tiistai 29. syyskuuta 2015

Hei Tonttu-ukot hyppikää ja pyromaanin vapaapäivä



Jossain naamakirjan syövereissä törmäsin muutama päivä sitten ankaraan totuuteen – Jouluun oli enää 100 päivää. Nyt on pal vähemmän. Sadan päivän kuluttua se on jo ohitte.
 Sukkasatoon sit tonttusukkaa. Monta vuotta olen suunnitellut – malli on julkaistu Kauneimmat Joulun Käsityöt lehdessä 2012.

Lankana teeteen Salla (=meidän puodin sevekorvike), menekki 1 kerä valkoista, punaista ja tumman harmaata ja 2 kerää vaaleaa harmaata yht. 134 g. Puikkoina resorissa 3,25 mm KnitPro sukkikset ja muuten sekalainen kokoelma 3½ mm Addin Bambuja ja Knit Picks sukkiksia. Miten niin kolmepuolikkailla sukkapuikoilla on taipumus kadota teille tietämättömille?

Edellisten tossujen myötä olen vähän alkanut pehmetä myös ”turhakkeille” eli neulomisen pikku apureille. Siispä kirjoneuleessa testailin erilaisia sormeen pujotettavia ohjaimia. Parhaiten omasta mielestäni toimi Knit Picksin versio:
Ja ihan turhaa on jonkun aluehallintoviraston tarkastajan lähetellä meille ukaaseja – meillä kyllä huolehditaan taukojumpasta:

Kuvausmallina olleen Ida-Marian reidet ja vatsalihakset saivat tänään ihan varmasti jumppaa riittämiin!
Ja sit se vapaapäivä… Lauantaiaamun maisema kuin peili:
Niin tyyntä et Tassukin uskalsi laiturille:

Blogikuvaaja lähti poikatten kalareissulle Nauvoon (heihei!):
Ja pyromaanin vapaa viikonloppu alkoi. Tosin työnvalvoja oli mukana hommassa:
 Kesän aikana kerätyt risut sytytettiin:
 Ensihiilloksen jälkeen pakkasin sian folioon ja märkään sanomalehteen ja uudelleen folioon:
 Nyytti nuotioon ja lisää risuja sun muuta poltettavaa päälle. Muutama tunti siinä meni. Saunan jälkeen nyytti nyhdettiin:
 Sitten käyn popsimaan:
 Työnjohto (ja myyräjahti) oli ollut rankkaa:
 Ja sika oli liian suolaista… Sunnuntaina siivoilin mökkiä ja seurailin muuttolintujen menoa. Kannoin kaivosta vedet pataan ja muistelin miten vaan pari kuukautta sitten samaan hommaan meni koko päivä kyynärsauvojen kanssa! Miten ihmeessä noi krämpät niin nopeasti unohtuukaan?

Iltapäivällä Karvis palasi kalareissultaan ja Tassu sai tuliaisiks komean hauen. Me vielä jäätiin odottelemaan maanantaiaamun kuunpimennystä. Aamulla kello soi, todettiin et taivas on pilvessä, kamalan kylmää ja pimeää oli ja piti vielä odotella et päivä valkenis ennen töihinlähtöä. Pimennys jäi väliin mut kiva viikonloppu latas akkuja. Tänään kävin ekan kerran sauvakävelyllä sitten viime kevään. En kyynär- vaan ihan oikeilla dementiasauvoilla! 


Kyl tää täst – tonttuakka alkaa pikkuhiljaa hyppiä taas!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Saumasukkia



Kansalaisopiston kässyt on taas alkanu. Ensimmäinen kerta jäi väliin, joten ajattelin kerätä opelta pisteet kotiin tekemällä ”kotiläksyt” kakkoskerralle, ettei tuu laiskanläksyä. Viime keväänä saatiin opelta Kodin Pellervossa olleen saumasukan ohje. Tikuttelin töppösiä vielä edellisenä iltana pikavauhtia siihen kohtaan et ope sais neuvoa mulle sen sauman.

