sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kohti valoa mennään!

Tänä vuonna meillä oli ihan erilainen joulu. Sukulaiset kävivät meillä joulukahvilla viikkoa ennen. Mukavaa, että kaikki ehtivät poikkeamaan. Muilla pöytä katetaan, meillä pöytä katitetaan...
Kahvittelujen jälkeen osa porukasta lähti Kakskerran kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja.
Joulua ennen vähän kutkutteli, et jospa lähdettäis saareen jouluksi. Muisteltiin kymmenen vuoden takaista joulua. Järki kuitenkin voitti. Säätietoja tutkaillessa huomattiin, et veneellä varmaan pääsisi sinne, mutta päästäiskö pois? Sitäpaitsi ollaan kymmenen vuotta vanhempia ja mukavuudenhaluisiakin. Kosteaa, kylmää, pimeää ja ulkohuussi... Siispä aattona mentiin perinteiseen tapaan Vanhalle Suurtorille kuuntelemaan joulurauhan julistusta:
Kotiin tullessa nautittin lounaaksi alkupalat:
Herkkuja kyllä, mutta kaipasin äidin piimäjuustoa ja isän graavilohta...

Olihan tuo auringonlasku ihan mukava täällä kotirannassakin. Päivä oli ainakin kaksi minuutia jo pidentynyt!

Oltiin päätetty, et tehdään vaan niitä jouluruokia, joista tykätään ja vaan sen verran, ettei niitä tarvii heittää pois loppiaisena. Kinkun sijaan ostettiin pieni kalkkunarulla, joka päätettiin syödä lämpimänä. Hiukan myöhäiseksi meni jouluateria - kalkkuna meni kyllä uuniin, mutta unohdin laittaa uunin lämpeämään! Ruokaa odotellessa avattiin paketteja. En kyllä oikeasti ole ollut näin kiltti... Mut Tassuhan on. Ainakin omasta mielestään kaikki paketit on sille!
Tassu sai paljon herkkutikkuja ja näitä "perjantaipulloja" se on saanut joka päivä. Aina kerrotaan, et tämä perjantaipullo on mummilta ja pappalta, tämä perjantaipullo Caralta ja Bigiltä... Muuten katti on ollut kaikki pyhät ihan minttupöllyissään - Karvis oli löytänyt mahtavan minttukilpikonnan Tassulle:
Tassun paras lahja oli - kuinkas muuten: Paffilaatikko!
Joulupäivää vietettiin leppoisasti. Vähemmän leppoisa alku päivälle tosin oli - kippasin edellisen aamun riisipuurot lattialle. Ja seinille. Ja kissasukille. Ja matolle. Ja pyjamapaidan taskuun... Tilanteessa oli joulurauha kaukana. Karvinen kiitti onneaan, et se olin minä, joka sotkun sai aikaan eikä hän.
Vähän lohdutti, kun tiesin ystäväni Tampereella harrastaneen samanlaista riisipuuronheittoa edellisenä päivänä. Ollaan siis tässäkin asiassa samiksia.

Muuten Joulupäivänä:

Nautin vapaasta, kotoilin, kudoin, luin lahjakirjaa lahjavillasukat jalassa, tein pienen lenkin ja syötiin Karvisen pyttipannua!
Olen viime aikoina ollut lopen kyllästynyt kaikkiin älyttömiin älyluureihin, tietokoneisiin, istagrameihin, naamakirjoihin, whatsuppeihin ja verkkokauppoihin. Tuntuu, että kaikki aika menee näiden laitteiden ja ohjelmien kanssa tajuilemisiin. Mikään ei toimi niinku pitäis. En osaa enkä ymmärrä. Turhaudun ja kiukuttelen. Siksi tämä blogikin on jäänyt ihan hunningolle. Olen tuskissani monta kertaa kiroillut, et mä haluun vaan puhelimen, joka on pieni ja punainen ja jolla voi soittaa ja lähettää tekstarin! Joulupukki toi! Tuo on oikeasti pieni ja sillä voi oikeasti soittaa! Hassu ja hauska. Luulen, että tuosta tulee meidän firmaluuri :)
Joulupäivän iltana taas oli yksi minuutti päivässä lisää valoa. Ja meri jäätynyt. Oltiin iloisia, ettei olla saaressa.

