mukaan), Piikulle avusta ja mallitöistä ja hyvistä hermoista messuja ennen ja niiden aikana (ja Piikun miehelle niist reijist) kuten myös Ida-Marialle, joka kesti ruljanssin tyynenä ja rauhallisena mun ollessa hysteerinen sekopää ja Karviselle taustatuesta ja Äidille ja Isälle ja monelle muulle kannustuksesta!

Sen verran väsyneitä Minnan kanssa sunnuntai-iltapäivänä oltiin et me hullut varattiin sama nurkkaus samantien myös ensi kevään Kässämessuille!

Kotona purin auton, inventoin vähän tavaroita ja pakkasin auton uudelleen vähän liikenneturvallisemmin... Jos joku lankakori messuilla tyhenikin niin kyllä meillä aina lankakoriin täytettä löytyy:

torstai 20. maaliskuuta 2014

Mustaa ja valkoista ja nettikauppauutisia



Salkkareita aina vaan… Ida-Maria teki mustasta Austermanin Kid Silkistä asiakkaalle Salkkarin:
Minä ”vähän” stressasin etukäteen kun lanka oli puolta ohuempaa ja Idalla tunnetusti aika tiukka ote niin lankaan kuin muihinkin asioihin:
Hieno  tuli ja lankaa kului vaan vähän toista kerää. Kuvassa itse tekijä ja The Lankakaupan upouusi verkkokauppavastaava.

Itte tein valkoisen:
Lankana teetee lumi ja menekki…hiukan kolmatta kerää (yht 57g).
Otin viime viikonlopuksi mukaan vajaan kerän ja yhden kokonaisen, sama värjäyserää olevan. Lankahan loppui sit kesken mut onni oli suuri, kun maanantaiaamuna löysin vielä yhden vajaakerän – kesällä aloitetusta ufoneuleesta! Olishan lankaa ollut hyllyssä vaikka miten mut eri värjäyserää. Ja tämä ikuinen nuukuus…

Piikulta tuli alkuillasta kuvaviestiä. Hän oli tehnyt yhden salkkarin lumi colorista. Mallista ei tämä taitoneuloja tykänny ollenkaan, mutta venyi pyynnöstä tekemään mallityön, joka on nähtävissä Turun Kädentaito –messuilla viikonloppuna. Samaten kuin tekijä itse lauantaina.

Ja sit siihen toiseen uutisasiaan. EN kaipaa kommentteja siihen, miten itse suhtaudun nettikauppoihin… 

ANJALININ VERKKOKAUPPA AVAUTUU HUOMENNA PERJANTAINA!

Aluksi verkkokaupassa on pelkästään lankoja, mutta lisäämme tuotteita päivittäin. Toiveita sopii esittää joko verkkokaupan sähköpostiin tai Anjalinin sivujen yhteyslomakkeen kautta. Ja tietty tännekin voi laittaa kommenttia.

Tekstiiliteollisuuden langat lisämme verkkopuotiin vähitellen. Ennen sitä ne voi edelleen tilata teeteeSHOP verkkokaupastamme. Ja myöhemminkin ne tuotteet, jotka eivät kuulu kivijalkapuodin valikoimaan (esim, kudontalangat) saa kätevästi suoraan SHOP-kaupastamme.

Oon monesti kuullut miten joku sanoo työn lankakaupassa olevan unelmaa… Vois vaan neuloa päivät pitkät! Todellisuus on jotain ihan muuta…Ida-Maria on sinnikäästi ollut tietsikan vieressä varmaan yli kuukauden! Minä olen yrittänyt auttaa parhaani mukaan, mutta huonoin tuloksin. Mitään en asiasta ymmärrä ja osaamattomuus ja katkeilevat mukaneljägeeyhteydet turhauttaa niin et suurimman osan päivästä kiukuttelen kuin pahainen kakara! Onneks Ida on tottunu…siis kiukutteleviin kakariin.

