keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lempipaikka * 2 ja muutama pääkappale

Hih - tällä kertaa blogin tekstit menee ihan väärin päin. Kässäjuttu lopussa ja höpöphöpö alkuun. Meemiä alkuun, mökkiä väliin ja muutama pääkappale loppuun. Ystäväni kertoi, et ohittaa kaikki käsityöjutut joten heitän ne pienet kässyt viimeeks. 

Matleena blogissaan muisteli menneitä ja heitti haasteen lempineulomispaikasta. Samoissa ajatuksissa minäkin usein. Kymmenen vuotta sitten blogit oli se ykkösjuttu. Oli tosi hauskaa lukea, kommentoida, kirjoitella omaa ja odotella kommentteja (niistä edelleen tulee tosi iloiseksi). Oli kilpailua ja meemiä vähän liiankin kanssa. Nykyään kaikki on vaan joissain pinteresteissä, twittereissä, naamakirjoissa ja podcasteissa... Mut me vanhat vaan porskutetaan blogeissa, joten seuraavana vastaus Matleenan haasteeseen: Lempineulomispaikkani kotona. Soffannurkassa, Tassu omassa pedissään vierellä:
Lattialla läjäpäin keskeneräisiä...

Kasvojen punotuksesta näkyy  vielä mökkiviikonlopun ulkoilut ja sylissä Rovanin peitto CAL Felted Tweedistä,. Projekti etenee vaikka hitaanlaisesti. Niskan takana blogiystävä Mammutin tekemä farkkutyyny. Ihania blogimuistoja sekin.

Mökillä taas lempipaikkani on takan edessä lepakkotuolissa:

Usein lattia on niin kylmä, että jalat pitää kääriä villasukkien lisäksi mun omaan villaiseen vauvapeittoon. Ja tuolissa on selän/pepunlämmittimenä "punttipaavon mökkivillapaita". Päällä oleva mökkivillapaita on se ainoa oikea. Rikki, huopunut, pitää sadetta ja tuulta ja kamalan näköinen, mut rakas, rämä ja lämmin.

Sinnikkäästi meinaan vaan tätä blogia kirjoitella. Harvakseen mut kuitenkin. Muodikkaisiin Podcasteihin en ryhdy. Koska en yhtään sellaista oo ikinä jaksanut kuunnella/katsoa loppuun asti niin miks kuvittelisin, et joku viitteis kattoa ja kuunnella mun tyhmiä höpinöitä? Sitäpaitsi - kun meikä sen puheen alkaa niin loppua ei tuu... Niinku nää kirjotuksetkin. Pitkiä ovat ja alkuaikojen hauskoihin juttuihin verrattuna tylsiä (joskus itteekin naurattaa vanhat tarinat).

Siispä keskityn kuviin - seuraavana viime viikonloppu. Oli satanu aika tavalla. Silti oli yllätys, et saareen päästäkseen oli viittä vaille tarvis saappaille. Merivesi oli +41 cm ja laiturit veden alla. Seuraavana päivänä jälkineet kuivumassa - arvatkaapa kummat on mun?

Joutsenperhe teki lauantaina ohimarssin:

Puita kannettiin. Näin syksyllä sitä taas kuluu. Jostain syystä mua ihan kamalasti riepoo Karvisen tapa kantaa puita. Se menee puuvajaan tsiljoona kertaa ja tuo "karviselliset":
JOS en tietäis, niin epäilisin puuvajapulloa mut ei - se vaan ei koskaan kanna koko korillista kerrallaan! Ja mä saan mahahaavan, ku pelkään et kesken saunomisen pitää lähteä hakemaan lisää puita...

Koska itse olen laiska enkä viitti solkenaan puita kantaa ja olen kaiken päälle käytännön ihminen niin maksimoin tehokkuuden ja tuon kerralla "susulliset":
Eikä tartte koko ajan puuvajalla juosta. Tästä riittää keskustelua... Koska ilma oli harmaa, niin käytiin valoisalla saunassa ja syötiin pimeän tullen uunissa tekeentynyt ruoka. Sen jäkeen "pienet päikkärit" - jotka vanyi aamuseitsemään. Pimeys on mainio unilääke!

