keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kaupunkielämään totuttelua

Moikka kamut! Tassu täällä pitkäst aikaa.

Kesä meni ihan kivasti - kiitos kysymästä. Tosin alkukesästä oli aika kylmää ja tuuli niin kamalasti, ettei mökillä kuullu myyrien ääntä ollenkaan. Onneks mul on hyvä turkki ni ei tullu kylmä. Loppukesäst taas oli niin kuuma, etten jaksanu myyrästää. Turkkikin oli vähän liikaa ja äiskä yritti helpotta mun olo kastelemalla. En viittiny sil sanoo ettei siit mitään hyötyä oo, mut en kauheesti viittiny sitä raapiakaan - mun parasta se varmaan ajatteli.
Kuus viikkoa meni mökillä ihan mukavasti. Nyt ollan täs pari viikkoa opeteltu kaupunkielämään:
Jos on villinä ja vapaana kulkenu koko kesän ni arvatkaapa kiinnostaako kulkea narun jatkeena pitkin asfaltteja? No ei. Kun viimeinkin olis sopivat myyrästyskelit ni me ollaan kaupungis. Onks järkee? No ei.

Viime sunnuntaina mä taas aavistelin et jotain on tekeillä. Pysyin piilossa. Huomasin mökillä aamusta alkaen lähdön tunnelmaa. Äiskä siivos, sit pilkottiin jotain puita ja tiskattiin (Äiskä siivoo ja tiskaa vaa ku ollaan lähdössä pois). Mä näin jotain epäilyttävän näköisiä kassejakin terassilla... En menny edes tarkistamaan kalasaalista vaiks tiesin kyl et ahvenia oli. Mieli teki mut hain ittelleni ison myyrän ja söin sen.

Kahdeksan maissa illalla porukat sit kyllästyi odottelemaan. Ne laittoi saunan päälle ja päättivät et ei me mihinkään kaupunkiin lähdetä. Minähän olin päättäny sen jo aikaa sitte... Odottelin varmuuden vuoks vielä pari tuntia mut kymmenelt illal päätin et ahvenet vois sittenki maistua. Ei tullu kiitosta mut sain sentään muutaman fileen...

Äiskä valitti mun käytöksestä Mummille. Ihan turhaan - Mummi muistutti et mun kotiintuloaikahan on kymmenelt. Ollu koko kesän. Ja olen melkeen joka päivä tullu ajoissa. Miks ihmees joku sunnuntai kotiintuloaika onkin yhtäikkiä kolme tai viis iltapäivällä? Mun Mummi on mun mielestä fiksu ihminen. Mummit vissin on fiksumpia ku äiskät vai kui?

Nyt mä kulutan päivät nukkuen ja iltaisin bongaan lintuja ja ohi kulkevia koiria parvekkeella. Ja autan mä näis syksyn puuhis. Niinku pidän huolta kuivattavist yrteist:
Ja onhan täällä mun oma Murunen, jota en oo nähny koko kesänä. Sitä olen tarponut ja hellinyt aika paljon. Ikävä on ollu. Äiskän mielestä mun ja Murusen rakkaus on niin söpöä et mulle ei loppujen lopuks voi olla vihainen!
Äiskä on ollu aika saamaton nois kässyjutuis viime aikoina. Nyt siiheki asiaan tulee muutos. Me ilmoittauduttiin Sukkasatoon. Heinälatoon saatiin kutsu. Mä olisin kyl mielummin menny Myyränkoloon, mut sellast vaihtoehtoo ei ollu.