Tapaninpäivänä tein hyvän lenkin. Kävelin tervehtimään reissulta tulleita äitiä ja isää ja takaisin. Liukasta oli, ja nastakengät oli tarpeen. 6000 askelta tuli... Hiukan harmitti, että vasta lenkin jälkeen käytiin ostamassa kummallekin aktiivisuusrannekkeet. Niinpä niin - lisää laitteita tälle laitekiukuttelijalle. Oliskohan jotain uudenvuodenlupauksia taas mielessä? Laite ei ollenkaan kerro, miten paljon energiaa kuluu kun neuloo kolmepuolikkailla puikoilla 100 mertiä villatakin takakappaletta! Ihme turhake.

Tänä vuonna olin tosi saamaton lahjojen suhteen. Suvun pienimmille vaan pienet pehmeät paketit.
Pojalle lapaset. Äitinsä pyysi "junasukkaranneketta". Opettelin samalla tuon intialaisen peukalokiilan. Hauska ja hyvin istuva peukku. Lankana teetee Pallaksen uusi sateenkaariväri, menekki 56g ja puikot 3 mm.
Tytölle syksyn hittilangasta Polarista tuubi. Menekki 1 kerä, 10 silmukkaa, puikot 7 mm, ainaoikeaa kunnes lanka loppui ja päät yhteen. Oli kuulemma mieleinen. Elsa on kuulemma jo ihan out, mut tuo väri on silti kiva.

Nämä taitavatkin olla vuoden viimeiset valmistuneet. Kesken on salkkari Soffiosta, pipo Spiritistä, sukat Alpaca Softista ja ittelle villatakki puretusta vanhasta Primaverasta. On jotain jolla aloitella uutta vuotta ja lopetella vanhaa :)

P.S. Kaikki tän postauksen kuvat lukuunottamatta kahta viimeistä on otettu puhelimella. Eli jotain hyvääkin uusissa laitteissa!

maanantai 24. joulukuuta 2018

Ihanaa Joulua!

Eilen päivä oli jo minuutin pidempi. Yön aikana meri on jäätytnyt.
Joulupuuron kypsymistä odotellessa neuloin vähän. Seurassani äänikirja, neulova pupu ja  adventtikalenterin neljännestä luukusta löytynyt hassu pieni tonttu. Lankana Baby bamboo ja Brazilia. "Pojat" nukkuivat vielä. Ihan kohta lähdetään katsomaan joulurauhanjulistusta.

Ihanaa ja rauhallista joulua!

torstai 13. joulukuuta 2018

Lapasia, sukkia ja kässäkassin joulusiivous

Adventtikalenterin toisestakin luukusta löytyi lapasohje. Tällä kerralla perinteinen tähtikuvio.
Lankana teetee Saga, puikot 5,5 mm sukkapuikot. Tonttusukissa onnistuin kiristämään lankajuoksuja, mutta tällä kertaa kävi päinvastoin. Valmiit tumput olivat surkean näköiset ja muhkuraiset ja löysät. Pyöräytys villaohjelmassa teki taas tehtävänsä ja lapasista tuli sittenkin ihan kelvolliset!
Ja kun olin jo yhdet sydänlapaset tehnyt, niin toiset tulivat ihan tuosta noin vaan! Heijastavat helmet ja kas kas - sydänlapasista tuli taas pöllölapaset. Linkki molempien lapasten ohjeisiin TÄLLÄ sivulla (klikkaa).

Pinkki Reflective on niin hurjan väristä, että se suorastaan huusi päästä pipoksi.
Tuossa takana on vähän hillitymmän värisiä heijastuslankoja. Näillä keleillä kaikki heijastavat ovat tarpeen. Pimeää on koko ajan. Sunnuntainakin satoi vettä koko päivän välillä vähemmän ja välillä rankasti. Mut kiva päivä oli - kummitytön kanssa taas leivottiin pipareita!
Kyllä näkyy!

Itsenäisyyspäivänä heitin koko kässäkassini ympäri ja tein sille joulusiivouksen. Kaikki puikot ja muut hilavitkuttimet järjestykseen ja viikkoja pussissa lojuneet keskeneräiset valmiiksi!

Regia Premium Alpaca Soft on suloisen pehmeää ja ihanan riittoisaa. Ensimmäinen Regia-lanka, josta tykkään! Langassa on villaa, polyamidia ja baby suri alpakkaa. Sukat tein kokeeksi ja rakastuin. Kahdesta kerästä saan vielä toisetkin sukat ja ehkäpä kolmannetkin! Puikoilla 3 mm.
Linnanjuhlia katsellessa tein valmiiksi monta kuukautta sitten aloitetun tiskirätin:
Lanka teetee Bamboo&co (eli bambu ja kumppani), menekki 36 g. Puikot 3mm. Oma ohje, joka on vuodesta toiseen kiva.