Lauantai oli harmaa, mutta sunnuntaiaamuna auringon noustessa taivas oli pilvetön:

Tähän aikaan vuodesta se aurinko ei vaan yllä meidän rantaan...Silti kaislat hehkuivat syksyn väriä:

Kunhan tuli riittävän valoisaa niin metsään piti päästä. Ja myöhemmin päivällä toinenkin reissu oli tehtävä. Kun ei millään malttanut lähteä kaupunkiin. Kuvassa alhaalla päivän saalis nro 1 ja ylempänä saalis nro 2:
Syksyn touhuja tehtiin. Ulkomööpeleitä kannettiin suojaan ja nostettiin pikkuvene ylös:

Iltapäiväällä saatiin ihan pieni pilkahdus aurinkoa omallekin pihalle:
Ja ne pienet käsityöt. Päähän sopivia:

Ensin neuloin ruttupipon uudesta Sirdar Hayfield Spiritistä. vain puoli kerää meni.

Koskaa lankaa oli jäljellä niin sulovileenin tapaan vielä toinen:
Koska lankaa riitti ja riiti, niin vielä tupsut molempiin. Puikot 3½-4 mm. Lanka ei varmaan pistele, ja ittelle yllätyksenä tämä enemmän tekokuidusta kuin villasta (80/20) koostuva lanka ei ollut yhtään pöllömpi neuloa. Ja värejä on joka makuun.
Tassua ei tietenkään yhtään kiinnostaneet tupsuhärvelillä tehdyt tupsut. Eikä yhtään säälipisteitä tullut siitäkään, että äiskä oli tärvellyt jo toisen kännykän tänä vuonna ;( Onneksi Karvis on kätevä puhelinmies ja sai tärveltyneen taas henkiin! Välillä tuli hiukan itkua ja kiroilua. Minulta siis - ei Karviselta.

Pahimmat pimeät on just nyt. Hejastimet on tarpeen. Meillekin tuli viikko sitten heijastinalankaa ja neuloskelin siitä äkkiseltään pipon kuutsen puikoilla tunturineuleella:

Kuvassa pipo päivänvalossa kuvattuna. Seuraavana salamavalon osuessa:

Kyllä toimii! Lankana Red Heart Reflective, puikot 5 ja 6 mm. Menekki tupsuineen kaikkineen 1 kerä.

Kuvassa viikon päähineet matkalla jonnekin:
 
Heijastinlanka meni kuin kuumille kiville, mutta eipä huolta - kymmenen kiloa tulossa lisää. Saas nähdä riittääkö Turun Osaava Nainen messuillekin. Siellä tavataan vähän ylis viikon kuluttua jookos?

torstai 12. lokakuuta 2017

Hei tonttu-ukot hyppikää...

Mun tonttu-ukot ei vielä hyppelehdi, vaan seisovat kiltisti rivissä:
Joku tässä mun neulomisessa nyt mättää. Yhtään en oo jouluihminen, yhtään en tykkää kirjoneuleista ja Ida töissä vielä ihmetteli ääneen et miks kaikesta huolimatta kidutan itseäni koko ajan pitkillä kirjoneulesukilla! Tää malli nyt vaan on aika kiva. Ja nopia tehdä.
Kirjoneuletta on kohtuuvähän, kolmella langalla piti neuloa vaan jotain kaks kerrosta per sukka ja ihan oikeasti tykkään tuosta jalkateräosan raidoituksesta! Näitä oon toki tehnyt ennenkin, mutta mihinkäs hyvä malli happanis?
Lanka siis teetee Salla, menekki yhteensä 130g (kaksi kerää vaalean harmaata, yksi tumman harmaa, yksi punainen ja hitunen valkoista). Puikot 3½ mm Knit Picksin 20 cm Caspian Woodit. Ohje vanhasta Kauneimpien Käsitöiden Joululehdestä vuodelta 2012.

Se tässä nyt vähän kans ihmetyttää, et miksi ihmeessä mä yleensä teen sukkia vaan ohuista langoista? Eilenkin aloin suomisatasukkaa kakspuolikkailla Ergonomicseilla (ku nyt viimein ja viimein niitä kakspuolikkaita on saatu puotiin):
Mutta olihan se tonttusukkien neulominen kivaa. Paksulla langalla kun aloin sunnuntai-iltana, niin jo maanatai-iltana päättelin silmukoita samalla kun ruodittiin Saulin ja Jennin vauvauutisia ystävän kanssa napit korvilla puhelimessa... Päättelykin sujui siinä sivussa ihan huomaamatta.