Meil on muutama satotavoitekin. Ensteks äiskä tarvii ohkaset mustat yksväriset sukat ittellensä. Silt varalt et joskus tarttee olla kävelykengissä ja siistinä. Sit sil on jo puodis yks uus sukkalehti ja ennen satoilun alkua se saa vielä teeteen uuden sukkalehden. Niis on varmaan kivoi mallei. Ja äiskän puotiin on tulos uusii sukkalankoi syksyn aikana vaiks kuinka paljon. Äiskä testineuloo ja minä toimin laadunvalvojana. Ja jos jotain valmistuu ni just ennen Joulua äiskä hätäpäissään paketoi ne lahjapaketteihin. Mä en tartte sukkii. Mul on jo. Hienot valkoiset Lenita-sukat.
Nymää kerään muutaman päivän voimia et oon sit täydes iskus kannustamaan äiskää ku Sukkasato alkaa ens maanataina!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Iloa väreistä

Turussa Aurajoen Opastuskeskus Myllärintalossa on Eliisa Laineen lämminhenkinen pienoisryijynäyttely, jonka nimi on" Iloa väreistä."
Näyttely on avoinna vielä elokuun loppuun (mahdollisesti vielä syyskuussakin).

Vierailin näyttelyssä viime keskiviikkona. Myllärintalon yläkerrassa oleva värileikki toi iloa ankeanharmaaseen sadepäivään. Halistenkoski kuohui hurjana rankkasateiden jälkeen:

Näin Eliisa kertoo itse:



Tämä oli se ensimmäinen:
Joku on saattanut nähdä samanlaisen Anjalinin ikkunassa tai seinällä... Mieltä lämmittää huomata, että meikäläisen vuosien takainen värileikki on ollut Eliisan inspiraation lähteenä.

Langanloput ovat päätyneet lapasiksi:
Tässä vielä Vuodenajat:
Syksyä odotellessa...

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Satavuotias kaatui saaressa



Viime viikon loppupuoli oli taas menoa ja meininkiä. Tapahtumia riitti pihatalkoista yllätysvierailuun! Lopuksi päädyttiin mökille.
Pihatalkoissa oli kivaa – oli muuten ekat talkoot meidän taloyhtiössä ja toivon niitä tulevan lisää. Itse venyin autotallien ja roskistönön lakaisun jälkeen ittelleni ihan uusiin sfääreihin – rikkaruohoja nyppimään (nypin kaikki tillin ja porkkanan näköiset ku ajattelin ettei varmaan sellaisia kukaan oo kerrostalon puskien juureen istuttanu) ja raksimaan kuivia ruusunoksia (tais siinä muutama eläväkin oksa saada lähdöt). Todistusaineistoa ei ole, koska pikkukamera oli karkuteillä.
Lauantaina oli sit tarkoitus ryhtyä puunkaatohommiin. Aina kun alettiin ryhtymään alkoi sade. Kuka ny sateella puita kaatais? Siispä opettelin koukkuamista kun tällä viikolla teeteemyymälöissä eli myös Anjalinilla koukutaan.
No se sade sit iltapäivällä loppus..Käytiin naapurissa lainaamassa pitkät tikkaat ja viriteltiin kaatoköysi korkealle. Ennen varsinaista työtä vielä syötiin ettei tule energiapula keksen hommien.

Blogikuvaaja Karvisen mielestä tänne blogiin olisi ollut tarpeen laatia kuvasarja oikeaoppisesta puunkaadosta vaan ehkäpä hän lauantain jälkeen on tullut toisiin ajatuksiin. Jospa hyvä ajatus olis tehdä kuvasarja siitä miten puuta EI pidä kaataa…
Ei ihan menny ku Stömsössä, mutta puu kaatui, kukaan ei kuollu, saares on sähköt eikä yksikään mökkelö karsiny vaurioita. Puu kaatui kovalla rytinällä, mutta vähän väärään suuntaan. Tuolla se runko makaa ja tänne ylärinteeseen se oli tarkoitus kaataa...
Joskus tuntuu siltä, että mun elämä ja touhut on jotenkin normaalia onnettomuusalttiimpia. Just pari viikkoa sitten menin mukkelis makkelis aamukasteisessa veneessä saaden koko kropan edestä mustelmia. Ja jos se lentävä kauko-ohjattava puunkaatovinssi olis oikeasti osunu johonkin,  niin pahaa jälkeä olis tullu...
Jännityksen lauettua (pienten hömpsyjen jälkeen) kävin vielä laskemassa puun vuosirenkaat. Ainakin satavuotias, mutta terve mäntyvanhus oli!
Piti vielä suojata kanto. Blogikissalla kun on tapana tarkistaa työn laatu – mikä homma oliskaan ollu leikellä pois sen turkista kaikki pihkakökkärät!