Ja vielä yhdet sukat:
Nämä aloitin syksyllä heti, kun Pallaksen uusi sateenkaariväri tuli puotiin ja teetee Asustelehti ilmestyi. Tässä "kirjoneule" ei ole kirjoneuletta vaan kaksi kerrosta tehtiin kirjavalla ja yksi valkoisella. Tykkäsin, silti sukat hautautuivat keskeneräisinä kässäpussin pohjalle viikoiksi. Koska piti purkaa molempia sukkia... Ekan sukan kärkikvaennus oli päin takapuolta, mutta kahden purkukierroksen jälkeen sain siitä ihan nätin.
Toinen pientä ajattelua vaativa kohta oli kuvion jatkuminen kantapään jälkeen. Sekin onnistui:
Piparien lisäks olen tehnyt vähän tähtitorttuja ja Tassun kanssa pidettiin korttisulkeiset:
Eilen ei satanut yhtään! Ja huomenna saadaan avata kalenterin kolmas luukku... Mitähän sieltä löytyy? Ida on tehny yhden aika kivan jutun ja ohjeen siihen... Ootko utelias? Tilaa uutiskirje TÄSTÄ. Salaisuus paljastuu perjantaiaamuna!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Sydänlapaset, tonttusukat ja heijastava pipo

Teetee Adventtikalenterin ekasta luukusta löytyi sydänlapasten ohje.
Me tosin nähtiin lapasten kuvio pöllönä... Pöllämystynyt on kuvan "mannekiinikin". Hupputuubi Polarista on äidin tikuttelema. Ei sitten tykännytkään siitä, joten nyt se on joutilas... Väri sopii täydellisesti lapasiin.

Lapaslanka on 100% villaa - teetee Sagaa. Puikoilla 5½ tikuttelin. Menekki 76 g eli vajaa kerä riittää mainiosti lapaspariin.
Pöllöefekti sen kun lisääntyi, kun keksittiin ommella heijastavat helmet "silmksi". Yläkuvassa ilman salamaa, alakuvassa salamalla.
Heijastavat helmet ja lankahan ei ole CE-merkittyjä "oikeita" heijastimia, mutta loistavat kivasti pimeässä, kun valo osuu niihin.

Ohjeen lapasiin ja muitakin kivoja ohjeita löytyy meidän nettisivuilta ja ensi perjantaisessa uutiskirjeessä avataan adventtikalenterin toinen luukku. Mitähän sieltä paljastuukaan?

Saatiin puotiin viime viikolla ihan superhalpa heijastinlankasatsi. Yhtenä iltana pykäsin siitäkin myssyn. Kympin puikoilla se valmistui ihan hetkessä! Peräti 40 silmukkaa ja tunturineuletta.
Lanka on 150 g:n kerässä eikä pipoon mennyt kuin vähän päälle puoli kerää! Alla taas esimerkit salamalla ja ilman. Mannekiinina Ida himmeenä:
Ja valopäänä:
Tuo myssy on ankeanarmeijanvihreä, mutta toisesta halpislaadusta löytyy hurja neonpinkki!

ja vielä - jokavuotuiset tonttusukat:

Lanka teetee Salla. Menekki yhteensä 133 g. Ohje on vanhassa Kauneimpien käsitöiden Joululehdessä. Sukkaohje siinä on niin monimutkainen, ettei siitä saa mitään tolkkua, mutta normisukan ohjeella ja kaavioilla pärjää hyvin. Kirjoneule ei varsinäisesti oo mun juttu, mutta tuo on tarpeeksi helppo ja tykkään myös teräosan raidoista.

Eilen oli vapaapäivä. Mitenkäs muuten mä sen käyttäisinkään ku siivoillen? Oli mukavaa touhuta pieniä kotijuttuja ilman kiirettä ja pakkoa. Myrskytuuli tuuletteli petivaatteet ja kuivatteli lakanapyykin raikkaksi. Kokeilin ekan kerran pyykkietikkaakin. Tavallista etikkaahan olen tähän mennessä käyttänyt huuhteluaineena. Tassun kanssa pohdittiin, et mikä tuoksu kokeillaan ekana:
Iltasella vielä kuurasin saunan - sitäkään ei ole lämmitetty ku viimeeksi alkuvuodesta. Liha-juuresmättö kypsyi uunissa ja maistui! Illalla oli ihanaa köllähtää nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ukon ja kissan viereen.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Riite-huivi ja toimivat laitteet

Tää on nyt vähän innoissaan. Tai aika paljon. On löytynyt lanka ja ohje, jossa kaikki tuntuu olevan kohdallaan!
Eiks ookki nätti?
Tää on NIIN iloinen. Sunnuntaipäivä kotirannassa. Aurinko paistoi. Ja tuo huivi.
Lanka on teetee Rainbow Merino (200g=700m, 100% merinoa). puikot 4,5 mm 80 cm Ergonomicsit.