Viikonloppuna ei paljon kässyt edistyneet. Mökille päästyäni lauantaina painelin heti metsään. Tähän aikaan vuodesta taas kiirettä pitää. Kaikkea pitää ehtiä ennen pimeän tuloa... Ja sit ku pimeä tuli, niin syötiin ja sen päälle piti ottaa pienet päikkärit... Päikkärit yhdeksästä yhteen ja sen jälkeen yöunet puoli kahdesta seitsemään. Eipä siinä neulottu vaan vedettiin hirsiä. Aamulla uudelleen metsään - heti kun tuli tarpeeksi valoisaa. Lauantaina oli ihan hyvä saalispäivä. Tassun kummeilla oli vähän ylituotantoa ahvenista - joku ei millään olis malttanut odottaa niitä kylkipaloja:
 Sieniäkin ihan mukavasti. Ja tämän viikon sateiden jälkeen ens viikonloppunakaan ei taida neuleet edistyä...

torstai 5. lokakuuta 2017

Kanervikko-polvarit ja tyttöjen möksäviikonloppu

Teeteen Pallaksen ja Sallan uusia värejä saadaan odotella veilä marraskuulle. Samaten seuraavaa teetee Neulelehteä - sukkateemalla. Verkkosivuilla on kuitenkin etukäteen julkaistu pari lehteen tulevaa mallia ja mun puikoille päätyivät kauniit Kanervikot:
Lankana teetee Pallas, puikkoina 3 mm Knit Picsin 15 cm sukkikset. Menekki yhteensä 150g.
Oon jossain vaiheessa päättänyt, etten ikinä enää teen kirjoneulepolvareita vaan kuinkas kävikään...
Oon myös jossain vaiheessa sattuneista syistä päättänyt, etten tee enää ikinä yhtään tämän suunnittelijan mallia vaan kuinkas kävikään? Iloinen yllätys! En löytänyt ohjeesta yhtään virhettä ja tykkään siitä, ettei suunnittelija kiusaa onnetonta neulojaa kirjoneuleella JA kavennuksilla samaan aikaan! Yks juttu mua kaikissa perussukkaohjeissa ihmetyttää - miks ihmeessä ne silmukat pitäisi jakaa kolmelle puikolle siinä kantapohjan alkuun? Paljon helpompaa on tehdä se yhdellä! Ei mitään järkeä. Onkohan kukaan muu tätä mieltä?
"Muodikkaille" lankadominansseille ja langanohjaimille annoin piut paut ja pistelin vaan menemään niinkuin aina ennekin. Lopputuloksesta jokainen voi olla mitä mieltä vaan. Mä tykkään et aika nätit.

Näistä sukista iso osa eteni viime viikonloppuna, kun vietettiin kummitytön kanssa tyttöjen viikonloppua mökillä. Minä sain lauantain vapaaksi ja matkalla saareen ehdittiin nähdä vielä aurinko laskemassa Airiston taa:
Kotirantaan aurinko ei tähän aikaan vuodesta enää paista. Nämä upeat kuvat kummitytön kamerasta. Hän on oikea taiteilija!

Tassu pääsi mukaan, koska hänhän on tunnetusti entinen poika... Tässä se miettii ja pohtii, että kiva kun pääsi mukaan (tai niin me luullaan). Ainakin rapsua ja silitystä tuli riittämiin.
Perjantai-ilta meni lämmitykseen. Saunassa käytiin, mutta edes minä en yön pimeässä halunnut uimaan. Ja loppuilta oltiinkin sitten ihan "pelti kii". Takkatuli syttyi hiukan huonosti, mutta sisään ei pukannut savua yhtään. Lopulta saatiin makkarahiillos aikaan ja iltapalan jälkeen ajattelin laittaa pellit kii ettei lämpö karkaa. Mut mut..Pelti OLI kiinni! Kummallista - yhtään savua ei tullut sisälle ja ne puutkin paloi suht hyvin. Minä kyllä panikoin häkämyrkytyksen pelossa. Et jos vaikka vahingossa olisin tappanu sen kakaran! Ja itteni ja Tassun. Onneks taitaa piippu olla sopivasti hatara.