Pitkään vastustin verkkokauppa-ajatusta. Itte en ole netistä ostanut muuta kuin ne yhdet Hectorin konserttiliput. Mun mielestä lankaa pitää saada hiplata ja kosketella. Mut olenhan mä sanonut et meidän puodissa ei arkyyliä myydä ja onhan sitäkin nykyään. Jos puodissa myytäis vaan sitä mistä itte tykkään ni konkassa oltais oltu aikaa päiviä sitten! Ja kerrankos sitä nainen mielensä muuttaa…

Pari viimesyksyistä opiskelua vähän avas omaakin näkemystäni. Ihan kaikilla ei kertakaikkiaan ole mahdollista poiketa lankakauppaan. Jollain paikkakunnilla ei ole muita vaihtoehtoja ku kotisiwan seiskaveikat ja ne nelosen metallipuikot. Ihan tämä kotoinen Suur?Salolainen joukkoliikennetilannekin kuulostaa siltä, et jos omaa autoa ei ole niin syrjäkyliltä ei pääse keskustaan vaikka haluis. Oma suurperheinen kirjanpitäjänikin heitti yhden kiven lisää – päivätyötä tekevä kuushenkisen perheen äiti ei todellakaan pysty venymään lankakauppaan, joka on auki kymmenestä viiteen… Ja vaikka pystyis ni ei katraansa kanssa halua. Paras aika shoppailla on kun katras on saatu nukkumaan eli keskellä yötä. Eikä silloin ole auki pikkuiset kivijalkapuodit…

Nettikaupan varsinainen tilaustenkäsittely alkaa vasta ensi viikon maanantaina. Ja lauantaina puoti on kiinni, koska viikonlopun ajan löydätte Anjalinin LIVENÄ Turun Kädentaito –messuilta.

Tervetuloa!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Olivia bolero ja messuliput

Tekstiiliteollisuus Oy täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Sitä juhlitaan tietenkin LANGALLA - kuinkas muuten. Juhlalanka on nimeltään teetee gaala!

Verkkolehdessä 1/2014 oli monta mallia juhlavalle langalle. Malli 6 näytti sopivan pieneltä tutustumisneuleelta. Eilen valmistui pikkutytön bolero nimeltään Olivia:

Mallin on suunnitellut Pitsi&Palmikon Laura Pulliainen. Lankaa tähän 2-3 vuotiaan kokoon kului pikkuisen toista kerää gaalaa ja reunuksiin 10 g alminaa. Puikkosuositus langalle on 4 mm, mutta valitsin suosiolla 3½ puikot, reunuksiin ehdotettiin 2,5 mm koukkua, mut mun koukku taisi olla kolmonen.
Gaala oli iloinen yllätys. Minähän tunnetusti inhoan kaikkia kimalteita ja paljetteja... Kuullessani tästä juhlalangasta viime syksynä niin ajattelin, että paljetit on tässä vaiheessa jo "so last season" mutta olen ymmrätänyt että kimalteiden suosio tulee jatkumaan vielä ensi talvenakin!

Tämä gaala on kivan kesäinen ja tosi riittoisa: 50 g:n kerässä 155 metriä ja koostumus 85 puuvillaa, 12 % polyesteriä ja 3% paljetteja. Langan paljetit on sopivan hillittyjä. Pakko myöntää et taisin vähän tykästyä... Ja venyin vielä virkkaamaankin! Purkaminen ei kyllä ollu kivaa ja saumoja ommellessa leikkelin langasta paljetit irti.

Hupsista keikkaa! Nyt vasta luin ohjeen viimeiset rivit ja huomasin et hihaa olis pitäny ommellessa vähän poimuttaa... Noo - tämä on nyt Susuversio ja sain näköjään hihan istumaan ihan sopivsti ilman poimujakin...
Sit se toinen juttu eli lipun Turun Kädentaitomessuille saa Miutsi ja Villavimma! Onnittelut! Laittakaapa viestiä (susanna at anjalin piste net) mihin lähetetään vai noudatteko puodista (tai jostain).

Viikonloppuna meidät siis löytää Turusta messuilemasta ja Puoti Annankadulla on lauantaina sulki.

Nähdään messuilla!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Turun Kässämessuille -arvonta



Turun Kädentaitomessut järjestetään ens viikonloppuna. Ja arvatkaapa mitä? Anjalinin Lankapuoti on mukana messuilla!
Ihan vähän jänskättää, sillä nää on ihka ensimmäiset kässämessut, jossa olen itse tiskin toisella puolella!  Mukava kutina päällä ja toivon näkeväni messuilla monta tuttua! Ja tietenkin tuntemattomiakin...

Onneksi mukana on hyvät tukijoukot. Naapuripuodin eli Mulperin Minnan kanssa jaamme pikkuisen osaston (nro 70). Lauantaina osastolla huseeraa mun lisäksi Neulefriikki Piiku (koita saada ittes terveeks viikonlopuks) ja sunnuntaina puodista tuttu Ida-Maria.

Pari vapaalippua messuille olis tarjolla, Mut eihän arvontaan noin vaan osallistuta! Siihen on pienet vaatimukset… Oma lehmä ojassa kysyn:
 
Mitä kässämessuilta toivot saavasi?
Kuljetko mieluiten yksin vai porukassa?
Teetkö hankintoja? Jos niin minkälaisia? Valmiita tuotteita vai tarvikkeita?
Teetkö heräteostoksia?
Haetko ideoita?

Jos vastaat, voit voittaa! Voit vastata vaiks et olis tulossakaan...

Arvonnassa on kaks lippua Turun Kädentaitomessuille. Osallistumisaikaa keskiviikkoaamuun asti (siltä varalta, et liput postitetaan ni ehtii varmasti perjantaiks perille). Joku randomigeneraattori taas valitsee lippujen saajat.

Tos viikonloppuna totesin et yleensä mulla on ollu Turun Kässämessujan aikaan kevätsiivouspäivät. Tänä vuonna taitaa vähän lykkääntyä. Mut ei sen niin väliä ku pakkastakin on ja lunta. Tulihan se talvi viimeinkin! Ja ehtiihän sitä sit syksylläkin...

P.S. Jos sulla jotain tilattavaa niin nouto messuilta onnistuu kun laitat sähköpostia. Linkkiin: KLIK.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Räsymatto Felted Tweed



Heinin Pia aikoinaan yllytti mua hankkimaan puotiin RowaninFelted Tweediä. Neulefriikki Pia teki siit ihanan kirjoneuleen… Ja pikkuhiljaa ittellekki tuli hinku tehdä siit jotain. Ensin tein parit lapaset mut sit halusin paidan! Mut ku kaikki värit oli niin ihania enkä osannu päättää et mistä väristä niin…
Otin kymmenen eriväristä kerää ! 

Kirjoneule ei kuuna päivänä tulis valmiiksi, mutta alusta alkaen oli selvää malli. Ihan selkeä ja suora perusnuttu. Koska mulla ei ikinä ole uusia vaatteita niin Mopsien kanssa neulova lähjoitti säälistä mulle joku aika sitten Brendan neuleen, joka on just oikean kokoinen ja mallinen. Siitä otin mittaa.
Tein mallitilkun, pesin ja laskin silmukat tyyliin näin ja näin monta mallitilkullista… (Oon tänki oppinut Mopsineulojalta).
Sit olikin raitavalintoijen aika. Siihen hommaan meillä osallistuttiin ”koko perheen” voimin:
Tassu ja Karvinen antoivat oman mielipiteensä… Kun me aikamme oltiin pyöritelty keriä eri järjestykseen niin annoin randomi stripe –generaattorin hoitaa raitavalinnan. Laskin, et 270 kerrosta ja kuus kerrosta/raita ja painoin entteriä:
Tämmöst tuli. Ja Päättelykeijulla oli aika urakka.
Hiha vähän janskätti mut siitäkin me Tassun kanssa tehtiin kaava:
Sen kaavan mukaan sit neulottiin.

Kauhee juttu kävi siin hihojen tekemisessä ku huomasin et lanka loppuu. Siis puodin hyllyssä olis ollu mut ei millään olsi parin hassun hiharaidan vuoks aloittaa uutta kerää! Siispä viestiä Piikulle et jos sillä vaikka olis jämälankoja… Tää on kans tätä et lankakauppias ens myy langat ja sit ostelee niiitä takaisin! Eikä oo ensmäinen kerta…

Ja sit tein molemmat hihat samalla kertaa – ajattelin et jos langat vieläkin loppuu n isit sävellän. Kerran meinas loppua (ku en muistanu et olin Piikut tätäkin väriä pyytäny) ja Karvis yllytti tekemään yhden erilaisen raidan:
Toi keltainen on nimeltään Karvisraita! Vois se olla Tassuraitakin, sillä Tassu tykkäs erityisesti juuri tuosta keltaisesta – Se kerä oli pätkänpätkänpätkinä koko neuleen ajan!

Lopputuloksesta tykkään (vaikka hihat pitää kääriä).
Kiva neule.
Peruskäyttöjuttu.
Tykkään.

Ai juu: Kaikkest eniten ihmetyttää lopullinen langan menekki:  vain 440 g ja mä olen sentään ainaski kokoa XXL! Puikoilla 3½ tikuttelin menemään. Paitsi sen toisen hihan yhden illan nelosella… Puolentoista tunnin neulomisen purkaa ihan helposti parissa minuutissa! 

Vaiks mä ne pura enkä parsi. Mukamas.

Joskus on vaan pakko venyy.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kevätretkellä

Miksiköhän monasti tulee lähdettyä merta edemmäs, vaikka ihan läheltäkin löytyy kivoja retkikohteita?

Sunnuntaina tehtiin kevätretki lähelle. Pakattiin reppuun puita, sytykkeitä, makkarat ja sinappia. Ehkäpä vaan kilometri ajettiin autolla, parkeerattiin tien poskeen ja lähdettiin seuraamaan keltaisia merkkinauhoja.

Heti alkumatkasta hankin itselleni viikon korvamadon:
Teki mieli kailottaa täyteen ääneen siellä et LAIK ÖÖ BRIITS OUVÖÖ TRAPELT VOTÖR. Mut oli kuitenkin vähän sellainen olo, et siellä mettäs voi olla joku muukin...

Hevonpään laavu löytyi helposti. Siellä oli jo joku ehtinyt sytyttää tulet. Meillä ei vielä ollut nälkä eikä väsyttänytkään, joten jatkoimme  eteenpäin Vakkavuorelle. Alkumatka menikin reippaasti, mutta loppumatkalla hengästytti ja reisissä alkoi tuntua melkein pystysuoran rinteen kiipeäminen:
Perille päästyämme matkan rasitukset palkittiin komeilla maisemilla jotain 70 metriä meren pinnan yläpuolella:
Tästä kuvasta selviää miten lähellä "kotia" oltiin. Karvislandia on yksi kuvan taloista.

Hiukan hangähdettiin ja istuttiin kalliolla maisemia ihaillen. Vaikka aurinko paistoi, niin kova tuuli pakottii jatkamaan matkaa. Makkaranpaistokin alkoi massun mielestä olla ihan kiva vaihtoehto... Ajateltiin ensin etsiä alaspääsyyn "se helpompi reitti". Lopulta todettiin (niinkuin monta kertaa kesäisillä saaristomatkoillakin) et kyllä helpoin reitti taitaa olla se merkitty. Myöhemmin katsottin kartasta et jyrkännettä alas me taas oltais yritetty...

Takaisin laavun suuntaan...
Pääsimme valmiille hiillokselle, johon vaan lisättiin omat puut:
Grillikausi 2014 on nyt avattu!
Voi että se kauden eka ulkotulilla paistettu makkara sinapin ja limskan kanssa nautittuna maistuikin hyvältä!

Puumerkit laavun kirjaan ja paluumatkalle. Pitihän taas lähteä "omaa reittiä"... Suunta oli ihan pielessä - ei sentään tarvinnut puhelimen karttaohjelmaa avata! Mitäs me "suunnistajat".

Tosi kivan retken jälkeen minä tartuin haravaan (raparperit on jo tulossa) ja "Meidän Pojat" ulkoilivat kumpikin toinen toistensa narun jatkeena pihalla. Ei olis millään malttanut mennä sisälle!

Suutarin lapsethan kulkee ilman kenkiä ja lankakauppiaan poikaystävä rikkinäisissä villasukissa. Minähän EN parsi. Paitsi...jos on oikein mukava fiilis. Neljä paria sukkia sai muutaman käyttökerran verran lisää elinikää:
Ja ku oli muutenk kivaa ni päätin olla kiukuttelematta siitä, etten naistenpäivänä saanut keltaisia tulppaaneja. Sain jotain paljon tärkeämpää:

Sammutuspeite! Olen tällaista odotellut jo melkein vuoden mut kukaan ei oo sellaista antanut. Olen kyllä saanut mm. sytykeruusuja (jotka on niin nättejä etten raaski käyttää), etten vaan itte alkais tekemään (olen tehnyt pari kertaa ilman onnettomuuksia). Tämä peitto on niin kivan näköinenki, et sen voi oikeasti laittaa ihan esille ja seinään. Kiitti ja Pus pus!

Siis et mä en parsi. Mut äiti parsii...viimeeks hän oli sitä mieltä, et mun sukat on niin atomeina ettei siinä enää parsimiset auta. Nyt mulla on ihan uudet terät! Äitin tekemät. Kiitos äiskä!
Monta kuvaa yritin ottaa mut Tassu on vissiin sitä mieltä et ku ne on mummin tekemät ni ne on hänen sukkkansa...

Onni on...Kiva keväinen viikonloppu ja yhdet ihan ehjät villasukat!