Ohje on teetee Asustelehdessä.

Tykkään. Malli on kaunis ja helppo neuloa. Ja tuo lanka tuntuu ihanalta! Langassa on neljä säiettä, josta yksi kerrallaan vaihtaa väriä ja sillä saadaan aikaan tuo liukuvärjäysefekti. Vaikka lanka ei ole kierteinen, niin en huomannut yhtään kertaa sen menevän sääpuoleen. Sanosinks jo et tykkään?
Ja tuo huivineula on kans kiva. Eikös?

Valmistuihan tämä jo viime viikonloppuna Tampereella, mutta viimeistely venyi loppuviikkoon. Taas kiittelin KnitPron pingotusrautoja!

Ajankohtainenkin Riite-huivi on...

Eilen käytiin nostamassa isompi vene ja aamulla kun kattelin ikkunasta niin totesin, et ehkäpä on syytä käydä nyppäsemässä kuiville se pienempikin...  Niin kauan kun jäistä vielä irtoaa ja vielä päivänvalossa!
Konevoimaa tarvittiin, mut nousihan se. Ja päivän biisinä soi: Kaikkii joukolla jäätä särkemään, jäätä särkemään, jäätä särkemään... Vaikka jää oli vaan parisenttistä, niin melkoista voimaa vaati saada vene muutaman metrin matka rantaan! Siis ei vieläkään blogipäivitystä ilman mökkihöperöt-tunnistetta😁

Perjantaina jo oli tarkoitus lähteä veneennostoon ekan kerran. Trailerin valot oli tärviöllä, joten homma siirtyi. Ja minähän olin pelkästään iloinen - työviikon jälkeen jäänsärkeminen ja palelu pilkkopimeässä ei houkutellut. Siispä pistin elämän risaiseksi ja keittelin noitaliemiä! Avocadon siemenet ja kuoret ovat muhineet vesi-kodinputkimies -seoksessa muutaman kuukauden säilykepurkissa keittiön pöydällä... Regia Hand Dye...
Kerrankin tuli jotain muuta ku peessiä! Eiks niin, et toi on vaalean punainen tai roosa tai jotain? Siis ei beige! Tosin ei nyt oranssikaan (joka siitä piti tulla). Ja seuraavana korvamatona Suloinen myrkynkeittäjä (tätä biisiä hyräilen kyllä aika ajoin muutenkin ku Karvis alkaa käydä hermoille...)

Muitakin kivoja juttuja tähän vapaaseen kotisunnuntaihin. Tiskikone alkoi kenkkuilla suunnilleen vuosi sitten. Alkukeväästä asti oon tiskannu käsin. Ei paha - kun en oo just ollu kotona eikä kokkailu kuulu ykkösharrastuksiin. Tänään kuitenkin kokeiltiin ja konehan toimi! Harmitti vaan ettei ollu enempää likaisia astioita... Paitsi ne eiliset kuhafilelautaset.

Eikä siinä vielä kaikki! Helmikuussa ystäviltä meille päätynyt telkkarikin saatiin toimimaan! Sieltä näkyy nyt mäkihyppelöitä. En uskalla sammuttaa aparaattia - js se vaiks kuolee uudelleen. Pari tuntia meni lumisadetta katsellen - aina välillä se toivotti "hyviä katseluhetkiä" ja taas se lumisade... Tosin jos ens talvi on samanlainen ku viime, niin lumisadetta täällä Majakkarannassa saa katsella vaan telkusta :)

Veneennostoreissun jälkeen Tassukin pääsi maistamaan tuttua kaupunkiviikonloppuilua. Kun valjaat kaivettiin hattuhyllyyltä, niin poitsu hiffasi heti mikä on meininki ja meni parvekkeelle odottelemaan.

Pieni lenkki tehtiin. Nähtiin pari luffea ja yks katti. Tassu ei ollu huomaavinas.

Vielä auringolaskukuva. Aikaisin laskee, mutta tänään sain olla kotona ja nähdä!
 Jos taas lähiviikot menee samassa säässä, ni ei haittaa - pöly ei näy pimees!

torstai 22. marraskuuta 2018

Tampereen messuilla

Tähän asti olen aina ollut Tampereen kässämessuilla turistina - tänä vuonna ihan töissä - teeteeSHOPpien yhteisosastolla!
Olipa hurjaa! Kolme päivän aikana messuilla kävi yli 51000 ihmistä ja kyllä se tuntui ja näkyi meidänkin osastolla!

Messuille saatiin ensiesittelyyn uusi teetee Rainbow -sukkalankakakku. Kahdesta kerästä saa tismalleen samanlaiset kaksi sukkaa. Melkein kaikki myytiin ja liikkeisiin sitä saadaan vasta parin viikon kuluttua.
Pallaksesta tehtyjen kirjoneulesukkien langat ja ohjeet olivat osastolla tosi suosittuja. Osa ohjeista on julkaistu käsityölehdissä ja kaikki ohejeet löytyy Sukkalehdestä. Myös Cacao ja mun oma suosikkilankani Tundra kiinnostivat. Ja mun itsetuntoa hiukan hiveli kiinnostus Rainbow with wool -rimpsureunahuivia kohtaan ku en oo mikään oikea suunnittelija!
 

Suurin suosikki kuitenkin oli Alpine-turkislanka. Se kun on niin pehmeää, että sitä ei voi olla silittelemättä. Niinkuin Ida sanoo "paijattavan pehmeää".
Kuka muistaa sen lankakauppiaan, joka vielä kymmenen vuotta sitten nokka pystyssä julisti et "Meillä ei muovia myydä!" Eikös kaikki hyvät periaatteet on tehty rikottaviks?

Kolme päivää meni niin vauhdikkaasti, ettei omalta osastolta tullut poistuttua ku kerran päivässä pikaiselle pisulle. Tukisukat oli tarpeen ja vesipullot! Tällä porukalla siellä huseerattiin:

Kiitokset! Oli mahtava yhdessä tekemisen meininki. Kuvassa vasemmalta Jenna Porvoosta, Merja Porista, Susu Salosta ja Niina Porvoosta.

Tampereella sain asustella ystäväni Ainon luona neljä yötä. Oli ihanaa illalla päästä ihan omaan rauhaan - tosin ei olis yhtään haitannut, vaikka isäntäväki olis itsekin ollut paikalla ;) Sunnutai-iltana messuosaston purkamisen jälkeen umpiväsyneenä ja jalat tärviöllä pääsin korteeriin, jossa isäntäväen lisäksi odotteli lihasoppaa ja pannaria!
Kyllä maistui!

Maanataiaamuna köröttelin suoraan töihin ja illalla koukkasin hakemaan Tassun, joka oli mun reissuni ajan kehittänyt isäpoikasuhdetta Karvisen kanssa. Kotiin tullessa se sai "perjantaipullon" vaikka oli maanatai! Välitin Tassulle kaikki terveiset, jotka se messuilla oli saanut. Melkein leuhkaksi tuli katti kun tunsi olevansa tosi kuluisa...
Tassu kiittää!

Kotona odotteli iso kasa villakoiria ja tosi janoiset viherkasvit...

Nukkumaan mennessä ihmettelin Tassua, joka kökötti olkkarin matolla tuijottaen tiiviisti tuonne kukkajakkaran suuntaan. Lattialta löytyi lammikko. Ensin luulin kaataneeni kasteluvettä ohi ruukun, sitten ajattelin et altakasteluruukku vuotaa kunnes...
Huomasin et se olikin tuo patteri! Ilman Tassun tarkkaavaisuutta olis voinu mennä vaikka kuinka monta päivää ennekuin olisin huomannut vuodon! Siinä vaiheessa olis parketti olla entinen...
Aamulla sitten soitettiin huoltomies paikalle. Tassu odotteli ihan rauhassa... Patteri suljettiin ja uutta saadaan odotella ainakin kuukausi. Mut ei hätää - onhan Tassulla kunnon turkki ja mulla villasukkia!

Ja se turkislankajoukkohysteria tarttui sit minunkin... Testasin uusia kympin Lykke-puikkojani ja tikuttelin Alpinesta huivin:
Kolme kerää. Kiva yksityiskohta on tuo aukko, johon huivin pään voi pujottaa. Nopeasti valmistui ja seuraava kässyni onkin jo ihan oikeaa ja aitoa merinoa.

Syksy on ollut aikamoista "Hei hulinaa". Kivaa on ollut, mutta kyllä on jo mukavaa kun alkaa se ihan tavallinen arki. Iloisenharmaa. Tosin onhan tässä tulossa musta perjantai (joka meillä taitaa kyllä olla vaaleanpunainen) ja pikkujoulut ja itsenäisyyspäivä ja joulu ja ja ja... Tällä hetkellä haaveilen vaan viikonlopusta ihan rauhassa omassa kotona!