perjantai 17. helmikuuta 2017

Tyyny



Kuulkaas ny. Mä olen tällä hetkellä todella huolissani. Siis ittestäni. Onko mulla joku kauhea kriisi tai viirus vai iskikö se viiden kympin villitys nyt toden teolla?

Tällä viikolla meillä teetee puodeissa on vietetty ”Unelmien peitot ja tyynyt” –teemaviikkoa. Minäkin sitten pitkin hampain päädyin virkkaamaan tyynyä. Koska malli näytti kuvissa kivalta. Kivemmalta ku neulotut. Koska ajattelin et mun täytyy tehdä mallityö ku on kerran  on se viikko. .. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ensin virkkasin kuusi ruutua:
Seuraavat kuusi ruutua vaaleanharmaalla ja valkoilella. Ja vielä taas kuusi ruutua:
Oikeastaan ruutujen virkkaaminen tuntui aika mukavalta… joten kuusi tällaista:
Käytin tummanharmaisiin Ida-Marian kangaspuilla kutomasta peitosta jääneitä tummanharmaita tutkaimia. Ku niitä on paljon. Eikä ihan käyttökelpoista lankaa voi heittää poiskaan… Ei vaikka yhdestä puolentoista metrin pätkästä ei tullut edes tuota aloituskerrosta kokonaan… Siispä jatkoa seurasi:
Pari iltaa meni ihan hunniingolle, koska musta lankakerä oli hulttio ja unohtui töihin (tai sitten mulla oli vaan kiire lähteä kotiin tai Neulomakerhoon). Mutta sinnikkäästi jatkoin ruutujen virkkamista :
Kyllähän niitä isoäidinneliöitä virkkaa , mutta se yhdistäminen? Iso kynnys, joka sekin selättyi tuosta vain. Naamat vastakkain ja piilosilmukoilla yhteen. Ei ees vaikeeta! Hauskinta oli erilaisten ruutujen sekoitus – tarkoitus oli, ettei kahta samanlaista ruutua ole vierekkäin tai peräkkäin. Kivaa. Paitsi et tutkaimien kanssa alkoi mennä hermot. Olihan tuota tummanharmaata yksi Tassun testaama täysikin kerä jossain…

Joka suikaleeseen vielä pituussuuntaista  pylväsraitaa ja yhdistäminen piilosilmukoilla. Ja viimein koko kappale pingotukseen ja suihkupullolla vettä niskaan. Tänään aamulla oli vaan tsiljoona langanpätkää pääteltävänä:
Ja odottavan aika pitkä, kun piti vielä odotella systeemin kuivimista ennen kokoonpanoa.
Lanka teetee Saga, menekki yhteensä 475g, kokkuu KnitPro Waves 4½ mm. Ohje: Suuri Käityölehti 2/2017.

Hitsinpimpula sentään! Jukrat et oli kivaa virkata! Siis et mun mielestä? Minä, joka inhoan virkkaamista ja teen sitä vaan siks ku on joskus pakko noin niin kuin ”viran puolesta”… Mut tällä kertaa virkkaaminen tuntui tosi kivalta. Ihan vähän koukuttavalta.
Siis pitääko olla huolissaan? Oonko nyt koukuttunut virkkuuseen? Paha kysymys. Ku niitä tutkaimia on ainakin kerällinen vielä jäljellä ja mutakin jämälankoja niin tänään alkoi:
Pitää olla huolissaan!

torstai 16. helmikuuta 2017

Ystävänpäivän Tyks sytomyysykeräys



Tiistaiaamuna eli Ystävänpäivänä taas Piikun kanssa treffattiin Tyksin edessä kasseinemme ja pusseinemme. Hissillä kerros alemmas ja lähes tyhjä myssykori sai täytettä:
Toivottavasti riittää taas pieneksi aikaa.
Koska tällä hetkellä on valtava määrä kaikenlaisia Suomi100 käsityö-hyväntekeväisyyskeräyksiä meneillään, niin olin tosi iloinen siitä, että tähän perinteeksikin muodostuneeseen kampanjaan riitti vielä mukavasti osallistujia. Moni ”konkari” aloittaa käsityövuotensa myssyillen ja uusiakin tulee joka vuosi.

Itse neuloin kuusi myssyä. Pari on täällä jo aikaisemmin näkynyt.  Purkubambua käytin kaksinkertaisena jämäbambujen kanssa perusmyssyyn:
Ja samalla lankayhdistelmällä opettelin briossineuletekniikkaa yksinkertaisimmillaan. Luulen tämän suomalaisen nimen olevan kaksiväristä patenttia:
Jostain kumman syystä nurja puoli näyttää paljon paremmalta:
Ei oo nätti kummaltakaan puolelta, mutta myssystä tuli mukavan iso ja pehmoinen…

Jonain pakkaspäivänä neuloin teetee Saran jämistä raitamyssyn. Olin ihastunut Myssymimmi Matleenan yhden-kahden kerroksen raitoihin ja siitä inspiraatio:
No vähän hassun mallinen tonttulakki tuli, mutta joku ystävällinen kommentoi et ”kai joku tykkää tuollaisestakin”.

Tavoitteena oli et myssy  viikossa. Viime hetkellä maanantai-iltana valmistui tämä tavallinen myssy teeteen Primanovasta ja Sublimen Merino Aranista.
Ja ne saldot: 190 myssyä, 46 kpl sukkia ja tossuja, kaksi huivia ja neljät kädenlämmittimet .  200 myssyä meni poikki tänään Salon kirjaston Novellikoukussa. Kiitos kaikille tämän vuoden ilahduttamiskampanjaan osallistuneille!