Joskus tuntuu et meidän katti on oikea pikkupoika. Mitä likaisempi niin sen parempi. Nyt kun maailma on täynnä koivunsiemeniä niin mikäs niissä on kieriskellä odotellen rapsutuksia:
Ihan vaan silloin tällöin on sellainen olo, et vähän vähempikin jännittävä elämä riittäis. Voisi vapaa-ajalla surffailla netissä ja makoilla soffalla neule käsissä katsellen telkkua. Tosin silloin voisi jäädä näkemättä monet luonnon ihmeet kuten tämäkin ”lutikka”:
Tai kypsymässä olevat puolukat:
Tai luonnon rakennustaiteen ihmeet:
Sunnuntaina alettiin raivaamaan puuta. Tästä kasasta saa karsimisen jälkeen monta kertaa pataveden lämpimäksi ja elotulille komeat roihut:
Tästä (puhumattakaan satavuotiaan rungosta) saadaan lämmintä saunaa ja mökkiä pitkäksi aikaa: 
On se vaan ollut mukavaa muutamana aamuna herätä kaupunkikodin sängyssä ukkosen jyrinään ja salamointiin ja rankkasateeseen ja todeta et onpa kivaa ku ei tartte lähteä veneellä töihin! Syksyssä on kivojakin asioita.

lauantai 16. elokuuta 2014

Mansikkakiivit ja koukkuamista

Kässäpussissa pitää olla aina useampi keskeneräinen. Lisäks siellä pitää olla muutama varalankakerä. Usein mun varakerät on sukkalankojen jämiä. Kiivimansikkajämät on koko kesän kulkeneet mukana. Onhan se nyt noloa, että ohje on lähtöisin meidän puodista eikä itsellä ole mallisukkia olenkaan!

Veneretkineuleena mukana kulkeneista tulikin negatiivit eli Mansikkakiivit kun tuota pinkkiä lankaa oli enemmän. Välillä sukat oli telakalla niin pitkään, että aina tauon jälkeen neuleeseen tuli "jälki" kun käsiala oli muuttunut. Viimeiset kerrokset neuloin kynttilänvalossa viime viikon lauantai-iltana kun odoteltiin superkuun nousemista. Lopputulos oli aika "ruttuinen".

Vesi vanhin voitehista - pieni lämminvesi-etikkakylpy tasoitteli sukat esittelykelpoisiksi ainakin puodin laatupäällikön mielestä.
Lanka: teetee salla, pohjaväriä 2 kerää ja kuvioväriä 1. Puikot Knit Pro Symphonie Wood 20 cm 3,5mm.

Ja nähtiin se kuukin - naapurin laiturilla käytiin kuvaamassa. Kaikenlaista naapurista ollaan lainailtu mut tää oli eka kerta ku lainattiin kuukin taivaalta!
Tällä viikolla ollaan puodissa perehdytty koukkuamisen saloihin. Omat harjoitukseni ovat vielä vaiheessa (ja kamera kadoksissa), mutta Ida-Marian taiga-kauluri on jo valmiina:
Lankana teetee taiga high, koukkamiskoukku nro 8, menekki 1 vyyhti ja Knit Pron kivat napit kruunaa lopputuloksen!

Vaikka koukku ei tunnetusti sovi mun käteen, niin on ollut jännittävää huomata miten monenlaista pintaa voi saada aikaan koukkuamalla. Välillä on ähisty, puhistu ja vähän kiroiltukin, mutta uuden oppiminen on ollut tosi hauskaa ja innostavaa!

Ensi viikolla 18.-22.8 Anjalinlla ollaan Koukussa koukkuamiseen. Luvassa ohjeita, lankatarjouksia ja harjoittelua "kädestä pitäen". Tervetuloa!

lauantai 9. elokuuta 2014

Virkistäytymispäivä



Tiistaina vietettiin Anjalinin henkilökunnan virkistäytymispäivää. Missäpä muualla kuin mökillä.