Hienot saumat tuli eikä yhtään tunnu jalan alla mitään möykkyjä. Vasta kun kumpikin töppönen oli saumoineen päivineen valmiina huomasin ”pienen” mokan:


Vaikka kuinka venyttelisin niin noista ei saa kahta saman kokoista! Nolotti ja mielessä pikkuisen pyörii et tarviinkohan sittenkin sen vuoden turhakkeeksi nimeämäni sormeen laitettavan elektronisen kerroslaskurin…


Koska meillähän ei pureta, niin olipahan pakko tehdä molemmille töppöselle kaveri!


Malli oli hauska. Se neulottiin tasona alusta loppuun. Ensin varsi, sitten molemmat puolet kantapäistä ainaoikeaa ja perään teräosa. Lopuksi virkattiin piilosilmukoilla tossu ympäri ja silmukoitiin sauma ketjun takasilmukoista työn oikealta puolelta. Sauma näyttää ihan aina oikein neuleelta mut virkkuuta ja ompelua siinä on ja se on ihan litteä! Kiva ja nopea malli niille, jotka kammoksuu sukkapuikkoja.
Puikot oli 3½ mm Knit Picks pyöröt 60 cm kaapelilla ja virkkuukoukkuna 4½ mm KnitPro Waves. Lankana teetee Salla ja lankaa kului kaksiin töppösiin yhteensä 234 g. Sukkasatoon päätyvät nämä numeroilla 5 ja 6.

Hassua muuten miten tasona neuloessa saman kokoisilla puikoilla tulee paljon löysempää ku sukkapuikoilla! Vai onkohan mun alitajuntaan jotenkin liimautunut ajatus siitä et sukkapuikoilla pitää tehdä napakkaa ja pyöröillä ottaa neulominen löysin rantein?

Viikolla Tassulla kävi vieras. Minua tietenkin vähän etukäteen jänskätti, miten Tassu käyttäytyy… Olisihan se ollut vieraalle kauhea pettymys, jos Tassu olisi lymyillyt koko illan sängyn alla tai saunassa. Vaan ei – Tassu kyllä tuntee kissaihmisen ja hän käyttäytyi kuin oikea gentelmanni! Oikein oli seurallinen  kuten kuvasta näkyy:


Ja äiskälläkin oli kivaa. Juttua olis riittänyt vaikka kuinka pitkälle iltaan!

Nyt meillä on lauantaivapaa ja me ollaan mökillä. Upea aamu on ja Tassu on jo pyydystänyt ensimmäisen myyränsä tälle päivälle.

Hyvää viikonloppua kaikille!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Vitamiinisukat



Räsymattosukkia on viime aikoina vilahdellut siellä sun täällä. Ideahan on et kahdesta erivärisestä raitalangasta tikutellaan sukat 2-3 krs/väri. Lankakauppiaanahan jämälankasukat ei kauheesti kiinnosta, mutta jos jämälankapussissa on ihanaa raitalankaa niin nuukuus ja laumasieluisuus vie voiton hyvistäkin periaatteista…

Viikko sitten tiistaina alkoi pukkaamaan räkätautia. Ensin tuli kurkku kipeeks, sitten alkoi aivastelu ja nuhatus. Vitamiiniahan siihen tarvittiin:


Ja niinhän siinä kävi, ettei jämälangat riittäneet vaikka tein normivartta (=20 cm vähintään) lyhyemmän varren (vaan 17 cm)… Keskenhän se vihreä sit loppui. Kärkikavennuksiin tarvittiin pikkuisen paikkalankaa, joka oli pätkä vihreää Regian Fluormaniaa, jonka nyppäsin yhden keränlopun välistä. 