Tosi kiva viikonloppua oli. Aamulla perinteisen skumppa-aamupalan jälkeen käytiin sienimetsässä. Tytteli tapansa mukaan turistina kameran kanssa ja Tassu seikkailussa mukana:
Löydettiin muutama litra sieniäkin eikä hirvikärpäsiä näkyny. Kotiin palattua pinottiin (perinteiden mukaan) vähän puita, laitettiin ruoka tekeentymään, saunottiin, uitiin (ku oli valoisaa) ja myöhemmin grillattiin. Iltapimeällä luettiin ja neulottiin. Mukavaa ja rauhallista yhdessäoloa. Tosi kiva viikonloppu.
Tassukin sai rentoutua, vaikka yksi uutuuslanka piti testata - laatupäällikön rooli painoi päälle viikonloppunakin.

Paljon juteltiin, yhdessä rentoudittiin ja muisteltiin menneitä. Oon aina ajatellut et oon ollu aika kelvoton kummitäti. Koskaan en oo tyttöä kuskannu puuhamaihin sun muihin tapahtumiin. Yhdessä ollaan oltu mökillä ja leivottu pipareita. Tosi hyvä mieli tuli kun niitä kivoja yhteisiä muistoja on silti jäänyt mieleen. Ihan tavallisista arjen yhdessä tehdyistä asioista. Jos nyt vaikka kerran ollaan oltu ruotsinlaivalla niin hienojen sateenvarjodrinkkien sijaan alta teini-ikäiselle pennulle on jääny mieleen et kummitädin seurassa heitettiin kaks kertaa ravintolasta pihalle (syötiin liian pitkään) ja saareen palatessa oli kamala ukkonen, bensa loppui ja naapuri hinasi meidät lopulta kotilaituriin... Kaikesta huolimatta tytöstä on kasvanut ihan kunnon ihminen. Aikuiseksihan me ei koskaan aiota tulla. Se me ollaan päätetty jo ainakin kakskyt vuotta sitten!
minunmaisemani.fi/39278
Tästä pitää tehdä uusi perinne. Seuraavaksi ne joulupiparit. Kiitos Sini!

Edit: Sinin alin kuva osallistuu "Minun maisemani" -kilpailuun. Käyhän äänestämässä!

torstai 21. syyskuuta 2017

Stella Pitsihuivi ja kylmälaukut hyötykäytössä

Voi vitsit et on pakko blokata heti kun siltä tuntuu! Sillä nyt tuntuu mukavavalta. Kun se pitkään kestäny neuleplääh tuntuu olevan ohitte. Vihdoinkin. Alkoi oikeasti jo vähän huolestuttamaan. Blogikin hunningolla, koska miks kirjottelis mitään höpöhöpöä, jos mitään käsityökivaa ei tapahdu.
Tästä se lähtee. Alku oli kyllä tosi hankalaa - aloitin kolmeen otteeseen ja purin kans. En osannut keskittyä pitsikaavioon ollenkaan. Tuntui tervanjuonnilta. Jotenkin vaan yks ilta viime viikolla se sit lähti sujumaan ja nyt ollaan tässä:
Ihanan muhkea ja tarpeeksi iso käytettäväksi näin lenkkinä tai isona hartiahuivina.
Tämän huivin koko on 50x185 cm. Käytin koko kerän lankaa. Ohje löytyy suomeksi uudesta Kauneimmat Käsityöt Käsityön ABC 8, Sukat, Lapaset & Asusteet -lehdestä. Malli 61. Ohjeessa oli hapsut, mutta minä tikuttelin menemään niin pitkään kun lankaa riitti. Metrin verran jäi.
Hapsut ja tupsut ovat nyt kovasti muodissa, mutta olen sitä mieltä, että hapsut "pamppaantuu" ja sotkeentuu ennemmin tai myöhemmin ja jos kerran tekee kauniin pitsihuivin ja aika paljon aikaa käyttää (vaikka ei purkaiskaan välillä), niin pitkäikäisempänä ja kauniimpana säilyy käytössä ilman. Ohjeessa oli siis hapsut.

Lanka: Katia Stella, menekki 1 kerä, puikot 5 mm Knit Picks pyörökärjet 80 cm kaapelilla
Tykkäsin langasta, vaikka se onkin suurimmaksi osaksi muovia (80% akryyli), mutta voihan tätä kutsua myös alpakkalangaksi (10% alpakkaa) tai villalangaksikin (10% villaa). Värit liukuivat kauniisti - jopa tuo peessi sopi tähän värimaailmaan. Puodissa on kolme muutakin väriä: lilaharmaa, iloisenharmaa ja pinkki ja hinta on halpa. Vaikka mua itteäni ei yhtään innosta tuubit, niin sellainenekin olis kiva tästä langasta. Ihana kevyt, muhkea ja kutittamaton.

Päättelykeijukin poikkesi meille alkuviikolla. Rowanin Felted Tweed CALin kuudes vinkki ilmestyi alkuviikolla. Odotelin sitä innolla, mutta petyin kun olikin aika koota paloista isompia plokkeja. Ja mun palat ei oikein tuntuneet sopivan yhteen - virkkuukäsiala vaihtuu päivästä toiseen näin tottumattomalla... Siispä päätin pingottaa kaikki tähän asti virkkaamani palaset (=41 kpl).
Puodissa myydään kyllä pingotusrautoja, T-neuloja, sun muuta viimeistelyhilavitkutinta vaiks kui, vaan kun inspis iski, niin mitään sellaista ei ollut kotona. Siispä villaneulat (ne sentään on kässäpussissa vakiovarusteena), ikivanhat nuppineulat ja kaksi kylmälaukkua esille ja laukkujen jokainen sivu päällystettiin paloilla (mittanauha on autoavaimenperänä) ja suihkupullolla suihkittiin kosteaksi. Yön yli palat viettivät teljetyn oven takana saunan lauteilla tekeytymässä. Telkien takana ensinnäkin siks, et Tassun yks lempipaikka on saunassa ja yks lempiraapimis"puu" on styroksinen kylmälaukku. Kissaihmiset tietää mikä kamala sotku siitä syntyy...

Nyt on jo muutama kahden ja neljän palan blokki kasassa ja kovasti odottelen mitä seuraavaksi. Lanka Rowan Felted Tweed ja koukku Waves nro 3.

Kivaa sekin, että syksyn kaikki aktiviteetit taas alkavat ja alkaa normiarki. Mopsineuloja sai mut viimenikin seuraksi vesikipittelyyn ja tänään oli syksyn ensimmäinen Novellikoukku Salon Pääkirjastossa. Rentouttavaa ja kivaa oli, vaikka eka novelli olikin uusinta... Syksy on kiva. Neuleet on kivoi. Virkkuukin tuntuu kivalt. Kivakivakiva.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Purkoosia ja Tassun ahvenruno

Kummallinen neulejumi on iskenyt kyntensä minuun pahan kerran! Ihania uusia lankoja tulla putkahtelee puotiin, aloitan vähän sitä ja vähän tätä ja jotain olen tehnyt ihan valmiiksikin. Pitäiskö tässä nyt oikeasti huolestua, koska olen oppinut purkamaan? Ihan itse.
Katian Melody on ihanan superpehmeää ja kuohkeaa ja kaunista ja kevyttä. Jo samana päivänä, kun lanka tuli puotiin, niin oli ihan pakko saada se puikoille. Koska siinä oli samat metrit ja puikot kun  Katian Quetzalissa (joka on poistuva laatu) niin ajattelin tikutella siitä ponchon samalla ohjeella. Jo alkumetreillä huomasin, että olisi pitänyt valita pari numeroa isommat puikot, mutta neuloin vaan eteenpäin... Ihan tyhmä tuli. Kittana, eikä langan hyvät ominaisuudet tulleet ollenkaan esille. Kuvan ottamisen jälkeisenä aamuyönä heräsin ja nousin purkamaan.

Pari viikkoa siiten otettiin Piikun kanssa varaslähtö Neulomakerhoon. Kiva ilta vietettiin, yhtään silmukkaa ei tosin tehty, mutta kuvattiin kauniissa järvimaisemissa Piikun upeita huiveja. Neulomakerhossa ei tavallisesti kannata tehdä mitään kovin vaativaa ja minäkin olin varautunut pelkästään päättelemään lankoja. No sekin jäi tekemättä...
Ainut kässy, joka tällä hetkellä tosissaan innostaa on tuo Rowanin peitto-CAL. Tässä ilta-auringon hehkussa nelospalat odottelevat päättelyä. Viitosen palatkin on jo valmiina ja huomenna julkaistaan seuraava pätkä ohjeesta. Päätelly en oo vielä yhtäkään...
Piiku kyseli et mitä teen siitä puretusta Melodystä. En keksiny muuta ku tehdä saman jutun uudelleen! Kasin puikoilla. Ja nyt langan ihana pehmeys ja lämpö pysyivät neuleessa. Tykkään.
Lanka: Katia Melody, menekki yksi kerä eli 100g=280 m, puikot 8mm Knit Picksit 80 cm kaapelilla.

Luulen alkavani parantua purkoosistani. Katian Stellasta aloitin Kauneimpien Käsitöiden uuden asustelehden mallin mukaista huivia kahteenkin kertaan. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt on puoli metriä pitsihuivia neulottuna. Eilen loin yhdet perussukkasilmukatkin, joten kyl tää täst!
En muista koska viimeeksi oltais vietetty viikonloppua kaupungissa. Joskus aikaisin keväällä varmaan. Ihan mukavalta tuntui eilisiltana ottaa parin tunnin päikkärit ja sen jälkeen käpertyä sohvannurkkaan telkun ääreen nelomaan. Nyt aamusella ihan vähän mietitytti, et olishan sitä tällä kelillä kiva olla saaressakin.

Pari viikkoa sitten sunnuntaiaamuna mökin rannassa tepasteli harvinainen vieras - harmaahaikara:
 Viikko sitten otettiin jo jääkaappi pois päältä ja seurauksena oli ihan pakko syödä pois pakastimeen jemmatut herkut ja metsän antimet... Kanttarellisoosia ja paistettua kuhaa:
Viimeiset risutkin saatiin poltettua ja totesin, että tämän vuoden puuhommat ovat nyt tässä. Nuotioon meni myös mun hyvin palvelleet, mutta risaiset työrukkaset:
Viime lauantaina Facebookin kissaryhmässä vietettin runoiltaa. Tassukin osallistui omalla kuvallaan ja runollaan:
Mä miksi olen onneton?
Kosk kuppi ihan tyhjä on.
Kummisetä ahvenet pyydysti.
Äiskä niistä fileet irroitti.
Pieni kissa kovin nälkäinen,
miettii... Koska saisin ahvenen?

perjantai 1. syyskuuta 2017

Virkkuuinnostus ja loppukesän haikeutta

Blogiparkani on jäänyt viime aikoina ihan heitteille. Elokuun aikana vaan kaksi päivitystä... Oliskohan syynä se, että olen tarttunut koukkuun? Siis ei ongen- vaan virkkuusellaiseen. Ja sehän tiedetään, että kun minä yritän innostua virkkuusta, niin kaikki ei heti mee niinku Strömsössä...

Pari viikkoa sitten sähköpostiin tuli Rowanin uutiskirje, jossa kerrottiin syksyn aikana toteutuvasta Crochet alongista. Ystävänpäiväsukkien jälkeen vannoin etten ikinä enää lähde mihinkään alongeihin mukaan, mut kuinkas kävikään? Lankana kun oli mun lemppari Felted Tweed ja sain tästä hyvän tekosyyn tilata puotiin neljä uuttakin väriä. Kuten huomaatte - myös lankakauppias löytää aina syyn ostaa lisää lankaa vaikka sitä ennestään olisi vaikka kuinka paljon!
Ensimmäiset peittopalat harjoittelin hyllyssä valmiiksi olleista langoista odotellessani puuttuvia värejä. Aika kiva oli harjoitella ensin yksivärisillä ja kun mallin oli oppinut, niin jatkoin monivärisillä. Yhteensä kahdeksan palaa oli ekassa vihjeessä:
Virkkuu lontoonkielellä ei ollut sittenkään kamalan vaikeaa ja kakkosvihjettä odottelin jo koukku kuumana:
Felted Tweedin värit on tosi kauniita ja jostain syystä kaikki värit sopivat keskenään - sellaisetkin, joita ei ihan heti tulis mieleenkään yhdistellä. Tässä peitossa on 12 eri väriä. Tai en oo ihan varma tuleeko siitä lopultakaan peittoa, jos vaikka innostus lopahtaa kesken kaiken. Jotain näistä valmistuu joskus. Jos ei peitto niin tyyny tai liivi tai ?