Mukana oli verkkokauppavastaava Ida-Maria, laatupäällikkö Tassu, kanavalankapäällikkö Tommy, kuvausalusta Sasha sekä kuski ja ulkopuolinen konsultti (jolta kukaan ei kysy neuvoja, mutta niitä tulee silti) Karvinen ja minä.

Päivän aikana grillailtiin:
Ongittiin ja pilkittiin ahvenia:
Molemmat pojat saivat yhden, jotka pienen kiistelyn jälkeen perattiin ja luovutettiin laatupäällikölle.
Tassu kyllä tietää, että ämpärissä on herkkua.
Veneretki Airistolle tehtiin ja pojat saivat kokeilla veneen ohjaamista.

Aarresaaren metsästä löytyi vaikka mitä jännää:



Merestä kerättiin simpukoita:
Ja jännittävän näköisiä kiviä:
Kiivettiin katsomaan maisemia:
Nuotiokin tehtiin rantahiekkaan kun lähtiessä ei vielä ollut metsäpalovaroitusta…
Makkarat paistettiin ja vaahtokarkit:
Saaressa oli kamalasti amppareita. Onneksi en hörpännyt tölkistä – siinä olisi voinut käydä huonosti:
Toinen pojista oli oikea vesipeto ja pienempikin vähän uskaltautui kokeilemaan pelastusliivien (ja Susun) kantavuutta meressä. Harmi, ettei meidän ranta ole kovinkaan lapsiystävällinen.

Mustikoitakin löytyi edelleen vaikka niitä käy öisin popsimassa myös Mauri Mäyrä rouvineen:
Saunan jälkeen tehtiin vielä pieni kierros saaren ympäri pikkuveneellä:
Virkistymisestä en tiedä, mutta alkeelliset olosuhteet ja kesän 32. perättäinen hellepäivä oli tavallisesta arjesta kaukana. Montaakaan silmukkaa ei neulottu eikä tietokonetta avattu koko päivänä!
Minäkin tein jotain tavallisuudesta poikkeavaa eli pesin perunat:
Huomaatteko Karvisen maalaamat kesävarpaat…
Auringon laskettua uni maittoi ja aamulla oli aikainen lähtö takaisin ”sivistykseen”.

Päivän jälkeen Ida ja pojat saivat hyvin ansaitun vapaapäivän ja pari lomapäivää, jotka viettivät vähän toisenlaisissa merkeissä. Minä palasin viimein pelipaikalle ja yritin parhaani mukaan tuurata verkkokauppavastaavaa vaihtelevalla menestyksellä…

Tässä vielä kuva perjantai aamulta. Aamu-uinnilla ennen töihin lähtöä huomasin, että matkalaiset ovat juuri ohittaneet Aarresaaren vähän isommalla aluksella ja palaamassa lomareissultaan:

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Etätyöviikko, märkä kissa ja yks Salkkari (taas)



 LÄÄH!

Terveisiä mökiltä! Täällä ollaan vietetty helteistä etätyöviikkoa kymmenen päivää. Ihan tosi – olen oikeasti tehnyt myös töitä monena päivänä. Nukittanut keinutuolinmattoa asiakkaalle ja vähän aloitellut toiselle asiakkaalle ponchoa:
Sukkaakin pukkas mut lanka loppui kesken. Sen sijaan jälleen yks Salkkari on tullut valmiiksi:
Kuvattiin pikapikaa tänään heti uimisen jälkeen… Alpakka on aikas lämmintä.

Moni on kysynyt voisko Salkkarin tehdä jostain muusta ku mohairista. Kokeilin teeteen Alpakka+ -lankaa ja hyvin toimi. Ihan ohjeen mukaan tein – samat puikot ja silmukat. En ole aikaisemmin tehnyt tästä teeteen paksummasta alpakkalangasta mitään ja tämä oli kyllä positiivinen kokemus. Se ohuempi versio ei oo mitenkään mun ykkössuosikkini ja siksi olen vältellyt tätäkin lankaa – ihan turhaan.
Langan menekki noin 180 g ”Noin” siks et mökillä oleva digivaaka näyttää kaikki lukemat niin et viimeinen numero on 7. Meidän kalasaaliitkin on aina vaikkapa 357 g tai 627 g ja langan kulutus oli 187 g (ja neljännessä kerässä on tällä hetkellä jäljellä 27 g). Ei me tääl olla niin tarkkoja. 