Ystävänpäivä on ohi, mutta keräys on jatkuva. Salossa myssyt voi tuoda Lanka- ja käsityöliike Anjalinille Annakatu viiteen ja Turussa Käsityö-Elisaan Brahenkadulle ja tietenkin suoraan syöpähoitoja antaville osastoille voi viedä/lähettää.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ystävänpäiväsukat ja minilomanen

Pitkästä aikaa minäkin osallistuin kimppaneulontaan. Kun kaikki muutkin. Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat 2017 saivat hurahtamaan. Langaksi valikoitui lempparini teeteen Tundra. Sattuneista syistä Tundran jämänöttösiä on kertynyt säkillinen ja ajattelin niitä hukata kirjoneuleeseen.
Puikkoina oli Knit Picksin 3,25 mm. Jo parin päivän jälkeen huomasin, että oli järkevää tehdä molemmat sukat samaan aikaan - muuten olis jääny toinen sukka tekemättä. Teräosan neuloin 3 mm puikoilla.
Koukuttavaahan se taas oli. Kun aamuisin avasin silmät, niin PING - olin heti hereillä kun muistin, että kuudelta on ilmestynyt uusin vihje. Yleensä ykkössukkaa neuloin aamulla ennen töihin lähtöä ja kakkosta illalla ennen nukkumaan menoa. Pari unetonta yötäkin sai ihan mukavan päätöksen kun puoli kuudelta saatoin nousta jo ylös, laittaa kaffet tippumaan ja heti kuudelta olin sohvalla puikot valmiina päivän kirjoneulepätkää odottamassa!
Ystissukissa kävi samalla tavalla kun Nurmilintu-huivissa. Mun mielestä kaikkien muiden tekemät on paljon kauniimpia... Tällä kerralla Karvisenkaan ei tarvii antaa suorasukaisia kommenttejaan. Olen itsekin sitä mieltä et hiukan liian levottomat mun makuuni... Ja jopa kuvausta varten pitkiä kinttujaan lainanneelle Idalle aika isot. No saan syyttää itseäni - lanka ja puikot oli liian paksuja. Ohjainta en käyttänyt ja dominansseille annoin piut paut.

Jo puolivälissä projektia alkoi kyllästyttämään. Saattaa mennä taas muutama tovi, ennenkuin osallistun seuraavaan kimppaneulontaan. Lankaa kului 245 g ja tuntuu siltä, ettei jämänöttöset vähentyneet yhtään. Valkoista on jäljellä aiempaa vähemmän, mutta pinkkiä ja harmaata enemmän...
Vitsailin jossain vaiheessa juhlivani viiskymppisiäni koko vuoden. Ja niinhän tässä on käynytkin... Sain veljeni perheeltä lahjakortin ja puolivälissä viikkoa vietimme ihanan hemmotteluvuorokauden Naantalin kylpylässä. Minilomanen alkoi - kuinkas muuten - skumpalla!
Huoneesta oli näkymä kohti Naantalia. Siellähän paistaa aina aurinko. Pitkään emme huoneessa viettäneet vaan lähdimme tutustumaan paikkaan.
Kylmänä pakkaspäivänä ihailtiin maisemia lämpimästi sisätiloista...

Altaissa vietettiin monta tuntia. Tällaiselle vesipedolle se oli luksusta ja otin vesielämästä kaiken irti! Oli sitä suihkua ja tätä poretta ja saunaa höyryllä ja ilman. Porealtaiden lämmöstä pulahdettiin välillä ulkoaltaaseen. Olin vinkeä tunne pulikoida lähes 30 asteisessa vedessä kun ulkona oli 13 asetta pakkasta. Välillä nautittiin virvokkeet allasbaarissa. Altailla viihdyttiin pimeän tuloon asti ja vielä viimeksi käytiin ulkoaltaassa romanttisella kuutamouinnilla...
Illallinen nautittiin pitkän kaavan mukaan Thai Gardenissa. Ruoka oli herkullista ja palvelu hyvää. Tähän aikaan vuodesta kylpylässä oli hyvin tilaa eikä juurikaan mitään iltaohjelmaa. Aulabaarissa kuunneltiin hetki pianistia ja nautittiin lasilliset. Jo yhdeltätoista oltiin umpiväsyneinä peiton alla huoneessamme. Aamiaisen jälkeen ehdittiin vielä altaille. Oli aikas mahtavaa pulahtaa uimaan kun tuntui siltä että koko kylpylä oli käytössä vain minua varten! Yhden hoidon jälkeen "noutaja" saapui ja ihanan rentouttava lomasemme oli ohi.

Tassukin olisi voinut päästä mukaan, mutta kuka kissa nyt haluaisi kylpylään? Oikeasti Tassu on sitä mieltä, että me voitais käydä jossain useamminkin... Sillä oli paljon hauskempaa kuin tavallisena arkipäviänä. Lähtöpäivänä oltiin kotona pitkälle puolille päivin ja illalla Mummi tuli pariksi tunniksi leikkimään ja antamaan herkkuja. Sama juttu aamulla. Mummi ja Pappa kiiruhtivat heti aamupuuronsa jälkeen Tassun kanssa leikkimään. Kun me iltapäivällä tultiin kotiin, niin katti ei viitsinyt edes tulla moikkaamaan. Mökötti vaan saunan lauteilla ja ilme kertoi et menkää takas sinne mistä tulittekin. Myöhemmin illalla mekin saatiin sentään hiukan rapsuttaa leuan alta...