Aurinkoisesta lopputuloksesta päätellen saatiin sukkiin vielä D-vitamiinia jatkoksi. Luut tykkää. Raitasukka on raitasukka vaikka sitä räsymatoksi kutsutaan. Olisi ehkä pitänyt valita selkeästi toisistaan poikkeavat värisävyt (kerällä ne keltainen ja vihreä näyttivät ihan eriltä).


Räkätautia ei parantaneet vitamiinisukat vaan se, että vihdoin ja viimein neljän kuukauden pakollisen tauon jälkeen pääsin ihan itte pikkuveneellä saareen:
Sinne Vapparille jäi räkätauti kun Merkkurin kaasukahva kaakossa lauantai-iltapäivänä hyppelehdin yli aaltojen riemusta kiljuen! Voi sitä iloa, vauhdin hurmaa ja itsenäisen liikkumisen vapautta! Onneksi tähän aikaan vuodesta on aika vähän muuta veneliikennettä… Harmitti vaan kun kukaan ei nähnyt mun TÄYDELLISTÄ rantautumista (Karvis ehti perille omalla veneellään monta minuuttia myöhemmin).

Lauantai-iltana saunan jälkeen jättirankkasade yllätti saarelaiset. Nopeastihan se meni ohi, ja  siivestimme naapurien grillivalkeaa iltapalan kypsentämiseen. 
Sapuskan jälkeen kotipolku kutsui ja iltapimeällä oli kässäpussin vakiovarusteena oleva otsalamppu jo tarpeellinen.
Peilityyni syysaamu oli upea ja hiukan harmitti ettei illan aallokossa ja sateen pelossa laskettu verkkoja.

Mökin katto on pahasti sammaloitunut ja männynneulaset saa sen sammaloitumaan koko ajan pahemmin. Oon siitä Karviselle vähän vihjaillut (lue: jäkättäny) pitkin kesää et asialle tarttis tehdä jotain ennekuin vesi tulee taas läpi. Alkaahan sitä tapahtua kun projektiin saadaan koneita!


Motonetin tarjouksesta lehtipuhallin...

Ja sammalmyrkkyä kera suihkutusvälineen.

Sunnuntaina sit Karvis oli Katto-Kassisena ja minä seisoin kädet taskussa alhaalla valmiina soittamaan 112 siltä varalta et jos se putoo alas:
Nyt sit odotellaan mitä sammaleille seuraavaksi tapahtuu…

Myöhemmin me Tassun kanssa jatkettiin iloitsemista liikkumisen vapaudesta ja lähdettiin sienimetsään:
Yksi suppilovahvero löytyi ja piirakallinen kanstuja.
 Ja sukkasatoiluhan jatkuu kommelluksien merkeissä koska meillähän ei pureta!

lauantai 19. syyskuuta 2015

Saniaisia jalkaan ja kissoja korvaan



Vähän ennen sukkasadon alkua puodissa poikkesi Saniasisukkien suunnittelija Malli löytyi tämän vuoden ensimmäisestä Ullaneuleesta ja se oli NIIN nätti, et piti ihan pidätellä itteäni etten luonut silmukoita hetipaikalla! Vähältä piti etten ottanu varaslähtöä sukkasatoon. Tosin tänä vuonna siihenkin olisi ollut tilaisuus kun siellä räveltämössä on oma ryhmänsä varaslähdöille ja ufoille.

Langaksi valikoitui Facen kässäryhmissä kehuttu kesäsukkalanka Katian Cotton stretch. Ohjeen puikkosuositus oli 2 mm ja se vähän hirvitti… Päätin sit tehdä 2½ puikoilla ja purkuun meni. Olis tullu sopivat sukat elefantille!