Helteestä ollaan kärsitty, vaikka täällä meren rannalla on ihan varmasti viileämpää kuin kaupungissa! Mut ajatelkaapa miten kuuma Tassulla onkaan! Katti ei paljoa liikuskele ja välillä ollaan oltu ihan huolissamme siitä varsinkin kun se ei juo vettä. Päätettiin vähän helpottaa sen oloa. Eri juttu on et onko Tassu samaa mieltä asiasta…
Amme täyteen vettä ja katti perään:
 Ei se ihan helppoa ole...
 Taistelua...
 Rimpuilua...
Ei ihan onnistunut.. Mutta ainakin häntä ja peppu saatiin kasteltua enkä ole pahasti naarmuilla edes. Turkin ojennukseen laittamiseen meni monta tuntia, mutta ehkäpä Tassu sai myös muutaman pisaran vettä sisuksiinsa. Erilaisia kasteluoperaatioita ollaan toistettu monta kertaa. Tänään vaan kaadoin kauhalla vettä sen niskaan.

Pidinhän minä sitten pari ihan oikeaa lomapäivääkin. Sen huomasi heti säätilassakin:
Keskiviikkoiltana haettiin äiti ja isä Paraisilta veneellä tänne. Eipä matkalla kastuttu ku ajettiin täyttä vauhtia ukkospilviä pakoon ja oltiin sateen ajan kaupassa.
Torstai kului aamun ukonilman jälkeen mustikkapuskissa. Porukat saivat mukaansa yli kolme litraa marjoja ja minä epäleipuri ylitin itseni tekemällä piirakan! Mut kyllä minä niin mieleni pahoitin kun Karvis valitti et piirakassa oli LIIKAA mustikoita…

Saunottiin tietenkin maailman parhaissa löylyissä ja uitiin. Ja herkuteltiin. Olin jo aikaisemmin lupaillut et kun äiti ja isä tulee ni sitten tehdään kanttarellisoosia. 
Jostain syystä tämä soosin alku nauratti kaikkia… Muut eivät tienneet et mulla oli jääkaapissa jemmassa nämä:
Äidin ja isän kasvattamien perunoiden kanssa näistä syntyi oikea juhla-ateria. Nam!

Eilisaamuna aloin stressata maanantaisella töihinmenolla. Yhtään puhdasta vaatetta ei ollut ja yli viikon postit oli katsomatta. Päätin tehdä pikavisiitin kaupunkiin pyykkikassin kanssa. Lähdin ennen kukonlaulua tarkoituksenani palata ennen ku tulee kamalan kuumaa… Ihan vähän vähempi vauhti olis riittänyt. Rantautumispuuhissa aamukasteisessa veneessä liukastuin ja tein kunnon kuperkeikan! Nyt käsivartta koristaa komeat mustelmat, jotka näyttää koko ajan vaan pahemmalta. Sen siit saa ku yrittää olla liian nopea liikkeissään… Mut onpahan käyty kaupungissa kastelemassa kukat, toteamassa et postiluukusta on tullut pelkkiä mainoksia  ja huomenna on puhdas mekko laittaa päälle töihin.

Työviikko puodissa alkaa ”pehmeällä laskulla” sillä tiistaina vietämme Anjalinin ”Henkilökunnan Virkistyspäivää”. Kivijalkapuoti on tiistaina 5.8. suljettuna ja keskiviikkoaamuna avaamme poikkeuksellisesti vasta kymmeneltä. Verkkopuoti on kyl auki aina.
Tässä Tassufaneille vielä "viikon kuva", jonka nimi on ”Kissa ja Hiiri”: