tiistai 31. tammikuuta 2017

Sukkia pienille ja isoille tassuille

Viime viikolla meillä teetee-puodeissa vietettiin vauvaneuleviikkoa. Helmi-vauvalankaan oli just tullu kahdeksan uutta väriä ja teeteen Neulelehden 1/2017 painettukin versio viimein saapui puotiin. Neulelehdestä kiva tossumalli päätyi puikoille:
Lanka siis teetee Helmi, menekki sen verran, että kahdesta kerästä saa useamman parin. Puikot 2,5 mm.

Asiakas haki perinteistä vauvantossumallia. Kun se lopulta löytyi, niin hän totesi pääsevänsä paljon helpommalla jos minä teen tossukat (tää on sit salaisuus).
Ohje jostain 90-luvun loppupuolelta olevasta pikkuisesta vauvalehdestä. Jotain 15 vuotta sitten tein näitä ihan liukuhihnalta, mutta tällä kertaa vähän tökki. Olisko ollut iloisenharmaa väri vai pitkä tauko? Ainakaan langassa ei ollut vikaa - maailmankaikkeuden pehmeintä ja ihaninta merinoa Adriafilin Primulaa. menekki 26 g puikoilla 3 mm.

Suomi 100 -juhlavuosi on saanut aikaan valtavan määrän eri tapahtumia ja keräyksiä. Villasukkakeräys juhlavuotena syntyneille innosti äidin tikuttamaan pikkuruisia sukkia Tyksin synnärille:
Näissä lankana teetee Pallas. Äidin puikoilta on lisäksi tupsahtanut pari paria junasukkia ja kolmannet kivat suomisukat on taas puikoilla. Salolaiset varmaan jo tietää, että Anjalinille voi tuoda juhlavuotena Tyksissä syntyneille vauvoille sukkia kuten myös sytomyssyjä Ystävänpäivän Tyks Sytomyssykeräykseen.

Hiukan eri kalibeeria on ollut omilla puikoilla. Teemana edelleen Suomi 100 ja kiitollisuus omasta itsenäisestä maasta:
Salon Seudun Sotaveteraaneille veteraanisukat. Lankana A.Kivi 122 g ja pukot 3,5 mm. Koko 46-47.  Kun kerran tähän lankaan lähdin tutustumaan niin teinpä sen sitten suurimmalla koolla :) Olihan se karkeaa ja kovaa, mutta varmaan ihan kelpo lankaa sukkiin. Hämmästelin ensin ohjeen lyhyttä vartta ja kahdelle puikolle luotuja silmukoita, mutta onhan tuo helpompi pukea kuin pitkävartinen.

Facen Ystävänpäiväsukat 2017 on puikoilla teetee Tundrasta. Iltaisin kirjoneuleenpätkä aiheuttaa hikeä, kyyneleitä ja kiroilua. Kun Niina Laitisen vihje tulee aamukuudelta niin silloin sujuu. Ihan on innostavaa nousta herätyskellon soidessa kun tietää seuraavan vihjeen olevan jo ilmassa!

Tosi hyvän mielen sain lauantaina töistä kotiin palatessa. Kännykkään sain terveiset Atusta ja kuvaviestin:

Kolme jalkaa ja kolmet mun tekemät joululahjasukat <3 Kiva tikutella ohuttakin lankaa kun tietää sukkien olevan käytössä ja mieleiset! Otaksun kuvassa olevan veljeni, veljen pojan ja vävyn räpylät.