Yleensä teen aina resorin 2 o 2 n ku 1 o 1 n tulee mun käsialalla rumaa ja epätasaista. Tuo kierretty oikea silmukka kuitenkin näyttää kauniilta – päätän kokeilla sitä joskus vielä villaankin!
Mallineule on mielestäni tosi kaunis ja muutaman mallikerran toiston jälkeen se jäi mieleen niin, ettei koko ajan tarvinnut pällistellä kaaviota. Siitä huolimatta sukkien valmistuminen kesti ja kesti. Joka aamu ennen töihin lähtöä kattelin uutisia, hörpin pannullisen kahvia ja neuloin kaksi mallikertaa. 
Kotona siks et pelkäsin katkaisevani ne ohuenohuet kakkosen hammastikut töissä.
Kantapohjassa oli kiva ratkaisu, mutta ohjeen mukaista 28 silmukkaa en kantalapun reunasta mitenkään saanut poimittua. Yritystä oli kyllä. Lopulta poimin vaan 16 kun se määrä poimiutui mukavasti.
Lankaa kului 96 g, ja puikot siis ne 2 mm Knit Picks 15 cm sukkikset. Cotton Stretch ei ihan kärkipäähän omalle sukkalankasuosikkilistalleni päätynyt, mutta sehän on selvää kun olen tällainen villa-alpakkafani. Kesäsukissa kuitenkin ihan toimiva lanka ja uskon ettei se lörpsähdä niin kuin pelkkää puuvillaa olevat eikä hiosta kuten puuvilla-akryylisekoitteet. Sitä paitsi monet on neulonu tätä lankaa jopa kolmosen puikoilla ja hyviä sukkia on tullu. Oon nähny parit. Toisetkin saniaiset meinaan tehdä jostain sukkavillasta ja silloin voin varmasti käyttää isompi puikkoloisia – ainaki 2,25 millisiä!

Mietin et kehtaankos näitä sukkia edes julkaista mut mallin tekijä kävi ne tarkastamassa ja mitä ilmeisimmin sain hyväksynnän. Kuulemma niihin kantatilkusta noukittaviin silmukoihin piti joku luku laittaa – ei se niin tarkkaa oo! Hienoa – tuosta asenteesta minä pidän!
Pidän myös kissoista (yllätys yllätys). Mulla on vuosia ollu Karviselta saadut kisukorvikset ja nyt niitä on enää yks! Voi murhe! Oon sitä kadonnutta kaveria etsinyt joka paikasta. Kävin jopa imurin pölypussin läpi varmuuden vuoksi. Ei löytyny. Ei myöskään Tassun leluhiiriä (yleens pöyimuri syö niitäkin), mut leipäpussin sulkijoita ja kisaanhiekkaa oli pölyn ja kissankarvojen lisäksi. Se kadonnut kisukorvis on mitä ilmeisimmin päättänyt heittäytyä villikissaksi…

Nyt on tilanne parantunut ja korvissa killuttelee kissoja niin et on jopa vaihtureita! 
Piiku kävi etelänaapurissa. En saanut tuliaisiksi vironvillaa (onneks, koska se on karkeaa ja haisee pahalle) vaan iloiset kissakaverukset! Kiitos!
Juhannuksen jälkeen näin MiunMaun blogissa kivat kissakorvikset ja heti piti laittaa viestiä et mulle kans! Muutama viikko siinä meni kun oravannahkakauppoja hierottiin ja tarvikkeita hankittiin puolin ja toisin, mutta nyt mulla on ihan ikiomat Tassukkaat! Koukku on erilainen ku alkuperäisessä mallissa ja nämä on tietenkin enempi meidän Tassun näköiset (huomatkaa muhkea häntä). Tykkään. Tykkään myös lukea MiunMaun blogia. Vaikka en koruiluista mitään ymmärrä niin siellä on myös lankahommia ja iloisen värikästä tekstiä. Ja joskus jopa peessiksi värjättyä lankaakin… 
Kyl mun ny kelpaa. Kolmannetkin kisukorvikset on, joten joka päivälle ja mielialaan on sopivaiset! Ja kun vielä sain Tassukkaitten mukana hoito-ohjeet (=ukaasin?) et korvikset pitää ottaa yöksi pois niin ehkäpä nämä kaikki kaverukset pysyy tallessa eikä heittäydy kesäkissoiksi!