Kolmannessa vihjeessä oli yhdeksän palaa. Edelleen neliskanttisia. Jossain vaiheessa mulla meni lankavyötteet sekaisin ja tein ihan väärän varisiä. Jouduin purkamaan kolme lappua melkein kokonaan. Onneksi äiti auttoi purkuhommissa. Virkkuun(kin) purkaminen on kamalaa.
Kesken kaiken tätä innostustani joka puolelta netistä alkoi hyökätä päälle Kalevala CAL! Siinä tuntuu olevan mukana ihan KAIKKI. Luin ohjeita ja huomasin et meidän puodin teetee Salla ja Pallas sopivat ohjeisiin ku nenä päähän. Ja kun näiden Rowan-palojen virkkaminen on ollut niin kivaa niin...
Eilisaamuna herättyäni kuudelta virkkaamaan viidettä kertaa alusta alkaen ensimmäistä palaa niin mietin et miksi ihmeessä kiusaan itseni kaltaista mukavaa ihmistä tällaisella! Ennen töihinlähtöä olisin voinut tehdä jotain hauskaakin (=neuloa) tai hyödyllistä (=kuurata kylppärin lattian). Tässä ei toimi ees se Piikun mainitsema positiivinen kateus! Taidan suosiolla tyytyä vaan ihailemaan muiden Kalevalapaloja ja jättää omani tähän yhteen. Tai siis teinhän mä sen mallitilkun, koska jokaisen palan pitäisi olla saman kokoinen kuin se tilkku. Joopa joo...
Eilisiltana tuli Felted-peiton neljäs vinkki. Kolme palaa on jo valmiina, mutta tänä aamuna en virkannu enkä neulonu vaan kuurasin sen kylppärin lattian! Nyt on ihanaa kun on puhtaat matot lattialla ja huusholli taas kesän jälkeen asumiskunnossa.

Syksykausi alkaa ja samalla taas puotikin on auki myös lauantaisin. Huomenna ekan kerran kesän jälkeen. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta palata normaaliin arkeen. Koulujen alettua Ida-Maria palasi töihin ja minä vietellä muutamia päiviä vapaalla - mökillä tietenkin. Pari päivää viime viikolla olin ihan itteni kanssa kahdestaan. Joskus sitä vaan tarvii sellaisenkin ajan - jotta jaksaa taas olla muidenkin kanssa. Jo toisena iltana en yhtään harmitellut, kun naapurit tarvitsivat kolmatta korttipelirinkiin :)

Ja kuten aina "lomalla" mitäs muuta sitä olisikaan ohjelmassa kuin kalpeja... Tämmöinen öttiäinen osallistui talkoisiin:
Sadettakin ollaan viimein loppukesästä saatu saareenkin. Ja muutama kanttarellikin löytynyt! Mustikat on isoja ja pulleita ja niitä on riittämiin.
Vaikka sataa ja tuulee "Susun suosikkisuunnasta" eli luoteesta, niin ei se juurikaan haittaa Tassua. Ulkoilla voi sateellakin kun on kunnon suojat. Säähän on vaan pukeutumiskysymys...
Hiukan kyllä harmistuttaa. Ainakin ilmeestä päätellen.
Vapaapäivinä oli kylmää, mutta iltaruskot ihania.

Elokuun viimeinen vapaa lauantai vietettiin ystävien kanssa elotulien, hyvän ruuan ja saunan merkeissä. Saunominenkin on nykyään melkeinpä atomiaikaan siirtynyt, sillä meillä on ihan oikea suihku:

Sunnuntaiaamuna saimme nauttia myös pitkästä aikaa peilityynestä aamusta:
Mulle tää loppukesä on jotenkin ihan ristiriitaista aikaa. Kiva kun alkaa taas normiarki. Puotiin tulla putkahtelee toinen toistaan ihanampia syyslankoja, illat pimenee ja on taas aikaa käsitöille, mutta mökkiaika alkaa koko ajan lyhentyä... Mut on se vaan hienoa, että meillä on nää vuodenajat!