Joojoo - Karvisen ei tartte kommentoida. Eiks se nii oo et suutarin lapsil ei oo kenkiä eikä lankakauppiaan poikaystävällä villasukkia? Kyllä ne sukat on tulossa - viimeistään synttärilahjaks.
Keltaruusuilla alkavaan helmikuuhun!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Anelmaiset ja turistina Turussa



Olen aina vierastanut kirjoneuletta. Langat on koko ajan solmussa ja tulee joko liian tiukkaa tai löysää. Facen sukkaryhmissä olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia Anelmaisia ja ihmetellyt miten niin moni on niin isotöiset ja vaikeat polvarit saanu aikaseks! Puodissa olen hämmästellyt sitä, että sormeen laitettavat langanohjaimet on koko ajan loppu… Siispä otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tarttua puikkoihin…
Ja ihmetyksen sormi kummastuksen suussa huomasin, et sehän ei ollut yhtään vaikeaa! Ensinnäkään mallissa oli monta kohtaa, jotka näyttää kirjoneuleelta, mut ei sit kuitenkaan ole. Alkuun kokeilin myös kahden langan ohjainta. Muutaman kuvion jälkeen totesin et ohjain ”opetti” mut pitämään langat järjestyksessä sormillani ilmankin. 

Tein molempia sukkia pätkän kerrallaan vuorotellen, koska kuvittelin hommaan kuluvan ainakin puoli vuotta ja siinä ajassa käsiala ehtii muuttumaan. Lankana oli teetee Salla, puikkoina 3½ mm 20 cm. Mikä siinä on, et kolmepuolikkaat puikot on jotenkin katoavaa tavaraa? Mikään muu puikko ei häviä yhtä usein! Työssä oli kolme Knit Pron puikkoa, yksi Addin bambu ja yksi Prymin harmaa metallipuikko. Enempää kolmepuolikkaita en löytänyt, joten aina pätkän neulottuani piti siirtää silmukat neulalle odottelemaan…

Meinasin jättää noi kukkaset virkkaamatta, mutta Karvisen ”rohkaisevat” kommentit antoivat potkua ja lauantai-iltana tartuin koukkuun ihan silkasta kiukusta!

Kun perjantai-iltana päättelin lankoja ja esittelin ylpeänä urotyötäni oli ensimmäinen kommentti: ”Oikeastaan ne on aika rumat”. Olin sydänjuuriani myöten loukkaantunut. Hirveä duuni, jonka aikana olin oppinut uutta ja ylittänyt (omasta mielestäni) itseni ja toi on palaute! Seuraavaks sit et ”Kannattaako kysyä jos ei halua kuulla vastausta?” GRRR…

Viikonloppuna siis yhteinen korvamatomme on ollut Hectoria: ”Ei saa syyttää peiliä, jo naama näyttää väärältä…”
Joka tapauksessa itse tykkään. Ja tykkäsin myös ohjeesta. Se oli virheetön ja kaikissa kohdissa loppuun asti ajateltu. Kymmenen pistettä suunnitelijalle!

Menekki teeteen Sallaa yhteensä 197 g (osa langoista oli jämiä ja väritys määräytyi vähän sen mukaan) plus virkattuihin härpäkkeisiin 21g. Ohje Novitan sukkalehdestä. 2015. Pitsi löytyi Salon Napista (tietty).
Pitkästä aikaa mulla oli kokonainen viikoloppu vapaata eikä mitään ennalta suunniteltua menoa tai tekemistä. Päätin etukäteen, että kerrankin pidän vapaapäivänä oikeasti vapaata, enkä tärvää sitä johonkin suursiivoukseen!

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin. Ihailin aamuruskoa ja pikkuhiljaa nousevaa päivää. Laitoin puikoille Ystävänpäiväsukat teetee Tudrasta ja Veteraanisukat A.Kivestä. Sain veteraanisukkiin langat ja ohjeen Salon veteraaneilta. Saanpahan nyt tutustua siihen paljonpuhuttuun lankaan ja muodostaa oman mielipiteeni. 100 vuotiaan suomen vauvasukkia ehdin neulomaan myöhemminkin – äiti on jo neulonut ainakin kahdet. Minä osallistun niihin talkoisiin vasta Ystävänpäivän Tyks sytomyssykeräyksen jälkeen.
Monta kertaa ollaan puhuttu, et pitäis käydä Turun kauppahallissa. Aina vaan pitäis ja pitäis… Työviikon jälkeen haluaa aina suoraan kotiin ja työpäivän jälkeen halli on jo kii. Siispä lauantaiaamuna hyppäsimme Majakkarannan pysäkiltä Föliin ja matkasimme kohti keskustaa. Halli kierrettiin pari kertaa päästä päähän. Legendaariselta Lihaliike Jokiselta ostettiin Tassulle porsaan suikaleita ja sydän (ja muutama broilerin sydän, mut ne ei kelvannu) ja itsellemme maksaviipaleita. Nurmi&Sulosen leipomosta lihapiirakat – niistäkin oli viikko sitten puhetta ja mietittiin et onkohan ne nykyään yhtä hyviä ku silloin 70-luvulla… On ne. Ullan Paakarilta ostettiin ruistriot, koska niitä ei enää saa meidän lähikaupasta. Mukaan otettiin vielä vietnamilaiset annokset. Bussia odotellessa käytiin vielä lasillisella ja päästiin samalla lipulla takaisin kotiin!

Bussimatkailusta innoistuin torstaina kun mulla oli vapaapäivä (niitähän on ihan solkenaan!). Ohjelmassa gyne, kasvohoito ja jalkahoito. Etukäteen keräsin itselleni mahahaavaa parkkipaikoista, parkkimaksuista ja mahdollisista parkkisakoista. Äiti se keksi ehdottaa Fölin 24:n tunnin bussilippua! Matkustin torille, myöhemmin Runosmäkeen, takaisin torille, sieltä äidin luo herkuttelemaan ja vielä kotiin. Viisi bussimatkaa ja hinta vaan 7,50! Ei stressiä ja aikaa päivän reissuihin kului just saman verran aikaa kuin jos olisin lähtenyt omalla autolla. Olin (ja oon vieläkin) ihan tohkeissani - joskus pitää ostaa päivälippu ja ajella koko päivän ajan ristiin rastiin Turkua päättäreiltä toisille!
Iltapäivällä käytiin lenkillä. Keli oli mahtava ja aurinko paistoi. Mietin et ”pitääkö olla huolissaan” kun Karvinen jopa ehdotti lenkkeilyä eikä edes yrittäny joka mutkassa oikaista lyhintä reittiä takaisin kotiin. Käveltiin koko ”tunnelilenkki”. Nastakengillä oli käyttöä rantabulevardilla.
Päivä on jo hurjasti pidentynyt. Auringon laskiessa ihailtiin kotisohvalta taianomaista näkymää:
Turkuturismi jatkui tänään. Vierailimme Forum Marinumissa Aurajoen toispual. Siitäkin on ollut puhetta monta kertaa, mut aina se vaan on jäänyt. Karvinen oli innoissaan koneista ja moottoreista ja männistä ja miinoista ja sotalaivoista. Itse ihastelin kauniita puuveneitä, josta suosikkini oli tämä suloinen pikkuruinen:
Ja kyllähän minullekin mieleisiä moottoreita löytyi…
Olisin odottanut museossa olevan myös käsitöitä. Tietääkseni merimiehet olivat aikoinaan (ja varmaan nykyäänkin) taitavia käsistään. Edes köyden pleissausta ei näkynyt missään kuvissa. Ainut bongaamani käsityöjuttu oli nämä virkatut rantakivet!
Ja kun liikkeellä oltiin, niin päätettiin tehdä päivän kävelylenkki vähän eri reittiä ku yleensä. Matkalla treffattiin äiti ystävättärensä kanssa. Turun linna kierrettiin ja sen jälkeen käveltiin vielä vähän matkaa jokivartta pitkin. Minä räpsin kuvia ku mikäkin turisti…
Alla Stefan Lindforsin Symbiosis –veistos, joka symboloi saaristomeren suojelutahtoa. 
Näissä maisemissa on taas ensi kesänä väkeä, vilskettä ja vilinää kun Tall Ships Race 2017:n suuret purjelaivat rantautuvat taas Turkuun!
Kotiin tultua herkuteltiin kermassa haudutetuilla maksapihveillä, kuullotetulla sipulilla, puolukkahillolla ja perunoilla. Tassukin sai maksamaistiaiset ja sen jälkeen hän oli sitä mieltä, että kivasta viikonlopusta pitää kirjoittaa blogiin:
Kivan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen on taas mukavaa aloittaa arki. Aamulla ystävän kanssa vesikipittelemään ja sen jälkeen vauvaneuleviikko puodissa!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Hömppää ja vähän asiaakin

Kenellä on tapana puuhastella sitä ja tätä olevinaan tärkeää silloin, kun pitäis tarttua johonkin oikeasti isoon työhön? Mulla ainakin. Pitäis aloittaa yksi isompi projekti. Eihän sillä kiirekään ole. Olen luvannut sen valmiiksi silloin kun jäät lähtee. Jäät on jo tulleet - kuulin äsken, että saaressa on käyty jäätä pitkin. Kuulin myös, että kaikki on mökillä kunnossa myrskyjen jälkeen. Kiitos Tassun kummisedälle, joka soitteli.

Perheen prinsessa täytti jo kuusi! Tytteli oli vailla uutta tuubihuivia. Joulun alla moni innostui neulomaan suloisen pehmoisesta Touch-langasta yhden illan kaulureita pukinkonttiin. Kuusivuotias on ihan Frozen-fani ja Touchissa on yks väri mun mielestä NIIN Frozen, että päätin neuloa pikkutuubin siitä.
Muutama purkukierros, ennekuin onnistuin tekemään tarpeeksi kapoisen. Ensin tein pyörönä 100 silmukalla sileää. Oli ihan tyhmä köysi. Sitten tein tasona 20 silmukalla. Tuli liian leveä pienelle. Lopulta 11 silmukkaa, puikoilla 8 ainaoikeaa n. 90 cm ja päät yhteen.

Sunnuntaina oli kakkukahvit Naantalissa. Ilmeestä päätellen tuubi kelpasi...
Mukavaa oli kekkereillä. Mun mielestäni nykypentujen lelut on ihan mahtavan kivoja! Nukkekoti sai uudet asukkaat ja sisustusta. Olin ihan ihmeissäni kun nukkekodin hellassakin oli valo! Luulin, että uunissa paistui mokkapaloja, mutta sain oleksäihäntyhmä-katseen osakseni ja mua valistettiin ettei siellä uunissa mitään oo!
Kaikkein eniten innostuin pikkumiehen moottorisahasta! Kuikas muuten... Se oli ihan ku oikea. Siis bensakorkit, ketjunkiristyssysteemit ja hätäkatkaisimet ja kaikki! Kuulemma sillä ei kuitenkaan saa puuta nurin, joten jätin haaveet sikseen. Sunnuntaista lähtien tämän kasarinuoren korvamatona on ollut Maukka Perusjätkän Säpinää... Säpinä lienee ihan passeli nimitys myös lapsiperheen arkeen. Kaikista kivoista leluista huolimatta yritin todistella, että olisin tosi epäsopiva lapsenvahdiksi!

Just ennen kemuihin lähtöä tuli mieleen, että mehän mennään uuteen kotiin eikä mitään tuliaista! Muistelin pariskunnan vihkiäisissä kakunleikkuun jälkeen sulhasen tokaisseen morsiammelle et sä saat sit sen tiskirätin... Siispä äkkiä bambua puikoille:
Purkulangasta tehty tiskirätti ei oo kovin nätti, mutta eiköhän se tasoitu kun sitä muutaman kerran käyttää. Kolmosen puikoilla, menekki jotain alle 20 g lanka teetee Bamboo&co (= Susukielellä bambu ja kumppani). Neulos ainaoikeaa ja tunturineuletta.
Purkulangasta? Siisi ihan totta - minä olen purkanut (melkein) kokonaisen mekon! Tein pari vuotta sitten ittelleni messuille mekon teeteen Bamboo&co-langasta. On sitä käytetty varmaan sen yhden kerran. Tai kaks. Kirkuvansininen kokomekko mammutipuolikkaan kokoisen mimmin kurvien peittona ei ollu kovin nätti. Sitäpaitsi kolttu venyi joka kerta ainakin viis senttiä kun sitä päälleni sovitin.
Ei se hukkaan mennyt työmäärä kovin pahasti harmistuttanut, mutta melkein puoli kiloa ihan mainiota sytomyssylankaa! Jo monta vuotta olen pohtinut, et kenet lahjoisin purkamaan mekon ja muuntamaan sen langat sytomyssyiksi. Lopulta päätin tehdä sen ihan itte. Onneksi viime viikolla oli Salon seudun kädentaitajien ilta Ihme&Kummassa ja sain vielä purkuapuakin. Tiskirätin lisäksi purkulangasta on syntynyt jo yksi sytomyssy:
Siis tuo sininen. Kaksinkertaisella langalla kolmepuolikkailla puikoilla. Raitamyssy on samaa teeteen bambu ja kumppania yksinkertaisena 2,5 mm puikoilla. Kolmaskin myssy on tulossa. Oma tavoitteeni Tyks Ystävänpäivän sytomyssykeräykseen on myssy/viikko.

Matleena blogissaan pohti jämälankojen soveltuvuutta sytomyssyihin ja minä lukiessani mietin et onko soveliasta käyttää purkulankaa... Itse olen sitä mieltä, että jokainen tekee niinkuin tahtoo ja varmasti kaikille myssyille löytyy käyttäjä - ikävä kyllä. Tärkeää on lämmin ajatus ja se, että myssyn materiaali ei pistele eikä kutita arkaa ja hiuksetonta päänahkaa. Bambu, puuvilla ja merinovillat ovat sopivia. Samoin värit - joku haluaa hillityn ja joku tykkää värikkäistä. Makuja on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin.

Ja edelleen se iso projekti kummittelee mielessä ja odottaa aloittamistaan. Pyhät on ohi ja kaikki arjen kivat jutut taas alkaneet. Eilen oltiin vuoden ensimmäisessä Neulomakerhossa Kakskertatalolla. Seuran tapahtumissa on ollut myynnissä 2x-sukkia, joita me neulomakerholaiset ollaan tikuteltu. Joku viime syksyllä kertoi jokun kaivanneen lasten kakskertasukkia. Pallaksen uusien raikkaiden punaisen ja keltaisen myötä minunhan oli pakko tehdä prototyyppi....

Luulen, että ehdotukseni kelpasi. Lankana teetee pallas, menekki 62 g ja koko 28-29.

En minä vieläkään ole tarttunut siihen isoon mörköön. Anelmaiset on kantapäässä ja Karviselle ohuet villikset Stepistä aloitettuna. Ihan kohta on pakko alkaa, sillä jäät lähtee varmaan ihan koht!

Joo ja mikä se blogijuttu olis ilman Tassua? Viime sunnuntain päiväkävely. Kissa kyllä muistaa missä koti on vaikka enää ei ole kulkua parvekkeelta...

lauantai 7. tammikuuta 2017

Sytomyssyjä ystävänpäiväksi Tyksiin

Taas on SE aika vuodesta. Ystävänpäivä lähestyy ja jo kahdeksatta kertaa kerätään sytomyssyjä Tyksin syöpäpotilaille.

Vuoden enimmäinen valmistunut käsityöni oli tietenkin sytomyssy:
Malli on myssykeräysten äidin eli Matleenan Tuija, lankana jotain tuntematonta puuvillaa, puikot 3 mm 50 cm Addin bambupyöröt ja menekki vajaa kerä. Langan lahjoitti keräykseen Tekstiiliteollisuus Oy. Samaa lankaa on myssykeräykseen osallistuville tarjolla Salon Kirjaston Novellikoukkuillassa. (en tiedä seuraavaa päivää, mut tammikuussa ihan varmasti).

Matleenan blogista löytyy kattavasti tietoa sytomyssyistä, niihin käytettävistä materiaaleista ja paljon hyviä ohjeita sekä virkattuihin että neulottuihin myssyihin. Jos sytomyssyily on uusi asia, niin luethan tarkasti. Etenkin materiaaleista.

Neulefriikki Piikun blogista löydät täsmätietoa Tyksin kampanjasta.
Kuulin yhtenä päivänä radiosta, että erilaisia Suomi 100 vuotta -kampanjoita on perustettu yli kolme tuhatta! Blogeissa ja facebook-ryhmissä olen törmännyt ainakin veteraanisukkiin ja vastasyntyneiden sinivalkoisiin. Toivotaan kuitenkin, että tähänkin keräykseen riittä puhtia. Tarve on jatkuva. Kun ennen joulua vein puotiin syksyn aikana tuodut myssyt ja sukat Tyksin syöpäpolille, niin siellä myssykori oli ihan tyhjillään.
Pidetäänhän yhdessä huolta siitä, että kori täyttyy ja myssyjä riittää taas pitkäksi aikaa!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Vauvan setti ja tilastoja

On se vaan hyvä juttu et on olemassa dead line. Muuten en sais aikaiseksi yhtikäs mitään.

Sain syyskuussa tilauksen. Yksinkertainen vauvan nuttu, ei pitsiä, isot napit. Lisäksi junasukat ja kypärämyssy. Toimitus tammikuussa. Joulun aikoihin mietin et pitäisköhän pikkuhiljaa aloitella...
No eihän siinä pitkään nokka tuhise, kun vaan pistää toimeksi!

Nutun ohje on teetee Neulelehdestä 1/2014, malli 25 Laban pikku kummitus. Laban meinasi tosissaan alkaa kummittelemaan mulle. Ohjeessa oli aika monta kökköjuttua. Esim. eka lause joka sanoi et "Taka- ja etukappaleet virkataan samanaikaisesti kainaloon asti". VIRKATAAN? Voi vee... Resorin pituus oli 1 kerros (piti olla 3 cm) ja hihan kädentien kavennukset oli unohtunut (pitää olla kolme silmukkaa mol. reunoista ennen raglaneita), samoin napinläven langankierto tms uuden silmukan tekeminen päätetyn tilalle loisti poissaolollaan. Kaikesta huolimatta sain aikaiseksi ihan kelpo nutun.

Ohjeessa oli toki paljon hyvääkin. Silmukkaluvut stemmasivat täsmälleen (jos olis kaventanu hihasta ne kuus ennen raglaneita). Te, jotka tunnette mut, tiedätte varmaan hyvin, että olen lähettäny ohjeista vastaaville tyypeille tämän tiimoilta varsin "iloisia" joulun- ja uudenvuodentoivotuksia ja menny sinne tänne (puhelin)lankoja pitkin. Luulenpa, että Labania paljon kamalampi kummitus joillekin tällä hetkellä on Susu...

Lankana teetee Helmi, menekki kokoon 3-6 kk vain 85 g! Resorit tikuttelin 2,5 mm pitsiaddeilla ja muun nutun 3 mm samanlaisilla puikoilla. Omppunapit tietenkin naapuripuodista.
 Junasukat tikuttelin 2,5 mm Kint Pro Zingeillä. Menekki puoli kerää eli 25 g.
Kypärämyssy 2,5 mm pitsiaddeilla. Tuntuu, että saan tasaisempaa jälkeä metallipuikoilla kuin puisilla, vaikka puiset on muuten mukavammat.Solmiamisnauhat tikuttelin I-cordina 15 cm sukkapuikoilla. Lankaa kului 21 g.
Taidan olla vähän tylsä kun tykkään tosi paljon teeteen Helmestä. Siinä ei oo mitään ihmeellistä. Ihan tavallista ohutta perusvauvalankaa, konepestävää merinoa. lanka on ihan mielettömän riittoisaa - koko settiin kului vajaat kolme kerää! Helmessä (vai Helmissä?) on jo ennestään tosi hyvä värivalikoima, mutta minä odotan ku kuuta nosevaa sitä päivää, kun värejä tulee vielä 8 lisää! Sen pitäis tapahtua ihan lähipäivinä (tammikuun puolivälissä). Kaupassa on hyllypäikat uusille jo varattuna... Tammikuun puolivälissä ilmestyy myös seuraava teetee Neulelehti, jossa on vauvateema. Äkäisistä puheistani huolimatta odotan myös uutta lehteä innolla :)

Ja ne vuoden 2016 tilastot:
Neulottua lankaa (valmistuneissa neuleissa) 20659 metriä ja virkattua 988 metriä.
Molemmat lukemat vähemmän, kuin edellisen vuonna, mutta se pelkästään hyvä juttu. Edelliskesänä könkkäsin kipsi kintussa eikä voinu tehdä muuta ku istua ja tikutella. Tänä vuonna kesä meni mukavammin pinotexin ja pensselin parissa.

Lankakilojahan en oo mittaillut vuosikausiin, mutta mainittavaa on. että olen itse pienentynyt vuoden aikana nelisen kiloa. Sitä ei mistään huomaa, eikä tässä kropassa moisella ole mitään merkitystä, mut suunta on sentän positiivinen.

Blogikirjoitukset vähenevät vuosi vuodelta. Loppuvuodesta Susun Silmukat täytti 9 vuotta. Välillä vähän mietityttää, että oliskohan aika kokonaan lopetella jaarittelut. Jutunjuurta kun ei pukkaa yhtään samaan malliin kuin aikaisemmin. Vuodatuksen kaatumisesta silloin aikoinaan alkoi alamäki. Joskus itteäkin naurattaa noi alkuaikojen blogikirjoitukset... Jossain välissä tämän bloggerin lukijalaskuri on kuitenkin ylittäny 300000! Jos laskee vielä Vuodatuksenkin lukemat, niin puoli miljoonaa menee poikki! Aika hurjaa. Kiitokset teille kaikille, jotka piipahtelette täällä ja erityisesti teille, jotka kommentoitte! Sehän on tämän bloggailun suola ja sokeri!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Yhtä juhlaa (=blogikissan elämä)

Täällä Blogikissa Hassu Tassu Kissanen. 10 vee. Heippa vaan kaikki kamut!
Ny on aika ottaa rennosti, sillä yhtä juhlaa on ollu nää viime viikot. Ja juhliminenhan on tunnetusti rankkaa puuhaa.

Enteks oli se joulu. Ennen joulua oli kamala hässäkkä. Kaikkee siivousta ja kokkaamista ja sukankutomista yötä päivää. Onneks sit aattona rauhoittui. Mut olin silti vähän huolissani et tuleeks yhtään pakettia. Ihan joka päivä en oo muistanu olla kauheen kiltti...

Porukat lähti pitkäks aikaa mun enon luo niitten uuteen kotiin. Siellä oli lapsia ja joulupukkikin kävi. Onneks mä en ollu siellä. Voi olla et olisin jääny ilman paketteja jos en olis päivystäny kotona kun pukki kävi täälläkin!
Tuossa lukee ihan selvästi et Tassulle!

Sit ku porukat tuli kotiin ni mä sain jakaa lahjat:
Tämän parempaa lahjaa ei Susu ja Karvis vois kuvitella... Eiks vaa?

Enkä minäkään. Lahjapaprupussi oli niin kiva, että vietin siellä koko aattoillan... Avasin omatkin pakettini vähän niinku etänä.
Tässä nautin "jouluglögiä". Eli Tassun perjantaipulloa. Parilla huikalla meni. Sen jälkeen meninkin torkuille takaisin lahjapussiini....

Jätti se joulupukki yhdet lahjat Susulle ja Karvisellekin. Susu sai paistinpannun, jotta Karvisen olis hauskempaa tehdä ruokaa täällä meidän kodissa. Entinen pannu on ihan surkea. Karvis sai kahvinkeittimen, jotta Susu ehtis saada aamukahvinsa jos sattuu lähtemään töihin Karvislandiasta. Entinen pannu n liian hidas. Meikäläinen hiukan ihmettelee et kuka lahjoi ja kenelle ne lahjat olikein oli. Hankkiiko ne lahjoja itelleen vai toisilleen?
Iskälle mä annoin lahjaks pari tölkkicooleria. Ekasta tuli vähän iso ja piti sit varmuuden vuoksi kirjoittaa korttiin et "On se kissa". Mun omakuva negatiivina. Toi toinen on äiskältä. Arkikäyttöön jämälangoista tehty. Kuulemma lanka on Pallasta ja puikkoina oli 3 mm Knit Picksit.

Joulupäivänä sitte oli viimein mun vuoro saada oikeita lahjoja. Mummiin ja Pappaan voi aina luottaa. Ne ei tottele tyhmää äiskää, jonka mielestä mulla on tarpeeksi leluja. Sain komean siilin ja karvapallokarkkeja. Kädestä syötettynä.
Ihmisvieraille oli vähän muuta tarjolla. Mä en saanu ottaa ees päikkäreitä ruokapöydällä koko päivänä!
Äiska sai "perinteiset" joulukukatkin. Mummilta "obligatoorisen" hajusintin, joka nyt vaeltaa meidän mukana ympäri varsinaista suomea samalla tavalla ku keväämmällä tulput. Ja sen "tien näyttäjäpullon" - monta vuotta sitte syntynyt perinne"kukka" äiskälle, joka joutuu ajamaan yli sata kilsaa päivässä kelissä, jossa rapa lentää ja on mennen tullen aina pimeetä.
Pari normipäivää ja taas juhlittiin. Koko maailma juhli. Sauli sanos puheessaan, et pyöreiden vuosien täyttäminen on merkittävä juttu. Mä oon ihan samaa mieltä. Tosin en kauheesti tykkää et koko maailma juhli mun 10-vuotssynttäreitä paukuttelemalla raketteja! Vähempikn olis riittäny. Jos vaikka taivaalta olis satanu Driimmssikarkkeja ja hiirulaisia tai jotain. Aattoillasta suurimma osan vietin Karvislandiassa sängyn alla :(

Vasta yhdeltä yöllä me viimein juhlittiin. Sain Ison kupillisen katkarapuja, jotka nautin sivistyneesti pöydällä istuen:
Ja mulle valettiin oma tina. Se lupas isoja ahvenia tulevalle vuodelle!

Olkoot äiskä mun lelumäärästä mitä mieltä tahansa, niin me pojat ei sen mielipiteistä piitata. Iskä-Karviselta sain lahjaksi kolme hienoa palloa ja kolme rapisevaa hiirtä! Niiden kanssa me pelataan hiirpalloa poikien kesken. Kattokaa vaikka!
Minä läppään ja iskä juoksee...

Houkuttelva kestokassikin oli ihan vaan mua varten jääny lojumaan lattialle. Sen kanssa tais kyl käydä vähän onnettomasti. Iskän piti auttaa mut vapautumaan. Noloa. Onneks mulla oli synttärit ni ne ei nauranu mulle. Ainakaan kovin paljon. Olenhan jo melkoisen arvokkaassa iässä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin . Toivotaan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2017. Hiiriä, ahvenia, alpakkalankoja ja kaikkea kivaa! t. Tassu, 10 vee.